Aamulehti: Puheenaihe: Netin vihasivuja on opittava sietämään

Aamulehti: Toni Viljanmaa: Puheenaihe: Netin vihasivuja on opittava sietämään 3.8.2011

Terrorismiin kehottava Operaatio ulos -toimintaohjelma roikkuu yhä internetissä, vaikka sen sisältö ylittää viharikoksen rajan lähes joka sivulla.

Sivustolla nimimerkki Väinämöinen kehottaa tappamaan maahanmuuttajia, suomalaisia poliitikkoja ja kulttuurivaikuttajia. Listalla on 50 suomalaisille tuttua nimeä. Iskujen taktiikka selostetaan yksityiskohtaisesti käytettäviä aseita myöten.

Tämänkin blogin poisto on miltei mahdotonta, sillä vihasivut ovat liikkuva maali viranomaisille.

Väinämöisen vihablogi sijaitsee Googlen palvelimella, joka toimii fyysisesti ”pilvessä”. Se tarkoittaa, että palvelin on Googlen maailmanlaajuisessa verkostossa. Sen tarkan sijainnin tietää vain Google itse.

Viranomaiset voivat toki tehdä Googlelle ilmoituksen, että sivu loukkaa Suomen lakeja. Google arvioi, onko näin, ja poistaa sen tarvittaessa. Ongelmana on se, että seuraavana päivänä sivu löytyy todennäköisesti jostain toisesta osoitteesta.

– Suomalaisen viranomaisen keinot puuttua ovat olemattomat niin kauan kuin se on ladattavissa Suomen rajojen ulkopuolisilta palvelimilta, tietokirjailija Petteri Järvinen sanoo.

Sanaa ei voi suitsia

Väinämöistä on niin ikään hankala jäljittää, sillä amerikkalaisen Googlen kynnys luovuttaa tunnistetiedot viranomaisille on erittäin korkea. Yhdysvalloissa vihapuheeseen suhtaudutaan välinpitämättömämmin kuin Euroopassa. Käsitys sananvapaudesta on pidäkkeettömämpi.

Järvinen pitää nykyistä sananvapauden suuntaa samanlaisena hyökyilmiönä kuin globalisaatiota. Kansallisilla toimilla, sakoilla ja kielloilla, sitä ei voida hallita.

– Meidän on sopeuduttava uuteen aikaan eikä kuvitella, että vanhalla pysähdysmallilla pärjää. Ei se riitä globalisaatiossakaan. Siihenkin on pakko sopeutua, Järvinen sanoo.

Suomalaiset eivät kovin kerkeästi puutu netin sanankäyttöön. Suomesta ei lähetetty yhtäkään pyyntöä Googlelle nettisisällön poistamiseksi heinäkuun ja joulukuun välisellä ajalla 2010. Sana on huomattavasti vapaampi kuin vaikkapa Keski-Euroopassa.

Saksassa juutalaisten kansanmurhan kieltäminen on yksiselitteisesti rikos. Suomessa natsien joukkotuhoa ihannoivia ajatuksia esitti viimeksi filosofi-kalastaja Pentti Linkola uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Moni ei asialla päätään vaivannut. Ranskassa rikoksesta voidaan syyttää, jos kieltää Armenian kansanmurhan nykyisessä Turkissa vuonna 1915.

Väinämöisen suoltama alatyyli poikkeaa niistä sivustoista, joista Norjan massamurhaaja Anders Behring Breivik ammensi ideologiaansa. Breivik siteerasi erityisesti Gates of Vienna -nimistä islamin vastaista sivustoa, jossa kielenkäyttö on analyyttistä ja paikoin kärjekästä, mutta ei rikollista. Toisaalta Breivik luki fantasiakirjallisuutta ja ilmeisesti myös eli rinnakkaistodellisuutta.

Breivikin tapauksen perusteella voi olettaa, että kovaäänisimmät rasistit eivät välttämättä ole kaikkein vaarallisimpia, sillä törkysuisten mölyäjien vaikutus päämäärätietoisten toimijoiden tekemisiin on vähäinen.

Siksi poliitikkojen vaatimus vihasivustojen paimentamisesta ja rangaistusten koventamisesta on niin sanottu helppo maali.

Oikea tie on pitkä ja hidas

Rajoitusten kiristämistä vaati etunenässä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (r). Hänen mukaansa tarvitaan uutta lainsäädäntöä, jotta muukalaisvihamielisistä sanoista voitaisiin rankaista jo aiemmin. Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) vaati nimimerkkien käytön rajoittamista nettikirjoittelussa.

Kumpikaan ei tietenkään täsmennä, mitä on vihapuhe ja miten siitä tulisi rankaista. Hätiköidyt ja epäselvät toimenpiteet voisivat tuottaa nopeasti ongelmia sananvapauteen.

Biaudet’n ja Tuomiojan esittämät ylimalkaiset rangaistusvaatimukset ovat populismia, jolla taataan suosionosoitukset oman kannattajajoukon keskuudessa. Vihaaminen ei kuitenkaan kielloilla ja määräyksillä lopu.

Rikosoikeudelliset keinot ovat romuluisia, jäykkiä ja aiheuttavat vain hallaa sananvapaudelle. Oikea tie on valitettavan pitkäjänteinen ja hidas.

Kaikkien kansalaisten tulee valveutua ja ottaa vastuu sanoistaan. Moderaattorien pitää valpastua.

Päättäjätason luikertelijat pitää laittaa julkiseen valokeilaan. Joskus voi lähestyä myös viranomaista ja pyytää kirjoittamaan Googleen.