MTV3: JSN: Hihamerkkikirjoituksen uutisoinnissa ei moitittavaa

MTV3: JSN: Hihamerkkikirjoituksen uutisoinnissa ei moitittavaa 22.11.2012
Julkisen sanan neuvoston päätös 4864B/SL/12

Julkisen sanan neuvosto on antanut vapauttavat päätökset kanteluista, jotka liittyivät James Hirvisaaren eduskunta-avustajan Helena Erosen blogikirjoitukseen.

Erosen ns. "hihamerkkiteksti" ilmestyi huhtikuussa Uuden Suomen verkkopalvelussa. Kanteluissa viitattiin siihen, että tiedotusvälineet eivät esimerkiksi välittäneet uutisoinnissaan Erosen kirjoituksen humoristista luonnetta.

Turun Sanomat, Iltalehti ja Aamulehti eivät JSN:n yksimielisen kannan mukaan rikkoneet uutisillaan hyvää journalistista tapaa.


__________________________________

Julkisen sanan neuvoston päätös

4864B/SL/12

Vastaaja: Turun Sanomat, Iltalehti, Aamulehti

Asia ratkaistu: 21.11.2012

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen kansanedustajan avustajan blogikirjoituksesta. STT teki kyseisen uutisen perusteella oman juttunsa, joka julkaistiin kahdessa muussa lehdessä. Jutut eivät sisältäneet virheitä.

Kantelu 12.4.2012
Kantelu kohdistuu kolmeen 11.4.2012 julkaistuun nettiuutiseen, joissa kerrotaan kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustajan julkaisemasta blogikirjoituksesta ”Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin”. Kirjoitus ilmestyi alun perin Uusisuomi.fi-sivustolla. Ensin siitä kertoi Turun Sanomat. Jutun otsikko oli ”Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä”, jota kantelija pitää törkeän valheellisena. Lisäksi lehti yritti kantelijan mukaan leimata blogikirjoituksen ”faktuaaliseksi kannanotoksi”, vaikka se oli laadittu humoristiseen ja pakinatyyliin, kuten myös suurin osa muista saman blogin kirjoituksista. Hänen mielestään lehden olisi pitänyt varata kansanedustajan avustajalle mahdollisuus kommentointiin samassa yhteydessä. Kantelija katsoo, että Turun Sanomien kirjoitus oli laadittu vahingoittamistarkoituksessa.

Kantelijan mielestä Turun Sanomien uutista lainanneet Iltalehti ja Aamulehti hämärsivät nettiuutisissaan entistä pahemmin blogikirjoituksen oikeaa luonnetta. Niiden otsikot kuuluivat seuraavasti: ”Turun Sanomat: Hirvisaaren avustaja ehdottaa hihamerkkejä ulkomaalaisille”. Iltalehden ja Aamulehden vahingoittamistarkoitus oli kantelijan mukaan vielä Turun Sanomiakin selvempi, koska ne poistivat viitteitä blogin pakinamuotoisesta tekstilajista. Blogissa esimerkiksi vaadittiin hampurilaismerkkejä amerikkalaisille, mikä kerrottiin Turun Sanomien lukijoille, mutta ei Iltalehden ja Aamulehden yleisölle. Lehdet eivät kantelijan mukaan tarkistaneet uutisen taustoja ja jatkoivat Turun Sanomien aloittamaa vääristelevää otsikointia. Turun Sanomien tapaan nekään eivät antaneet kansanedustajan avustajalle mahdollisuutta esittää asiassa omaa näkemystään.

Turun Sanomien vastaus 11.5.2012
Päätoimittaja Kari Vainio kirjoittaa, että Turun Sanomien uutinen sisälsi useita suoria tai muuten tarkkoja lainauksia kansanedustajan avustajan kirjoituksesta. Jos ja kun blogikirjoittaja oli tarkoittanut tyylilajinsa satiiriseksi, tämän olisi pitänyt välittyä lainauksista. Uutisessa myös erikseen kuvailtiin blogitekstiä makaaberiksi ajatusleikiksi. Vainio kuitenkin toteaa, ettei tyylilajilla voida muuttaa mielipiteiden merkitystä. Turun Sanomien painetussa lehdessä 12.4.2012 blogin kirjoittaja itse totesi Turun Sanomien toimittajalle, että kysymyksessä oli epäonnistunut vitsi ja että hänen pitää jatkossa muistaa työnsä kansanedustajan avustajana.

Vainion mielestä Turun Sanomien otsikko kertoi täsmälleen blogikirjoituksen oleellisen sisällön. Päätoimittaja katsoo, ettei blogikirjoittaja joutunut nettiuutisessa erittäin kielteiseen julkisuuteen, vaan hänen omaa kirjoitustaan siteerattiin uutisessa suorin tai muuten tarkoin lainauksin. Lisäksi kirjoittaja sai kommentoida asiaa seuraavan päivän painetussa lehdessä. Näitä kommentteja ei lisätty verkkolehdessä julkaistuun juttuun, vaan painetussa lehdessä jatkettiin ”normaaliin tapaan” verkkolehden uutisointia.

