Demari: Esa Suominen: Vihan veljet vastuuta paossa

Demari, kolumni: Esa Suominen: Vihan veljet vastuuta paossa 8.8.2011
Esa Suominen: Käärme Soinin sylissä (blogi)

Norjan jarkyttava terrori-isku jaa mieleen pitkaksi aikaa. Suomessakin koettujen joukkomurhien vuoksi teko ei niinkaan kauhistuttanut siksi, etta se tapahtui varakkaassa ja verrattain vakaassa lansimaassa, vaan siksi, etta se oli mita suurimmassa maarin poliittinen, tapahtui nousevan uusfasismin motivoimana ja kohdistui kilpailevaan poliittiseen ideologiaan ja sen nuoriin kannattajiin.

Maahanmuuttokriitikoiden reaktio tapahtuneeseen oli odotettu. Tapausta selitettiin pois “yksittaistapauksena” eika yhteyksia omaan vastaavaan ajatteluun haluttu nahda, vaan turvauduttiin jo entuudestaan tuttuun saivarteluun. Hommaforumin Mestarina palvoma Jussi Halla-aho katsoi, ettei hanella ole mitaan vastuuta siita kuka hanen kirjoituksiaan lukee, sitaatteja oli sitapaitsi vahan ja nekin irrallisia ja ettei han ole kiihottanut ketaan murhatekoihin.

Halla-aho on luonnollisesti oikeassa siina, etta hirmuteot tehnyt henkilo on henkisesti hairiintynyt ja ettei ketaan hanen siteeraamaansa ajattelijaa voida pitaa syyllisena murhiin. Vihan viesteilla on kuitenkin kuulijansa. Halla-aho kumppaneineen on viljellyt vuosia erittain kovaa ja taitavaa retoriikkaa muslimeja, vasemmistoa ja liberaaleja arvoja kannattavia ihmisia kohtaan. Tama viesti putoaa hedelmalliseen maahan. Niita luki Anders Breivik ja sai niista voimaa tehda tekonsa.

Breivik valitsi kohteensa nimenomaan sosialidemokraateista, koska katsoi heidan vievan Norjaa kohti monikulttuurista yhteiskuntaa. Olisiko tahan paattelyyn tuonut omalta osaltaan tukea kansanedustaja Halla-ahon blogissaan julkaisema nakemys, jonka mukaan vasemmisto haalii maahanmuuttajia pysyakseen vallassa? Halla-ahon kynasta ovat myos luonnehdinnat pohjoismaisista sosialidemokraateista “alhaisina matelijoina”. Inhimillisyyden ja ihmisarvon kiistaminen on yksi klassisimpia keinoja oikeuttaa vakivalta.

Kyse on lopulta siita, etta Halla-aho ja hengenheimolaiset ovat onnistumassa. He ovat kylvaneet vihan siemenen, joka on lopulta alkanut itaa. Ja se itaa arvaamattomin seurauksin. Tata sananvapauttaan he voivat toki kayttaa jatkossakin, mutta nyt on aika sen hiljaisen enemmiston, joka ei usko Eurabia-salaliittoteorioihin, osoittaa vastarintansa vihan viljelijoille.

Mikael Jungnerin vaatimusta Jussi Halla-ahon aseman tarkastelusta voi olla hankala toteuttaa kaytannossa, mutta se toimi hyvana herattajana. Timo Soinin kysymys siita mita Halla-aho on tehnyt valintapaivansa ja taman paivan valilla sellaista, joka oikeuttaisi potkut valiokunnan johtajuudesta on hyva. Siksi pitaakin miettia, miksi muun muassa sosialidemokraatit kannattivat aariaineksia edustavaa Halla-ahoa valiokunnan johtoon jo ensimmaisessa vaiheessa? Miksi vihaideologian nousua on hyssytelty, miksi sita levittavia tahoja ei ole vaadittu vastuuseen? Ongelma ei, taaskaan, ole pahojen pahuus, vaan hyvien hiljaisuus.

___________________________________________________

Esa Suominen: Käärme Soinin sylissä

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pahoitti sadatta kertaa mielensä, kun erityisesti SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen vaati häntä tekemään lopullisen pesäeron puolueessaan vaikuttaviin, äärioikeistolaisia mielipiteitä vaaliviin voimiin. Soini turvautui paneelivastauksissaan jälleen kerran siihen, ettei hän itse ole syyllistynyt vihan lietsontaan. Huomiotta häneltä jäi, ettei asiassa puhuttu hänestä, vaan hänen selkänsä takana piileksivistä voimista, jotka lihottavat häntä ja hänen puoluettaan.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on historioitsija ja takavuosina ääriliikkeissä viihtynyt kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö. Niinistö kuuluu Jussi Halla-ahon ohella perussuomalaisten lukeneisto-osastoon, joka valtasi keskeisimmät vaikuttamisen paikat eduskunnassa ison jytkyn tuotua puolueelle merkittäviä luottamustoimia valiokuntien johtotehtäviä myöten. Merkille pantavaa onkin, että niinkuin Soini työläisasian ajanana esiintyykin, ei ryhmän duunariosasto kelvannut merkittäviin luottamustehtäviin kun puolue teki omia valintojaan. Eduskuntaryhmääkin johtaa moninkertainen puolueloikkari, jolle ei työväenliike ole milloinkaan kelvannut.

