perjantai 9. marraskuuta 2012

HS: Mitä ajattelin tänään: Kirjeitä vallanpitäjälle

Helsingin Sanomat, Anu Silfverberg: Mitä ajattelin tänään: Kirjeitä vallanpitäjälle 9.11.2012

Arvaan, että viime viikolla Suomen Elokuvasäätiö sai monta kirjettä. Aiemmin netissä oli julkaistu säätiörahoitteisen Doxwise-dokumenttisarjan video ”Tervetuloa Suomeen”, jossa rasistinuorukaiset kuvaavat retkeään Eduskuntatalolle. Siellä he nöyryyttävät nälkälakossa olevia afganistanilaisia turvapaikanhakijoita grillaamalla sianlihaa heidän edessään.

Monille tuli paha mieli, ja pian eri keskusteluissa kehotettiin kirjelmöimään elokuvasäätiön Irina Krohnille. Mediakin heräsi, ja Irina Krohn vastaili.

Mutta oliko video itse ongelma? Kun kuvattu materiaali saapui (iranilaissyntyisen) ohjaajan pöydälle, olisiko hänen pitänyt sensuroida jakso? Silloin emme tietäisi, mitä Abdullahi Gholamsidin ja Javad Mirzayin teltan edessä tapahtui. Elokuvasäätiöön kirjelmöinti oli tyypillinen nettipaniikin ensimmäinen vaihe. Usein myös viimeinen.


Arvaan, että viime viikolla Maahanmuuttovirasto ei vastaanottanut yhtään kirjettä. Se on kuitenkin elokuvasäätiötä ehkä tuhat kertaa tärkeämpi vallankäyttäjä, joka päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta. Viraston ylijohtaja on Jorma Vuorio ja turvapaikkayksikön johtaja on Esko Repo. Virastoa ohjaa sisäministeriön maahanmuutto-osasto, jota johtaa Pentti Visanen. Ja kuka sitten valvoo poliitikkoja ja viranomaisia? Tiedotusvälineet. Niiltä kansalainen voisi vaatia tutkivia juttuja esimerkiksi viraston toimista ja taustalla vaikuttavasta maailmankuvasta.

Eikä video tietysti ole mikään poikkeustapaus: perussuomalaisten Matias Turkkilan Homma ry:n ylläpitämä Hommaforum on väärällään afgaanien nälkälakolla vitsailua – ihan samaa sisältöä kuin Doxwise-videolla.

Tietysti voisi myös kysyä ihmisoikeusjärjestöiltä, miksi ne eivät pidä meteliä turvapaikkapolitiikasta, vaikka ongelmat tunnetaan kentällä. Ruotsissa eri toimijat Punaisesta Rististä alkaen ovat yhdistyneet puolustamaan paperittomia ja turvapaikanhakijoita, ja saaneet aikaan paljon.


Suurta poliittista valtaa kantaa sisäministeri Päivi Räsänen. Hän arvioi hiljattain, että ”oman maansa toimintatavoista käsin [afgaaneilla] saattaa olla kuvitelma, että Suomessa poliitikot saisivat tai voisivat – – ottaa viranomaispäätöksiä käsiteltäväkseen.”

Maani toimintatavoista käsin tiedän kuitenkin toimittajana, että yksittäisen käännytetyn kohtaloon vaikuttavat julkisuus ja poliittinen paine. Angolalaisen kristityn tapauksessa Räsänen itsekin lupasi selvittää asiaa. Siinä ministeri on oikeassa, että epävirallinen painostus ei ole vastaus: vaikka yksittäisistä pelastumisista voi tulla hyvä fiilis, ongelma on järjestelmässä. Lopulta Doxwise-videosta masentunut kansalainen voisikin soittaa kansanedustajille. Ja mitä tulee Gholamsidin ja Mirzayin kohtaloon, siitä päättää nyt Helsingin hallinto-oikeus. Yllä mainittujen yhteystiedot löytyvät internetistä vähintään yhtä nopeasti kuin elokuvasäätiön johdon.