Kainuun Sanomat: Rasismikeskustelu kompastui alkuunsa

Kainuun Sanomat, kolumni: Seppo Turunen: Rasismikeskustelu kompastui alkuunsa 19.1.2013

Kirjailija Umayya Abu-Hannan omista kokemuksistaan kirjoittama keskustelu suomalaisesta rasismista kompastui heti alkuunsa kahteen kysymykseen. Toinen niistä oli väittely siitä, onko Abu-Hanna edes kokenut syrjintää ja onko hänen elämänsä hänen kokemuksensa mukaan Hollannissa parempaa kuin sitä ennen Suomessa.

No. Tämähän on niin suomalaista. Meidän tuntuu olevan kovin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset kokevat jotakin ihan oikeasti. Hyvä esimerkki tästä on koulu- tai työpaikkakiusaaminen, jonka mittari ei todellakaan ole kiusaajan kokemus omista touhuistaan mukavina vitseinä, vaan kiusatuksi tulleen kokemus, että elämä on muuttunut jopa sietämättömäksi.

Toisen käsittelyyn on kaivettava esiin parikin vanhaa moraalifilosofia, David Hume ja G.E. Moore. He puhuvat naturalistisesta virhepäätelmästä.

* * *

Naturalistinen virhepäätelmä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että siitä, miten asiat ovat ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. Ja tätä virhepäätelmää meille on parin viime viikon ajan kyllästymiseen asti tyrkytetty.

Minäpä suomennan.

Kun esimerkiksi toissaviikon Ylen Talk-ohjelmassa keskusteltiin rasismista, paikalle tullut pyöreähkö piirisihteeri selitti, miten eriväristen ihmisten syrjiminen on ihan luonnollista, koska häntäkin katsotaan kieroon hänen lihavuutensa takia.

Rasismille on yritetty löytää perusteita ihmisten luontaisesta varovaisuudesta. Kun kerran kivikaudellakin ihmiset suhtautuivat toisen heimon porukoihin varauksellisesti, rasismi on ihan luonteva osa ihmistä ja hänen ajatteluaan.

Tosiasiasta, ihmisten luontaisesta varauksellisuudesta – josta siitäkin toki voidaan keskustella, onko se totta – johdetaan ajatus, että rasismi, rotusortojärjestelmä on ihan ookoo. Niinhän asia ei tietenkään ole.

Rasismi ei ole luonnonlaki, vaan poliittinen järjestelmä ja ajattelutapa, kuten sanan ismi-päätteestäkin voi päätellä.

Se on toisten ihmisten ihmisarvon kieltämistä ja heidän ihmisarvonsa loukkaamista, tietoista politiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä leirinuotiolla muutama kymmenentuhatta vuotta sitten tapahtui.

* * *

Muutama vuosi sitten kiertelin Berliinin Juutalaista museota. Se oli täynnä Saksan juutalaisten ja kansanmurhan historiaan liittyviä kuvia, esineitä ja tarinoita. Vaikuttavin ja selväpuheisin esine oli baijerilaisen oluttuvan tikkatauluntapainen 1930-luvulta. Tikkoja ei heitelty siinä härän- vaan juutalaisen silmään.

Pieni, jonkun mielestä varmasti hauskakin temppu, vaan mihinkään ihmisen luontaiseen taipumukseen se ei perustu.