tiistai 8. tammikuuta 2013

Yle: Abu-Hanna: Kohussa kyse laajemmasta kuin yhdestä kirjoituksesta

Yle Uutiset: Abu-Hanna: Kohussa kyse laajemmasta kuin yhdestä kirjoituksesta 8.1.2013
Uusi Suomi: Umayya Abu-Hanna vastasi Ylen puheluun: ”Renki ja piika ovat kiitollisia, minä en”
Yle Areena: Rasismikohusta hämmentynyt Umayya Abu-Hanna (video, 5 min)
Suomenmaa, kolumni: Pauliina Pohjala: Kuka tunnustaa?
Satakunnan Kansa, kolumni: Erkki Teikari: Kehnokin kello kauas kaikaa
Sisuradio: Rasismikeskustelu ryöpsähti käyntiin Suomessa

Meillä on jokin käsitys, joka sulkee pois erilaisia kansalaisia ja pitää vain joitakin oikeina, toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hanna sanoo.

Suomessa on käyty reilu viikko poikkeuksellisen vilkasta rasismikeskustelua. Kaikki alkoi siitä, kun Helsingin Sanomat julkaisi toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan kirjoituksen, jossa hän kertoi Suomessa kokemastaan rasismista.

Kohussa on kyse laajemmasta kuin yhdestä kirjoituksesta, sanoo Ylen aamu-tv:n puhelimitse tavoittama Abu-Hanna.

- Reaktio oli melkein jo valmiina olemassa aikaisemmin. Kyse ei ole yhdestä kirjoituksesta, yksi keski-ikäinen yksinhuoltaja jossain ulkomailla, se ei voi synnyttää tällaista kohua. Kyse on jostain ihan muusta, Abu-Hanna sanoi tiistaina.

Kyse on siitä, että suomalaisuuden ajatellaan kuuluvan vain tietylle ryhmälle, hän sanoo.

- Jos olemme kiitollisia alkuperäiskansalle, pitää ajatella, olemmeko kiitollisia saamelaisille. He ovat pitäneet hyvää huolta maasta ja luonnosta, emmekä ole heille kiitollisia. Meillä on jokin käsitys, joka sulkee pois erilaisia kansalaisia ja pitää vain joitakin oikeina. Tämä muistuttaa hieman sitä vaihetta, jolloin vain miehet olivat oikeita suomalaisia.

Abu-Hannan mukaan käynnissä oleva keskustelu rasismista on sitä, mitä nyt tarvitaan. Keskustelu ei ole hänen mielestään suomalainen, vaan eurooppalainen ja kansainvälinen.

- Tämä on välivaihe, elämä ja suomalaisuus ovat pitkiä prosesseja. Suomi on erittäin älykäs ja keskusteleva yhteiskunta, jossa on käsitelty jo hyvin vaikeita konflikteja – sisällissota sekä ruotsinkielisten ja naisten asema. Nyt on tämän vuoro.

_______________________________

Uusi Suomi: Umayya Abu-Hanna vastasi Ylen puheluun: ”Renki ja piika ovat kiitollisia, minä en”

Rajun keskustelun suomalaisuudesta sytyttänyt kirjailija Umayya Abu-Hanna antoi tiistaiaamuna puhelinhaastattelun Ylen aamutelevisiolle. Abu-Hanna kertoi kummastelevansa lehtikirjoituksestaan syntynyttä kohua ja sen saamaa muotoa.

Abu-Hanna viittasi ”kiitollisuuteen” Suomea kohtaan, jota häneltä on vaatinut muiden muassa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

- Pitääkö olla kiitollinen? Renki ja piika ovat kiitollisia. Kansalainen osallistuu, Abu-Hanna kommentoi.

Kirjailija esitti haastattelussa kysymyksen, onko Suomi ”feodaaliyhteiskunta vai tasavalta”.

- Olen suomalainen, joka kuuluu tasavaltaan ja osallistuu keskusteluun. Se suomalainen, joka olen, rakastaa Suomea, Abu-Hanna sanoi Ylelle.

