Helsingin Sanomat: Selvitys: Afrikkalaistaustaiset voivat kohdata Suomessa rasismia ja syrjintää jopa päivittäin 9.6.2020
Yle: Valtaosa afrikkalaistaustaisista kokee Suomessa syrjintää ihonvärinsä vuoksi, kertoo tuore selvitys – lapsillekin saatetaan huudella törkeyksiä
Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää
Tuoreeseen selvitykseen vastanneista afrikkalaistaustaisista koulutuksessa syrjintää on kokenut lähes 70 prosenttia ja työelämässä noin 60 prosenttia.
”MINULLE on tarjottu mm. ihonvärin perusteella suomen kielen kursseja maahanmuuttajille, vaikka äidinkieleni on suomi. Minua ei ole otettu ryhmätöihin, koska muut oppilaat ovat väittäneet kielitaitoani puutteelliseksi, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa.”
Näin kertoo eräs tummaihoinen suomalainen kokemaansa kohtelua.
Afrikkalaistaustaiset kokevat Suomessa rasismia ja syrjintää pahimmillaan joka päivä, selviää yhdenvertaisuusvaltuutetun tuoreesta laadullisesta selvityksestä.
Vs. yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltusen mukaan selvityksessä oleellisin seikka on rasismin syvyys yhteiskunnassamme.
”Rasismi ei ole vain aggressiivista vihamielisyyttä vaan myös tapa, jolla ihmisiä kohdataan, kohdellaan ja luokitellaan”, Hiltunen sanoo.
”On selvää, että Suomessa ennakkoluulojen ja syrjinnän kohteena ovat erityisesti afrikkalaistaustaiset maahan muuttaneet.”
SELVITYKSEEN kerättiin tietoa verkkolomakkeen ja yksilöhaastattelujen avulla syksyllä 2019. Vastaajia oli noin 300. Valtaosa vastaajista joutuu kohtaamaan syrjintää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.
Rasistista syrjintää ja häirintää kohdataan erityisesti julkisissa kaupunkitiloissa. Vastaajat kertoivat kokeneensa muun muassa sanallista häirintää kuten huutelua, pilkkaamista ja solvaamista. Lisäksi vastaajat kertoivat epäasiallisesta koskettelusta, halventavasta kehonkielestä ja tönimisestä.
Vastaajista noin viidesosa kertoi kokeneensa etnistä profilointia poliisin tai vartijoiden toimesta.
RAUHANKASVATUSINSTITUUTIN koulutussuunnittelija ja Anti-Racist Forumin koordinaattori Akunna Onwen ei ole yllättynyt kyselyn tuloksista.
”Toki on se aika shokeeraavaa, että jotkut kokevat syrjintää joka päivä”, Onwen sanoo puhelimitse.
Selvitykseen vastanneista lähes 70 prosenttia on kokenut syrjintää koulutuksessa. Monen ensimmäiset syrjintäkokemukset ovat tapahtuneet varhaiskasvatuksessa tai peruskoulun ensimmäisillä luokilla.
Vastaajat kertovat kokeneensa muun muassa koulussa ryhmän ulkopuolelle jättämistä ja muista eristämistä. Lähes kolmannes vastaajista kertoo kokeneensa koulussa fyysistä väkivaltaa. Lisäksi vastaajat kertovat muun muassa avoimen rasistisesta huutelusta luokassa ja koulun käytävillä.
RASISMIA ilmenee vastaajien mukaan myös opetushenkilökunnan, kuraattorin ja kouluterveydenhoitajan taholta.
Vastauksissa toistuu kuvailu opettajasta, joka ei puutu rasistisiin tilanteisiin. Lisäksi vastaajat kertovat opettajista, jotka pyytävät oppilasta kommentoimaan tunnin oppiaiheita ”oman kulttuurinsa asiantuntijana” ja oppilaanohjaajista, jotka ovat kehottaneet hakeutumaan jatko-opiskelemaan ”aloille, joihin on helpompi päästä sisään”.
Onwenin mukaan tulokset todistavat jo aiemmin monissa akateemisissa tutkimuksissa esiin tulleita seikkoja kuten sen, että Suomessa on instituutioita, joissa on sisäistä rasismia.
”Esimerkiksi kouluissa koettu rasismi ei ole yksittäisiä tekoja, vaan rakenteellista rasismia”, hän sanoo.
TYÖELÄMÄÄN osallistuneista tai sinne hakeneista vastaajista noin 60 prosenttia on kokenut syrjintää.
Vastaajat kokevat syrjintää varsinkin rekrytoinnissa ja kohtelussa työpaikalla. Yksi kertoo:
”Hain yli 40 työharjoittelupaikkaa ja usea paikka sanoi, että ei ota minua, koska olen musta.”