Iltalehden vastaus 11.5.2012
Päätoimittaja Kari Kivelä kertoo Iltalehden julkaisseen STT:n uutisen, joka perustui Turun Sanomien juttuun. Hän kiistää kantelijan väitteen, jonka mukaan Iltalehti olisi jättänyt tarkoituksella pois osia alkuperäisestä tekstistä. Vastaavissa tapauksissa lehti julkaisee linkin alkuperäiseen juttuun, jotta lukijat voivat itse tutustua siihen. Nyt se ei ollut mahdollista, koska Uusi Suomi oli jo poistanut blogikirjoituksen sivuiltaan. Poistaminen viittasi Kivelän mielestä siihen, että STT:n uutisen sisältöä ei ollut syytä epäillä, samoin kuin kansanedustaja James Hirvisaaren oman eduskuntaryhmän kannanotto, jossa vaadittiin blogikirjoittajan eroa kansanedustajan avustajan tehtävästä. Lisäksi blogikirjoittaja pyysi vielä anteeksi niiltä, joita kirjoitus oli loukannut.

Myöhemmin alkuperäinen blogikirjoitus julkaistiin uudelleen kansanedustaja James Hirvisaaren verkkosivuilla. Kivelän mukaan kirjoitukseen tutustuminen ei antanut aihetta alkuperäisen uutisoinnin korjaamiseen. Sarkastinenkaan kannanotto ei päätoimittajan mielestä tarkoita, etteikö tekstissä myös otettaisi kantaa. Blogissa todettiin muun muassa, että vähemmistövaltuutetun toiminnassa ja määrärahoissa on ongelma, mutta Kivelä ihmettelee, tarkoittaako mahdollinen satiiri oikeasti sitä, että kirjoittaja ei olekaan tätä mieltä.

Päätoimittaja pitääkin kansanedustajan avustajan blogikirjoitusta ongelmallisena, koska lukijan olisi pitänyt pystyä siirtymään saman tekstin sisällä tyylilajista toiseen. Tyylilajien moninaisuuden ja taitamattoman ilmaisun vuoksi blogikirjoittaja ei onnistunut välittämään ajatustaan. Hän ei myöskään halunnut Kivelän mukaan oikaista mahdollisia väärintulkintoja.

Aamulehden vastaus 9.5.2012
Päätoimittaja Jouko Jokinen muistuttaa kansanedustajan avustajan tehtävän tärkeydestä: avustaja tukee kansanedustajan lainsäädäntötyötä ja osallistuu vastuullisesti tämän kommunikointiin ja julkiseen toimintaan. Avustajan työn ja käyttäytymisen voi odottaa olevan asiallista, sillä se on sidoksissa myös koko parlamentin toimintaan.

Jokisen mielestä ei riitä, että kirjoittaja väittää kirjoittavansa humoristisesti, jos teksti ei naurata ketään. Erityisesti yhteiskunnallisten vaikuttajien kommunikoinnissa huumorin pitää Jokisen mielestä olla hyvin harkittua. Ihmisen syntyperään tai rotuun liittyvä huumori ei hänen mukaansa yleensä onnistu, ja erityisen huonona hän pitää yhdistelmää, jossa perussuomalainen yhteiskunnallinen toimija leikittelee ainakin piilorasistisilla teksteillä. Blogiteksti tuo Jokisen mieleen natsi-Saksan juutalaisvainot ja juutalaisten velvollisuuden käyttää rinnassaan rodusta kertovaa merkkiä. Hänestä historian tunteminen auttaa erottamaan hyvän ja huonon huumorin.
Jokinen kirjoittaa, että Perussuomalainen puolue on tunnettu maahanmuuttokriittisistä näkemyksistään. Puolueen edustajien maahanmuuttoon liittyvien kommenttien uutisointia päätoimittaja pitää erittäin tarpeellisena tiedonvälityksenä.

Aamulehti kertoi julkaisemassaan uutisessa, että sen lähde oli STT, joka puolestaan käytti lähteenään Turun Sanomia. Jokinen pitää näitä lähteitä erittäin luotettavina. Tapausta on seurattu Aamulehdessä myös alkuperäisen uutisen jälkeen.

Ratkaisu
Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu (JO 1). Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka (JO 13). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15).