Umayya Abu-Hanna on pakolaistaustainen kirjailija ja toimittaja, joka ilmoitti viime viikolla muuttavansa Hollantiin. Suomessa häntä kiusasi lapseensa kohdistunut rasismi.

Julkinen ilmoitus maastamuutosta aiheutti rajun keskustelun Suomessa. Abu-Hanna uskoo keskustelun heijastavan yhteiskunnallista vallankäyttöä.

- Ajatellaan, että suomalaisuus kuuluu jollekin ryhmälle. Keskustelu muistuttaa ajasta, jolloin vain miehet olivat oikeuta kansalaisia, Abu-Hanna sanoi.

- Olemme Suomessa käsitelleet vaikeita konflikteja. Sisällissota, ruotsinkielisten asema, naisten asema. Nyt on tämän vuoro.

___________________________________

Suomenmaa, kolumni: Pauliina Pohjala: Kuka tunnustaa?

Tavallinen suomalainen kaduntallaaja katsoo vihdoin itseään peiliin ja miettii omaa suhtautumistaan maahanmuuttajiin.

Toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hanna aloitti Helsingin Sanomien kirjoituksellaan keskustelun, joka olisi pitänyt käydä jo ajat sitten.

Viimeistään silloin, kun maahanmuuttokriittisyys näkyi eduskuntavaalien tuloksessa.

Perussuomalaiset eivät pidä siitä, että puolue liitetään rasismiin. Monet suomalaiset kuitenkin kokivat, että rasistisesta käytöksestä tuli vaalivoiton myötä sallittua.

Useat maahanmuuttajat ovat kertoneet, että perään huutelu lisääntyi yhdessä yössä.

Suomalaiset eivät enää paheksuneet tummaihoisia hiljaa mielessään, vaan aukaisivat suunsa ja käskivät heidän painua sinne mistä tulivatkin.

Eniten rasismikeskustelussa onkin järkyttänyt se, että se paljasti tavallisten suomalaisten asenteet. Rasisteja eivät olekaan vain nuoret vihaiset miehet.

Rasismiin syyllistyvät lapset, nuoret, eläkeläiset, kotiäidit ja duunarit. Rasismin esille nostaminen aiheutti ennalta-arvattavan vastareaktion.

Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin johdolla kauhisteltiin, miten rumasti suomalaisista puhutaan. Suomalaiset ovat antaneet palestiinalaistaustaiselle Abu-Hannallekin niin paljon.

Renki ja piika ovat kiitollisia, mutta kansalainen osallistuu keskusteluun, Hollantiin jo pari vuotta sitten tyttärensä kanssa muuttanut Abu-Hanna kommentoi kirjoituksestaan aiheutunutta kohua.

Emme osaa ottaa maahanmuuttajia tasavertaiseksi osaksi yhteiskuntaamme. On me suomalaiset ja ne maahanmuuttajat.

Osa suomalaisista kuvittelee suvaitsevaisuuden olevan sitä, että tänne saa tulla, kunhan tekee töitä eikä elele tukien varassa. Hyvinvointivaltiossa kasvaneet unohtavat, että monet pakenevat tänne sotaa ja vainoja. Suomalaisilla on velvollisuus pitää heistä huolta.

Perussuomalaisten nousu aiheutti näkyvän piikin rasistisessa käyttäytymisessä, mutta ei rasismi siitä alkanut. Siitä tuli vain äänekkäämpää.

Tummahipiäisiä on ihmetelty siitä asti, kun heitä alkoi näkyä katukuvassa.

Hiljaista mutta salakavalaa rasismia on ollut aina, eikä loppua näy.

Yle Uutiset kertoi pari päivää sitten, että jopa viidennes peruskoulun ensi syksynä aloittavista oppilaista menee muulle kuin lähikouluun.