Toinen kertoo, että häneltä pyydettiin uudessa työpaikassa kopiota Suomen passista, vaikka hän on syntynyt Suomessa.
Vastaajista moni koki, että afrikkalaistaustaiselle uralla eteneminen on vaikeampaa ja hitaampaa, vaikka koulutustausta ja työstä suoriutuminen olisi moitteetonta. Syrjintä tulee lisäksi esiin myös matalassa palkkauksessa ja muissa työsuhteeseen liittyvissä eduissa. Yksi vastaajista kertoo:
”Minulle maksettiin paljon vähemmän kuin työvoiman asettama minimipalkka on, 5,50e/tunti, koska olen ulkomaalainen. Lyön vetoa, että yhdellekään suomalaiselle ei makseta niin vähän.”
Useampi vastaajista kertoo, että työkaverit kyseenalaistavat ammattitaitoa ihonvärin perusteella. Monissa vastauksissa kuvaillaan työkavereita, jotka kuuntelevat hiljaa vieressä, kun toinen työkaveri laukoo rasistisia solvauksia. Lisäksi vastaajista useampi kertoo asiakkaiden loukkaavasta käytöksestä, päälle sylkemisestä ja potkujen toivottamisesta.
Naisiin kohdistuvassa työpaikkahäirinnässä yhdistyy usein seksualisoitunut rasismi. Vastauksissa kerrotaan lähentelystä ja valta-aseman hyväksikäyttämisestä. Yksi vastaajista kertoo:
”Työharjoittelupaikassa työpaikan hallituksen jäsen vieraili jatkuvasti työtiloissa ilman syytä ja lähenteli useita kertoja. Sain nopeasti selville, että hän oli viitannut toiseen tummaihoiseen työntekijään apinana ja tehnyt iljettäviä lähentelyjä muille naisille.”
VAIKKA afrikkalaistaustaiset kokevat paljon syrjintää, kyselyyn vastanneista noin 60 prosenttia kertoi, ettei ilmoita siitä virallisille tahoille. Yksi vastaajista kuvailee:
”En näe mitään hyötyä ilmoittaa syrjinnästä kenellekään. Asiat eivät kuitenkaan muutu.”
Aliraportointi on yhdenvertaisuusvaltuutettu Hiltusen mukaan paha asia siksi, koska se kertoo afrikkalaistaustaisten toivottomuudesta.
”Selvityksen surullinen viesti on se, että ihmiset kyllä raportoisivat jos he uskoisivat sillä olevan vaikutusta”, hän sanoo.
AIEMMIN rasismia Suomessa on selvitetty muun muassa Being Black in the EU -raportissa, johon vastanneista suomalaisista 63 prosenttia ilmoitti kokeneensa rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Mukana olleiden 12 maan keskiarvo oli 30 prosenttia. Suomi oli vertailun ykkönen.
Akunna Onwen sanoo, että on jokaisen omalla vastuulla opetella antirasistiseksi.
”Suomella on peiliin katsomisen paikka. Meidän pitää myöntää rakenteellisen rasismin olemassaolo, jotta voimme päästä siitä eroon.”
Rasistisen ajattelun tiedostamisen voi aloittaa ymmärtämällä, mitä on valkoinen etuoikeus.
”Jokaisen pitää miettiä etuoikeuttaan ja tiedostaa se. Sen jälkeen etuoikeudesta voi puhua vaikkapa lähipiirin kanssa, vaikka puhuminen voi tuntua ikävältä ja olla pelottavaa”, Onwen sanoo.
Hän palaa pohtimaan selvitystä ja vastaajien kokemuksia koulussa koetusta rasismista.
”Lisäksi on tietysti selvää, että opettajilla ja professoreilla on vastuu edistää yhdenvertaisuutta.”
Verkkokyselyyn kohdistui häirintää
YHDENVERTAISVALTUUTETUN mukaan tuoreen selvityksen verkkokyselyyn kohdistui laajamittaista, ohjeistettua häirintää ja sabotointia verkkokeskustelufoorumin kautta. Verkkokyselyyn tuli runsaasti vastauksia, joissa käytettiin rasistista kieltä. Lisäksi kyselyssä käytettiin äärioikeiston käyttämiä koodeja ja meemeja tai vastaus rakennettiin rasistiseksi stereotypiaksi.
Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston yksittäinen virkahenkilö joutui joukkoistetun rasistisen häirinnän kohteeksi.
VERKKOKYSELYYN saatiin 286 validia vastausta. Lisäksi selvitystä varten tehtiin 11 haastattelua.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että toiminnan pyrkimyksenä oli heikentää haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ihmisoikeuksien edistämistä ja horjuttaa yhdenvertaisuuden edistämistä.