1) Turun Sanomien uutisessa kansanedustajan avustajan kerrottiin ehdottavan ulkomaalaisille pakollisia hihamerkkejä. Uutisessa kirjoitettiin, että tämä helpottaisi avustajan mielestä poliisin työtä ja vapauttaisi resursseja. Avustajan blogikirjoituksesta otetussa suorassa lainauksessa muslimeille ehdotettiin puolikuuta, venäläisille sirppiä ja vasaraa, kambodzalaisille maamiinaa ja yhdysvaltalaisille hampurilaista. Avustajan kerrottiin kaavailevan hihamerkkejä myös suomenruotsalaisille ja seksuaalivähemmistöille. Toimituksen ”makaaberina ajatusleikkinä” pitämästä kirjoituksesta kerrottiin vielä, että siinä ehdotettiin maahan saapuville epäilyttäville henkilöille ihonalaista mikrosirua ja vihreää päähuivia. Suomalaisille esitettiin Suomen leijona –hihamerkkiä tai vastaavaa. Jutun yhteydessä toimittaja kertoi, että juutalaiset pakotettiin natsi-Saksassa kantamaan keltaista daavidintähteä.

Blogikirjoituksessa kritisoitiin ainakin Vähemmistövaltuutetun toimistoa ja sen tapaa arvostella poliisin toimintaa. Turun Sanomat lainasi blogitekstin osia sanatarkasti, eikä uutinen sisältänyt virheitä. Jutusta löytyi myös katetta otsikolle, sillä kansanedustajan avustaja itse puhui hihamerkkeihin liittyvästä ehdotuksesta.
Blogikirjoittaja toimi yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa kansanedustajan eduskunta-avustajana. Yleisöllä oli oikeus tietää tällaisen henkilön esittämistä näkemyksistä. Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmän enemmistön kanta, jonka mukaan blogikirjoitus oli puolueelle vahingollinen, kertoi kirjoituksen painoarvosta. Blogikirjoittaja itsekin myönsi jälkikäteen, että kirjoituksen julkaiseminen oli arviointivirhe.

Toimitus oli valinnut uutiseen kärjekkään näkökulman. Tähän sillä oli itsenäisen journalistisen harkintavaltansa perusteella oikeus. Uusi Suomi poisti sivuiltaan alkuperäisen blogitekstin, joten yleisö ei voinut tutustua kiistanalaiseen kirjoitukseen kokonaisuudessaan. Yleisön kannalta olisi tästä syystä ollut suotavaa, että Turun Sanomat olisi avannut blogitekstin luonnetta paremmin.
Kansanedustajan avustajakin lähetti oman kantelunsa Julkisen sanan neuvostolle. Koska hän teki samasta asiasta tutkintapyynnön myös poliisille, neuvosto ei voinut perussopimuksensa mukaan ottaa kantelua käsittelyyn. Vain asianomistaja itse voi kannella samanaikaisen kuulemisen mahdollisesta laiminlyönnistä. Niinpä neuvosto ei voi antaa asiasta päätöstä ulkopuolisen henkilön tekemän kantelun perusteella. Neuvosto kuitenkin kiinnittää huomiota päätoimittajan tapaan viitata vastauksessaan siihen, mitä blogikirjoittaja sanoi myöhemmin julkaistussa Turun Sanomien printtijutussa. Neuvosto ihmettelee, miksi Turun Sanomat ei tehnyt verkkoon jatkojuttua, kun se oli saanut uutta tietoa kirjoittajalta. Jos toimitus olisi täydentänyt uutisen tietoja ja antanut blogikirjoittajan vastata kritiikkiin myös netissä, se olisi palvellut paremmin omaa verkkoyleisöään.

2) Iltalehti ja Aamulehti julkaisivat identtiset, STT:n laatimat uutiset, joiden lähteenä käytettiin Turun Sanomien juttua. Uutisissa ei ollut virheitä, ja niiden otsikoille löytyi jutuista katetta. Uutinen oli lyhennetty versio Turun Sanomien jutusta, eikä Iltalehdessä ja Aamulehdessä enää mainittu esimerkiksi hampurilaishihamerkiä tai blogikirjoituksesta esitettyä luonnehdintaa ”makaaberi ajatusleikki”.

Iltalehden ja Aamulehden oli mahdotonta tarkistaa Turun Sanomien alkuperäisestä lähteestä lainaamia tietoja, sillä kansanedustajan avustajan blogikirjoitus oli poistettu jo aikaisemmin samana päivänä Uuden Suomen sivuilta. Lehdillä oli tässä tapauksessa perusteet luottaa siihen, että STT:n uutinen Turun Sanomien jutusta piti paikkansa, koska uutinen oli tehty pelkästään blogikirjoituksesta. Kansanedustaja James Hirvisaari julkaisi blogikirjoituksen kopion myöhemmin omilla sivuillaan, mutta toimituksilla ei ollut tästä tietoa uutisten julkaisuajankohtana. Kun kysymys oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa toimivan henkilön kohua herättäneestä kommentista, oli ymmärrettävää, että lehdet halusivat palvella lukijoitaan julkaisemalla STT:n referaatin Turun Sanomien jutusta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat, Iltalehti ja Aamulehti eivät ole rikkoneet hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Jani Halme, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Marja Irjala, Tuomo Lappalainen ja Jaakko Ujainen