Todellinen syy koulushoppailuun jäi uutisessa kertomatta. Helsingissä on jo useita kouluja, joissa jopa puolet on maahanmuuttajia. Kantasuomalaiset eivät halua pilttejään näihin kouluihin.

Samoin käy lähiöille. Suomalaiset muuttavat pois, kun katukuva alkaa näyttää liian kansainväliseltä. Kuka pelkää mustaa miestä, naisista ja lapsista puhumattakaan?

______________________________

Satakunnan Kansa, kolumni: Erkki Teikari: Kehnokin kello kauas kaikaa

”Siis vain valkoinen heteromies saa esittää kovempaa kritiikkiä kuin muut”, summasi radion Ykkösaamun toimittaja Seija Rautio keskusteluaan vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’n kanssa.

Se(kin) haastattelu sai alkunsa Helsingin Sanomien 30.12. julkaisemasta toimittaja Umayya Abu-Hannan rajusta Suomen ja suomalaisten arvostelusta. Maan suurin sanomalehti antoi sunnuntainumeronsa kaksi sivua.

Julkkisnaisen mielipiteistä nousi odotetusti ”kohu” – tai oikeastaan kaksi, puolesta ja vastaan. Mutta jälkimmäinen olisi pitänyt kieltää; viime torstain Hesari julkaisi kuuden palstan otsikossaan Abu-Hannan tuomion: ”Suomi ei kestä kritiikkiä.” Tästä teemasta Ylekin tietysti antinsa ammensi.

Jos kaikki olisivat nyökytellen hyväksyneet Abu-Hannan ns. kritiikin, olisi itsetuntomme rappion tiellä.

Sunnuntaijutun otsikkona oli ”Lottovoitto jäi lunastamatta”. Moni suomalainen on onnellinen neljästä ja lisänumerosta.

Syntyjään Israelin palestiinalainen asui täällä ikävuodet 20–49. Saatuaan yliopisto-opetuksen Abu-Hanna pääsi toimittajan töihin, valtakunnalliseksi vaikuttajaksi muun muassa televisioon. Hänen jatkuvaa, Suomea solvaavaa mesoamistaan ei lehdistössä sentään kritiikittä nielty.

Julkkis on suomalaistenkin nuorten ”toiveammatti”.

Abu-Hannan kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2010, tapahtuneen Hollantiin muuton syy oli kuulemma Etelä-Afrikasta adoptoidun zulu-tytön Reeman kokema rasismi. Tytöstä tuli ”vihamagneetti”.

Siitä kirjoituksessa oli esimerkki: Kun Reema oli vuoden ikäinen, metroasemalla noin 80-vuotias nainen, ”ei mielenvikainen eikä kännissä, vaan aivan tavallinen vanha ihminen”, huusi vauvalle, että ”saatanan neekeri”.

Mutta tarina ”tavallisesta” suomalaisvanhuksesta ei oikein mennyt jakeluun. Esimerkiksi lääkäri Jyrki Joensuu, joka työssään on tutustunut tuhansiin suomalaisiin vanhuksiin, rohkeni epäillä. Hänen mielestään Abu-Hanna herjasi vanhuksia, jotka ovat työllään koonneet nämä lottovoitot ja ovat ”enemmänkin arkoja ja vaatimattomia kuin solvaavia röyhkimyksiä”.

Kati Juva kirjoitti samassa Hesarissa, että suomalaisten suhtautuminen hänen Afrikasta adoptoimiinsa lapsiin on ollut yleensä hyvin myönteistä.

Jos Abu-Hannan ”vanhus” on olemassa, sellaista kutsutaan kylähulluksi, kirjoitti Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen. Hän muistelee myös, mitä tapahtui, kun Abu-Hanna kutsuttiin Linnaan vuonna 2010, siis vähän ennen ”pakoa”. Miljoonat muut saavat tyytyä televisioon.

Abu-Hanna on kertonut, että kolmivuotias Reema oli kovin
loukkaantunut, kun Tarja Halonen ei kutsunut häntäkin juhliin. Äidin juhlapuvun etuhelmaa hallitsi suuri valokuva tyttärestä.

