Karjalainen: Puhutaan asioista oikeilla nimillä

Karjalainen, kolumni: Markku Liikamaa: Puhutaan asioista oikeilla nimillä 14.8.2011

Norjan joukkomurha ja sen villitsemä nettikeskustelu ovat saaneet kansalaiset presidenttiä myöten vaatimaan vihapuheiden lopettamista ja nostamaan keskusteluun suvaitsevaisuuden, erilaisuuden hyväksymisen ja kunnioittamisen, toisen ihmisten arvostamisen ja välittämisen.

Mikä vihapuhe? Puhetta vihasta? Onhan suomen kielessä kyllä kaikenlaisia puheita, on juhlapuhetta, vaalipuhetta, jäähyväispuhetta, hääpuhetta, hautajaispuhetta.

Vihapuhe? Se kuulostaa niin hollywoodilais-reaganilaiselta good and bad guys-puheelta, hyvät vastaan pahat -taistelulta.

Mutta eihän siinäkään mistään hyvän ja pahan välisestä taistelusta ole kyse. Kyse on ideologioiden välisestä taistelusta, jossa amerikkalaiset panivat kovat piippuun ja vaihtoivat vihollista kommunisteista islameihin.

Sovitaanko, että puhutaan jatkossa asioista oikeilla nimillä. Siis: vihapuhe on vain äärinationalistista ja rasistista kiihotusta toista kansanryhmää vastaan, toisenlaista kulttuuria vastaan. Rasistien ja äärinationalistien puheita ei pidäkään piilotella eikä hyssytellä vetoamalla toisten ihmisten arvostamiseen ja kunnioittamiseen tai puhumalla välittämisestä ja suvaitsemisesta.

Se on turhaa puhetta, kun kiihottajilla on poliittinen ja ideologinen agenda. Heitä pitää vastustaa riisumalla heidät aseista. Eurooppalaisesta lähihistoriasta löytyy kyllä esimerkkejä siitä, mihin äärinationalismi ja kansalliskiihko voivat johtaa. Pitää vain uskaltaa kysyä, haluavatko he, että 70 vuoden takaiset kauhut saavat jatkoa Euroopassa.

Yhdeksi uudeksi esimerkiksi näiden halla-ahojen ja kumppaneiden kiihotuspuhekeskusteluihin voisi nostaa sen, miten tasavallan presidenttiä halventanut Vekaranjärven varuskunnan yliluutnantti käyttäytyi Kouvolan käräjäoikeudessa.

Tämä suomalainen upseeri marssi käräjäoikeuden julkiseen istuntoon pukeutuneena mustaan paitaan ja siniseen solmioon, Isänmaallisen kansanliikkeen väreihin. Uskallanpa väittää, että teko oli tarkkaan harkittu äärinationalistinen mielenilmaus. Olisiko tässä armeijan kielellä puhuttelun paikka?

Kesän suuria keskusteluaiheita ovat olleet myös avolaitosvankien pakomatkat ja Lontoon katumellakat. Ne yhdessä Norjan tragedian kanssa ovat olleet meilläkin pontimena rangaistusten koventamisvaatimuksille.

Kohtuuttomat vankeustuomiot tai kuolemanrangaistukset ovat kuitenkin todellisuutta vain diktatuureissa. Ja tietysti Amerikassa.

Mutta humaaniin sivistysvaltioon ne vain eivät kerta kaikkiaan kuulu. Olipa ihminen syyllistynyt minkälaiseen rikokseen tahansa, hänkin on oikeutettu toiseen mahdollisuuteen.

Lopuksi vähän kevyempi huomio kuluneelta kesältä. Vaikka EU-maatalous onkin 15 vuodessa tappanut lähes kaikki lehmät Suomen pääteiden varsilta, sain kesällä todistaa, että karjataloutemme on vielä aikalailla ”luonnonmukaista”. Lapissa naapurini ayrshire-lehmä nimittäin otti ja poiki yhtenä kesäyönä laitumelle. Olisittepa nähneet, kuinka huolestunut lehmäparka oli seuratessaan perässä, kun isäntä kuljetti kovasti rimpuilevaa vasikkaa traktorin kauhassa navetalle.

Kirjoittaja on Karjalaisen rikos- ja oikeustoimittaja.