Helsingin Sanomat: Kari Huhta: Olen hyödyllinen idiootti 5.8.2011
Väittely muukalaisvihasta ja maahanmuuttokritiikistä Suomessa uhkaa jäädä lyhyeksi. Niin ei saisi käydä. Keskustelun olisi pitänyt alkaa aiemmin, ja sitä tarvitaan paljon vastaisuudessa.
Norjan joukkomurhat perjantaina 22. heinäkuuta laukaisivat kiivaita puheenvuoroja maahanmuuttoon liittyvästä vihan lietsonnasta kautta länsimaailman. Suomessa käyty keskustelu ei ole ollut kovin poikkeavaa. Maahanmuuton vastustajia on syytetty vihakirjoituksista ja -puheista monessa maassa.
Joissakin maissa nationalistipuolueiden johtajat ovat sanoutuneet irti näkemyksistä, joissa islamilaisia maahanmuuttajia on pidetty syypäinä siihen, että äärioikeistolainen norjalainen Anders Behring Breivik murhasi vasemmistolaisia maanmiehiään.
Suomessa perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei suoraan sanoutunut irti puolueensa kansanedustajan James Hirvisaaren arviosta, että murhien "voi hyvin arvella olevan osaltaan seurausta väärän maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista vakavista lieveilmiöistä". Soini on kuitenkin alun hiljaisuuden jälkeen toistuvasti tuominnut vihan lietsonnan. Samalla hän on syyttänyt muita politikoinnista Norjan murhenäytelmällä.
Käsittämättömät murhat olivat hyvä syy katsoa, millaista vihaa yhteiskunnissamme liikkuu ja mitä kaikkea maahanmuuton vastustamisen nimissä sanotaan. Kyseessä kuitenkin todella on kaksi eri asiaa. Kun vihan lietsonta ja murhat kytketään toisiinsa, ilmoittautuvat vihan lietsonnasta syytetyt uhreiksi, joilla ei ole yhteyttä Breivikin hirmutekoihin.
Olisi ollut selkeämpää aloittaa tämä keskustelu paljon aiemmin, mutta maahanmuutosta on vaiettu Suomessa sitkeästi.
Ensimmäisessä vaiheessa jonkinlainen konsensuksen vääristymä tukahdutti keskustelun ongelmista, kun suomalaisväestö kohtasi kotitantereellaan yhä enemmän maahanmuuttajia 1990-luvulta alkaen. Niille, jotka hämmentyivät kulttuurieroista, ei löytynyt kuuntelijoita. Julkista huomiota ei kiinnitetty sen enempää muukalaisvihan oireisiin kuin suvaitsemattomuuteen maahanmuuttajien keskuudessa.
Huomiota kyllä riitti, kun Jussi Halla-ahon vetämä maahanmuuttovastainen ryhmä nousi viime vuonna yhdeksi pilariksi perussuomalaisen puolueen suosion kasvussa. Huomio jäi kuitenkin aika hampaattomaksi.
Muut puolueet kohtelivat perussuomalaisia Liisa Jaakonsaaren sanoin kuin ylisuurta vauvaa, josta toivottiin liittolaista vaalien jälkeen. Lisäksi maahanmuuttoa kartettiin vaaliteemana.
Siinä sivussa eduskuntaan valittiin kansanedustajaryhmä, jonka mielestä muslimien maahanmuutto on osa suunnitelmaa tuhota länsimaailma. Perussuomalaisten sisällä vaikuttavan ryhmän teksteissä syyllisiä ovat sekä islam että kaikki ne, jotka sallivat muslimien maahanmuuton.
Hyssyttelyn jatkuessa maahanmuuttajavastainen ydinryhmä on saanut rauhassa kutsua itseään maahanmuuttokriittiseksi. Sitä se ei ole, kuten Muammar Gaddafikaan ei ole demokratiakriitikko.
Maahanmuuttokritiikin nimikkeen anastamista ei pidä sallia. Sitä tarvitaan.
Suomessa asuu yhä enemmän maahanmuuttajia, joista osa on muslimeja. Eteen tulee vaikeitakin ongelmia.
Kritiikkiä tarvitaan, kun sovitaan, miten maassa eletään ja mikä vastuu kaikilla on. Se on prosessi, johon todennäköisesti myös valtaosa perussuomalaisten tukijoista haluaa osallistua.
Yhteinen tulevaisuus muslimien kanssa ei kuitenkaan kuulu maahanmuuttajavastaisen ryhmän tavoitteisiin.
Islamilaista maahanmuuttoa vastustavien suomalaisilta verkkosivuilta löytyvät jokseenkin samat kauhukuvat kuin vastaavilta sivuilta muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kirjoitukset eivät muutu, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa muslimit osoittautuvat tuoreessa mielipidemittauksessa demokratiauskoisiksi ja isänmaallisiksi kansalaisiksi.
Sivuilla islamin viha on tervettä järkeä. Ne, jotka eivät tajua sitä, ovat – Leniniä lainaten – hyödyllisiä idiootteja.
Halla-ahon Scripta-blogin kotisivulta pääsee linkillä pitkään nimettömään kirjoitukseen "Islamin aikapommi". Siinä ennustetaan seuraavaa: "Islamin kritiikin vaimentaminen johtaa lopulta todennäköisesti siihen, että äärinationalistiset puolisotilaalliset joukot joutuvat huolehtimaan siitä yhteiskunnan suojeluvelvollisuudesta, joka normaalisti kuuluisi virkavallalle."
Osuuden otsikko on Hyödylliset idiootit.
Jokaisella aatesuunnalla lienee hyödylliset idioottinsa. Sitten on myös niitä, jotka eivät ole hyödyllisiä. Se ryhmä voi viedä puoluejohtajan yöunet.
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.