Manninen pitää ”harvinaisen tyylipuhtaana etikettivirheenä” sitä, että vieras ojensi presidentille kirjeen (tyttäreltään, jonka kirjoitustaitoon tuskin moni uskoi).

Kahdessa vuodessa Abu-Hanna on jo päässyt rasismivapaan Hollannin prinsessan kutsuvieraaksi. Kaikki on ihanaa. Koululaisten vanhemmat tekevät töitäkin vain 2–4 päivää viikossa. (Todellinen viikkotyöaika on kaksi tuntia pitempi kuin Suomessa.)

Rotterdamissa asunut hollantilais-suomalainen pariskunta pitää lehtijutun mukaan Hollantia luokkayhteiskuntana, jossa viljellään ”hienovaraista rasismia”.

Neljä vuotta Alkmaarissa ammattilaisena pelannut Juha Reini ei tunnista ollenkaan Abu-Hannan Hollantia, joka hänen kokemustensa mukaan on ”todella rasistinen maa”. Jopa jalkapalloilun sisällä on ”erittäin ikäviä rasismin ilmentymiä”.

Voidaankohan Umayya Abu-Hannaa pitää aivan tavallisena viisikymppisenä äitinä – vai ehkä jonakin muuna?


______________________________

Sisuradio: Rasismikeskustelu ryöpsähti käyntiin Suomessa

Suomessa on viime päivien aikana keskusteltu ennennäkemättömän vilkkaasti rasismista. Keskustelun lähtölaukauksena oli joulun jälkeen julkaistu lehtikirjoitus, jossa Suomessa pitkään asunut palestiinalaistaustainen toimittaja kertoi muuttaneensa pois Suomesta rasismin takia. Kirjeenvaihtajamme Helsingissä tapaama ihmisoikeusasiantuntija hämmästelee keskustelua, joka hänen mielestään on siirtynyt täysin sivuraiteille.

Erikoissairaanhoitaja Saido Mohamed muutti Suomeen Somaliasta teini-ikäisenä parikymmentä vuotta sitten. Nykyään hän työskentelee asiantuntijana ihmisoikeuksia ajavassa Ihmisoikeusliitossa. Rasismi ja syrjintä ovat hänelle tuttuja teemoja niin työn kautta kuin omasta arjestakin.

-Jos maahanmuuttajataustainen, tummaihoinen henkilö sanoo, että ei ole ikinä kokenut rasismia Suomessa, minä en usko. Kyllä minua on joskus haukuttu kadulla ja jopa sanottu kaupan hississä, että miten tämän näköinen voi pukeutua näin kauniisti - meidän verorahoilla, Saido Mohamed kertoo.

Saido Mohamed on pettynyt siihen, miten rasismista Suomessa keskustellaan. Hänen mielestään julkisuudessa maahanmuuttajien kokemuksia pyritään vähättelemään. Tästä on hänen mielestään osoituksena muun muassa omat rasismikokemuksensa esiin nostaneen toimittaja Umayya Abu-Hannan saama palaute, jossa häntä on syytetty muun muassa kiittämättömyydestä Suomea kohtaan.

-Jos minulla on jokin mielipide, minulla on sama oikeus kertoa se kuin kantasuomalaisenkin. Minusta tuntuu, että Suomen yhteiskunnassa rasismi ja maahanmuutto ovat tabuja ja jos joku sanoo erilaisen mielipiteen ajatellaan heti, että se kohdistuu meihin ja meidän pitää puolustautua, Saido Mohamed pohtii.

Palestiinalaistaustainen toimittaja Umayya Abu-Hannan joulun jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus on herättänyt Suomessa harvinaisen vilkkaan keskustelun rasismista. Kirjoituksessa Abu-Hanna kuvasi omia rasismikokemuksiaan ja kertoi muuttaneensa niiden takia pois Suomesta.