HS: Maahanmuutto on hyvä vihollinen

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Ilkka Arminen: Maahanmuutto on hyvä vihollinen 3.8.2011

Maahanmuuttokritiikissä on pitkälti kyse symbolisesta ristiretkestä maailman muuttumista vastaan.

Norjan tragediaa on pidetty yhtenä osoituksena Euroopassa yleistyneestä uusnationalismista ja maahanmuuttovastaisuudesta. Ilmiötä voisi kuvata sosiologi Joseph Gusfieldin käsittein symboliseksi ristiretkeksi. Uusnationalismia ja maahanmuuttovastaisuutta edeltäviä symbolisia ristiretkiä ovat olleet esimerkiksi raittiusliike, lapuanliike ja taistolaisuus.

Nykyään on vaikea ymmärtää, että alkoholinkäyttö on joskus ollut kaikkein tärkein yhteiskunnallinen kysymys ja yhteiskunnallisen liikehdinnän perusta. 1800-luvun lopulla, ennen puoluepoliittista järjestäytymistä, raittiusliike oli kuitenkin osallistujamäärältään suurin yhteiskunnallinen joukkoliike. Vielä vuoden 1905 suurlakossa vaadittiin yhtäläisen äänioikeuden ohella kieltolakia, joka toteutuikin kansalaissodan jälkeen. Kieltolaki ei ratkaissut alkoholiongelmia vaan johti uusiin ongelmiin, kuten laajaan salakuljetukseen.

Raittiusliikettä ei tule ymmärtää yhden asian liikkeeksi. Liike toki ajoi raittiusasiaa ja kieltolakia, mutta ennen kaikkea se puolusti talonpoikaista maailmankuvaa ja elämäntapaa. Liikkeen tavoite oli väline, jolla kansalaiset saataisiin koottua puolustamaan uhattuna pidettyä elämäntapaa ja sen arvoa.

Jo tuolloin esiintyi käsityksiä, joissa ymmärrettiin raittiusliikkeen symbolinen luonne. Raittiusliikettä kuvattiin muun muassa naisten pyhäksi sodaksi.

Symbolisille ristiretkille on ominaista ensinnäkin hyvän vihollisen luominen. Alkoholi on hyvä vihollinen, jonka aiheuttamat haitat on helppo nähdä.

Toiseksi uhkaan liittyy paniikinomaisuus: yhteiskunnallisen tilanteen katsotaan olevan heikkenemässä dramaattisesti niin, että pikaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä. Ilman alkoholinkäyttöön puuttumista yhteiskunta sortuu epäjärjestykseen ja väestö taantuu biologisesti.

Kolmanneksi symboliset liikkeet ovat taaksepäin katsovia. Halutaan palata terveisiin elämäntapoihin, joista ulkoa tuodut, vieraat vaikutteet on poistettu.

1930-luvun taitteen lapuanliike syntyi pettymyksestä siihen, ettei Suomesta tullut kansalaissodan jälkeen tarpeeksi "valkoista". Liikkeen kannattajat vaativat "punaisten" sulkemista kaiken poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Liike tavoitteli "valkeaa eheyttä", mikä turvaisi kansallisen olemassaolon. Kommunisteiksi epäillyt tai syytetyt pyrittiin kyydittämään rajan taa.

Myös lapuanliike oli menestyksekäs poliittinen voimatekijä. Sen harjoittama terrori ja uhkailu oli tehokasta. Liike onnistui luomaan väkivallan uhan ilmapiirin, joka kavensi mielipiteiden ilmaisua.

Lapuanliikkeen alkuvaiheessa eduskunnassa esiintyi laajaa ymmärrystä liikkeen tavoitteille. Monet lapuanliikkeen vaatimuksista, muun muassa kommunistilehtien rajoittamiset ja lakkauttamiset, toteutuivat eduskunnan päätöksestä. Vasta presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys vuonna 1930 käänsi liikkeen laajan kannatuksen laskuun.

Myös 1970-luvun taistolaisuus oli symbolinen ristiretki. Se halusi säilyttää puhtaan marxismi-leninismin ja puolusti "luokkakantaista työväkeä" juuri, kun savupiipputeollisuutta alettiin jo ajaa alas. Taistolaisuus oli naulautunut teolliseen yhteiskuntaan, vaikka jälkiteollinen vallankumous vei yhteiskuntaa kokonaan toiseen suuntaan. Liike puolusti myös neuvostososialismia, kun neuvostojärjestelmä jo huojui.

Voimakkaimmillaan taistolaisuus oli nimenomaan symbolisella tasolla. Kulttuuritaistolaisuus onnistui nousemaan näkyvään asemaan ja vaikuttamaan aikansa keskusteluagendaan.

Sillä oli osansa myös suomettuneen itsesensuurin syntymässä.

Viimeaikaisessa Euroopan uusnationalismissa ja erityisesti maahanmuuttokriittisessä keskustelussa on ollut vahvoja symbolisen ristiretken piirteitä. Maailmanlaajuisesti verkostoituneen talouden puitteissa puolustetaan kuviteltua kansallista järjestystä. Erityisesti maahanmuuttoa käsitellään uhkana, joka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Argumentaatio on myös avoimesti taaksepäin katsovaa.

Maailman talousjärjestyksen kannalta Eurooppa on liian hajanainen ja pienistä, suljetuista markkinoista koostuva. Maailmantalouden integroitumisesta johtuva Euroopan muutos nakertaa totutun elämäntavan perusteita ja toimii tyytymättömyyden lähteenä. Elinkeinorakenteeltaan vientiriippuvaisessa Suomessa muutosvauhti on vielä keskimääräistä suurempaa.

Maahanmuuton uskotut ongelmat tarjoavat hyvän vihollisen. Symbolisen ristiretken kannalta uhkien vetoavuus tunteisiin on tärkeämpää kuin niiden tosiasiallisuus. Maailmansotien välisen Saksan ongelmista tuskin mitkään olivat juutalaisten aiheuttamia. Silti uhkakuva onnistuttiin iskostamaan laajaan kansanosaan.

Maahanmuuttovastainen ristiretki on jo onnistunut vaikuttamaan keskusteluilmapiiriin siinä määrin, että maahanmuuton ongelmallisuutta pidetään itsestään selvänä.

Silti nimenomaan maahanmuuton aiheuttamien ongelmien määrän arviointi on hyvin vaikeaa. Välittömien, todennettavissa olevien ongelmien määrä on varsin rajallinen.

Jos maahanmuuton aiheuttamia ongelmia verrattaisiin päihteiden käytön aiheuttamiin ongelmiin (väkivalta, sairaudet, ennenaikaiset kuolemat, perheiden hajoamiset), voitaisiin hyvinkin todeta päihteiden olevan edelleen huomattavasti suurempi yhteiskunnallisten ongelmien lähde kuin maahanmuutto.

Ehkä raittiusliikkeen aika ei sittenkään ole ohi. Ehkä kuviteltujen maahanmuuton ongelmien sijasta tulisi välillä tarkastella myös todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Niihin tarttuminen voisi synnyttää oikeasti merkityksellistä yhteiskunnallista liikehdintää.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Korkeakoulu- ja innovaatio- tutkimuksen verkoston johtaja.