Kansan Uutiset: Kirkon Ulkomaanapu varoittaa nälkälakkolaisten kuolevan 15.11.2012
Kirkon ulkomaanavun tiedote: Nälkälakossa olevien afgaanien kuolema voidaan vielä estää
Thomas Wallgren: Nälkälakkoilijoiden teltassa (blogi) 14.11.2012
”Oman kehon kuihduttaminen mielen ilmaisun välineenä on äärimmäinen teko”, muistuttaa Antti Pentikäinen.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen vetosi torstaina nälkälakkoilevien afgaanimiesten hengen puolesta. Kielteistä turvapaikanhakupäätöstään Helsingin keskustassa nälkälakolla vastustaneiden afgaanimiesten kunto on Pentikäisen mukaan heikkenemässä nopeasti.
– Afgaanimiehiä on pyydetty lopettamaan lakko, mutta he ovat siitä kieltäytyneet. Miesten hengen voi pelastaa vain viranomaisten vastaantulo, joka saisi nälkälakossa olijat hyväksymään sairaalaan siirtämisen.
Abdullahi Gholamsidin ja Javad Mirzayin nälkälakko on kestänyt jo yli 60 päivää.
– Emme syö mitään ennen kuin saamme uuden turvapaikkapäätöksen, toivon mukaan positiivisen, sanoi Gholamsidi Viikkolehden haastattelussa 2. marraskuuta.
Pentikäisen mukaan oman kehon kuihduttaminen mielen ilmaisun välineenä on äärimmäinen teko, jonka perusteet eivät koskaan ole vähäteltävissä.
– Tätä suomalaiset virkamiehet ja vastuunkantajat ministeri Päivi Räsäsen johdolla eivät kuitenkaan ole kuulleet tai ymmärtäneet.
Räsänen sanoi samassa haastattelussa, ettei hän eikä eduskunta pysty vaikuttamaan asiaan. Suomessa päätökset yksittäisten henkilöiden turvapaikoista eivät ole poliittisia, hän kommentoi Viikkolehdelle kaksi viikkoa sitten.
Antti Pentikäisen vetoomuksen mukaan miesten kuolema on edelleen estettävissä.
– Hallinto-oikeuden normaalin käsittelyn arvioidaan kestävän edelleen kuitenkin useita kuukausia.
– Suomalaisen järjestelmän inhimillisyys on viimekädessä meidän kaikkien vastuulla. Afgaanimiehiä tyydyttävän poikkeusratkaisun löytäminen täytyy olla mahdollista. Muutoin heidän kuolemansa jää ensikädessä asiasta vastanneiden poliitikkojen ja virkamiesten vastuulle – mutta myös meidän kaikkien vastuulle, jotka olemme hyväksyneet näin epäinhimillisen järjestelmän, hän vetosi.
-----
Kirkon ulkomaanavun tiedote: Nälkälakossa olevien afgaanien kuolema voidaan vielä estää
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen vetoaa nälkälakkoilevien afgaanimiesten hengen puolesta:
Kielteistä turvapaikanhakupäätöstään Helsingin keskustassa nälkälakolla vastustaneiden afgaanimiesten kunto on heikkenemässä nopeasti.
Afgaanimiehiä on pyydetty lopettamaan lakko, mutta he ovat siitä kieltäytyneet. Miesten hengen voi pelastaa vain viranomaisten vastaantulo, joka saisi nälkälakossa olijat hyväksymään sairaalaan siirtämisen.
Oman kehon kuihduttaminen mielen ilmaisun välineenä on äärimmäinen teko, jonka perusteet eivät koskaan ole vähäteltävissä. Tätä suomalaiset virkamiehet ja vastuunkantajat ministeri Räsäsen johdolla eivät kuitenkaan ole kuulleet tai ymmärtäneet.
Miesten kuolema olisi kuitenkin edelleen estettävissä. Hallinto-oikeuden normaalin käsittelyn arvioidaan kestävän edelleen kuitenkin useita kuukausia.