Niinistön ollessa takuuvarmasti potentiaalinen Soinin seuraajaehdokas perussuomalaisen puolueen johdossa, kannattaa hänen tekemisiinsä kiinnittää huomiota. Nyanssiosastoon kuuluu mm. hänen toistaiseksi lyhyen eduskuntauransa aikana käyttämä puheenvuoro, joissa hän on kertonut “poistavansa varmistimen” kun presidenttikeskustelussa viitataan parlamentarismiin. Viittaus oli käytössä natsi-Saksassa. Lisäksi hän on väläyttänyt kielipoliittisia asenteitaan vaatimalla ennen kaikkea Dragsvikin varuskunnan lakkauttamista. Tämän lisäksi hän on ehtinyt pohtia myös puolisotilaallisten kodinturvajoukkojen perustamista sekä ennen edustajaksi valitsemistaan Karjalan palauttamista.

Niinistö on myös Suomalaisuuden liiton hallituksen jäsen. Liiton hallitus onkin tiukasti perussuomalaisten hallussa, siellä vaikuttavat mm. puheenjohtajana europarlamentaarikko Sampo Terho, sekä sinimustaa IKL-taustaa omaava Suomen Sisu -aktiivi Teemu Lahtinen. Viime vuosien vallankaappaus on merkillepantava, koska takavuosina järjestö kokosi huomattavan määrän erilaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia erityisesti Kokoomuksen riveistä. Nämä ovat kuitenkin tulleet savustetuksi ulos liitosta ja kokeneet sen luisuneen ääriainesten haltuun.

Liitto on tullut tunnetuksi militantista suhtautumisestaan ruotsin kielen asemaan Suomessa. Kuvaavaa on, ettei se ole juurikaan kiinnittänyt huomiota mm. anglismien yleistymiseen kielessä sekä englannin kieleen ylivaltaan niin viihteessä, mainoksissa kuin katukuvassakaan, vaan maali on nimenomaan omassa kansallisessa vähemmistössä ja heidän kielessään. Siten motiivi tuskin niinkään on suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin puolustamisessa kuin nimenomaan ruotsin kielen ja vähemmistön vastustamisessa.

Myös Jussi Niinistön aiempi poliittinen toiminta ansaitsee korostunutta huomiota. Ossi Mäntylahti nostaa Uuden Suomen blogissaan esiin puolustusvaliokunnan puheenjohtajan aktiivisuuden Kansallisen kulttuuririntaman toiminnassa 1990-luvun alussa. Järjestön Valkoinen rintama -lehti vaati “avointa isänmaallista oikeistopolitiikkaa”, toivoi Kokoomuksen “tukehtuvan bolsevistiseen oksennukseensa” ja laajamittaista putschia puolueessa. Niinistö kuului kyseisen julkaisun tekijöihin. Kokoomuksen nuorten liiton Varsinais-Suomen piirin silloinen puheenjohtaja Petri Lahesmaa tuomitsi Turun Sanomissa eräiden kokoomuslaisten toimijoiden yhteistyön näiden Kansallisen kulttuuririntaman toiminnassa olleiden henkilöiden kanssa, ja katsoi kyseessä olleen rasistis-fasistisen liikkeen.

Ihmiset voivat muuttua ja kasvaa, myös nuoruudessaan vaarallisille harhateille joutuneet. Tätä mahdollisuutta tulee kunnioittaa ja se tulee aidosti antaa. Siitä huolimatta on tärkeää, varsinkin kun Niinistön kohdalla muutos vaikuttaa varsin kosmeettiselta ja hänen nykyinen toimintansa viittaa edelleen vahvasti äärikansallismielisyyteen, verkostoitumiseen äärioikeistolaisten hahmojen kanssa sekä haaveisiin puolisotilaallisista toiminnoista korostuneempana osana yhteiskuntaa, että tämän ajattelun ja esitysten historiaa ja ideologisia taustoja tuodaan esiin. Tämä on myös Timo Soinin vastuu. Hän ruokkii povellaan käärmeitä, ja vielä on näkemättä purevatko ne häntä, vai ovatko ne hänen lemmikkejään?