Helsingin Sanomat, vieraskynä: Hanna Sauli: Lukukausimaksu ei tuo Suomeen rahavirtaa 15.11.2012
Korkeakoulut saavat periä vuosina 2010–2014 lukukausimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta saapuvilta opiskelijoilta, jotka osallistuvat englanninkielisiin ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusohjelmiin. Eduskunnan päätöksellä aloitetun kokeilun tulokset ovat toistaiseksi jääneet laihoiksi.
Maksuja keräämällä ei ole onnistuttu saamaan tuloja, vaikka kokeilua on julkisessa keskustelussa perusteltu pääasiassa veronmaksajien rahojen säästämisellä. Tulojen sijasta kokeilu on aiheuttanut uusia hallinnollisia ja muita kustannuksia. Maksavia opiskelijoita ole saatu houkuteltua riittävästi, jotta uudet kulut voitaisiin kattaa ja korkeakouluille jäisi lisäksi jotain käteen.
Aalto-yliopisto on kokeilussa mukana suuremmalla panostuksella kuin muut korkeakoulut: kymmenellä englanninkielisellä maisteriohjelmalla, joissa peritään 8 000 euron suuruisia lukuvuosimaksuja. Maksuja kompensoidaan stipendeillä. Koska Aalto-yliopistossa on paljon englanninkielisiä maisteriohjelmia sekä EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta saapuneita opiskelijoita, se onkin erinomainen koekenttä.
Panostuksesta huolimatta vain yksi Aallon opiskelija maksoi ensimmäisenä vuonna koko lukuvuosimaksun. Muut ovat opiskelleet stipendien turvin. Maksavia opiskelijoita otettiin toki sisään enemmän, mutta jäätyään ilman stipendiä moni perui paikkansa. Koko maassa oli ensimmäisenä kokeiluvuonna vain kaksitoista opiskelijaa, jotka maksoivat lukukausimaksunsa kokonaan itse.
Maksukokeilu on jäänyt kaiken kaikkiaan paljon pienemmäksi kuin opetus- ja kulttuuriministeriö oli suunnitellut. Suurin osa korkeakouluista ei lähtenyt alun perinkään mukaan kokeiluun. Toiset taas ovat osallistuneet vain muutamalla ohjelmalla, joista monissa on ylipäätään vähän opiskelijoita, saati Euroopan ulkopuolelta tulleita.
Muiden maiden kokemusten perusteella ei ole ratkaisevaa, onko tarjolla maksuttomiakin ohjelmia. Ruotsissa vastaavat maksut otettiin käyttöön vuonna 2011 ilman kokeiluja kaikkien korkeakoulujen kaikissa ohjelmissa. EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti 79 prosenttia ja elpyi tänä vuonna vain hieman. Myös Ruotsissa maksuttomuus oli ollut yksi ulkomaalaisten opiskelijoiden keskeisistä syistä kohdemaan valintaan.
Lukukausimaksuja periville korkeakouluille ympäri maailmaa on tyypillistä, että hallintoon, stipendeihin, mainontaan ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään huomattavia summia. Maksuilla ei pystytä kattamaan edes näitä uusia kuluja, puhumattakaan opetuksen peruskustannuksista.
Maksuilla ovat onnistuneet tekemään voittoa ainoastaan huippuyliopistot, jotka perivät kymmenientuhansien eurojen lukukausimaksuja.
Onko ulkomaalaisten opiskelijoiden kaikkoamisesta sitten haittaa? Asiaa kannattaa pohtia ainakin huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi.
Muutaman tuhannen euron lukukausimaksuilla on sekä kansantaloudessa että korkeakoulujen satojen miljoonien budjeteissa häviävän pieni merkitys. Paljon suurempi merkitys on niillä opiskelijoilla, jotka jäävät Suomeen työskentelemään ja maksamaan veroja. He hankkivat koulutuksensa lapsesta alempaan korkeakoulututkintoon asti ulkomailta ja tuottavat Suomen julkiselle sektorille kustannuksia vain kahden vuoden maisteriopinnoilla.
Sikäli kuin maksuton koulutus edistää kansainvälisten opiskelijoiden saantia maahan, se on varsin hyvätuottoinen investointi. Suomalaisen korkeakoulutus tuottaa verotuloina keskimäärin 70 000 euroa. Ulkomaalaisista vastaavaa laskelmaa ei ole tehty, mutta tiedossa on, että selvä enemmistö haluaisi jäädä Suomeen työskentelemään. Tilastokeskuksen mukaan 49 prosenttia valmistuneista työllistyykin Suomessa.
Helpoimmat voitot kerättäisiin panostamalla siihen, että mahdollisimman moni löytäisi paikkansa suomalaisilla työmarkkinoilla. Kotimaisten kielten opiskelumahdollisuuksia kannattaisi lisätä, ja tutkintoihin voisi lisätä työelämään integroivia harjoitteluja.
Nekin opiskelijat, jotka palaavat kotimaahansa, päätyvät usein käymään kauppaa Suomen kanssa, investoimaan Suomeen tai auttamaan suomalaisten yritysten laajentumisessa maailmalle. Osasta tulee jatko-opiskelijoita, tutkijoita ja professoreita, jotka vahvistavat yhteyksiä kansainvälisiin korkeakouluihin riippumatta siitä, missä maassa he jatkavat uraansa.
Myös suomalaisille opiskelijoille on tärkeää opiskella monipuolisessa ympäristössä, jossa he voivat kehittää kansainvälisessä työelämässä välttämättömiä taitoja. Opiskelu kansainvälisessä ympäristössä on tehokkaimpia tapoja kehittää monia sellaisia ajattelun puolia, jotka ovat korkeakoulutuksen keskeisimpiä tavoitteita mutta joiden opettaminen perinteisillä opetusmenetelmillä on erittäin vaativaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kyky tarkastella asioita eri näkökulmista, haastaa totuttuja ajattelutapoja ja sopeutua toimintaympäristön muutoksiin.
Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että maksuttomuus on ulkomaalaisten opiskelijoiden tärkeimpiä syitä hakeutua Suomeen korkeakoulutukseen. Maassamme puhutaan harvinaista kieltä, elinkustannukset ovat suuret, ja monien korkeakoulujemme sijoitukset kansainvälisissä vertailuissa ovat vaatimattomia. Kansainvälisiä opiskelijoita on siis houkuteltava jollain muulla.
Säilyttämällä erinomaisen hinta–laatu-suhteen verrattuna muihin maihin voimme tulevaisuudessakin hyötyä osaavan kansainvälisen työvoiman tuomista veroeuroista, verkostoista ja elinvoimasta työmarkkinoillamme.
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden asiantuntija.