Suomalaisen järjestelmän inhimillisyys on viimekädessä meidän kaikkien vastuulla. Afgaaanimiehiä tyydyttävän poikkeusratkaisun löytäminen täytyy olla mahdollista.
Muutoin heidän kuolemansa jää ensikädessä asiasta vastanneiden poliitikkojen ja virkamiesten vastuulle - mutta myös meidän kaikkien vastuulle, jotka olemme hyväksyneet näin epäinhimillisen järjestelmän.
Antti Pentikäinen, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
__________________________________________
Thomas Wallgren: Nälkälakkoilijoiden teltassa
Tänä syksynä olen tutustunut kahteen afganistinaliseen mieheen. Tunnen heidät vain etunimillä, Jawad ja Gholam. Viime viikkoina he ovat nukkuneet teltassa keskellä Helsinkiä. Olen käynyt moikkaamassa miehiä silloin tällöin ja yhden yövuoronkin olen teltassa nukkunut kun heidän turvanaan yleensä nukkuneet eivät ehtineet paikalle. Minulla on kaksi hyvää makuupussia, joissa öiden viiletessä Jawadin ja Gholamin mielestä on ollut mukava nukkua. Minulle tulee hyvä mieli siitä että makuupussini ovat hyötykäytössä. Auttamisen ilo on iso asia ihmiselle. On hyvä saada muistutus siitä. Iloni on tietysti hyvin lapsellinen, mutta silti se on myös todellinen. Pitääkö sellaista hävetä? En usko.
Jawad ja Gholam ovat mukavia, iloisia kavereita. Heidän kanssaan on helppoa olla teltassa yhdessä. Toinen heistä näyttää mielellään kännykästään kuvia perheestään. Toinen tykkää opetella suomen kielen sanoja käsinkirjoitetulta listalta. Kauhean paljon muuta en Jawadista ja Gholamista tiedä, paitsi sen että he ovat tätä kirjoittaessani 64:ttä tai 65:ttä päivää nälkälakossa. Lakollaan he protestoivat maahanmuuttoviraston karkotuspäätöstä vastaan. Jawad ja Gholam haluaisivat saada Suomesta turvapaikan.
Pitääkö Jawadille ja Gholamille myöntää turvapaikka?
Kysymyksellä on juridinen, poliittinen ja eettinen ulottuvuus. Juridisesti asia ratkaistaan vallitsevan lain ja oikeuskäytännön mukaan maahanmuuttovirastossa ja hallinto-oikeudessa. Siihen asiaan en osaa ottaa kantaa. Poliittisesti olen sitä mieltä, että me emme nykyoloissa voi karkottaa turvapaikanhakijoita Afganistaniin. Karkottamisen pitäisi olla mahdollista vain kohtalaisen turvallisiin oloihin. Julkisesti pitäisi voida näyttää kritiikin kestävästi, ettei karkottaminen Afganistaniin vie ihmisiä ilmeiseen vaaraan. Vain jos tämä on osoitettu, karkottaminen voi olla poliittisesti perusteltavissa. Tässäkin asiassa politiikka ja etiikka ovat yhtä. Jos Suomen laki ja Suomen oikeuslaitoksen tulkinta laista sekä kansainvälisten sopimusten mukaisista velvoitteistamme johtaa oikeuskäsittelyssä siihen, että Gholam ja Jawad käännytetään Suomesta, päätös on meille vahva signaali siitä, että lakia tulee muuttaa.
Jawadin ja Gholamin luona käydessäni en kuitenkaan ole miettinyt ensisijaisesti turvapaikkapolitiikkaa enkä huomista päivää. Olen miettinyt ihmisen tarvetta jakaa elämää muiden kanssa. Ja olen ollut iloinen siitä että on paljon ihmisiä, jotka ovat mielellään viettäneet aikaa Jawadin ja Gholamin kanssa heidän nälkälakkonsa aikana.
Thomas Wallgren
Filosofian dosentti
Kirjoittaja toimi Suomen Pakolaisavun hallituksen puheenjohtajana vuosina 2008-2011.