Etelä-Saimaa: Burkhakieltoa voisi harkita Suomessakin

Etelä-Saimaa, mielipide: Burkhakieltoa voisi harkita Suomessakin 28.1.2013

Burkha on joihinkin muslimikulttuureihin kuuluva asuste, johon naisten edellytetään pukeutuvan julkisilla paikoilla. Se peittää koko vartalon kasvoja myöten: myös silmien edessä on usein kankainen säleikkö. Valtaosa musliminaisista ei käytä burkhaa, vaan peittää päänsä huivilla niin, että kasvot jäävät näkyviin. (Osa musliminaisista ei itse asiassa peitä päätään lainkaan. Esimerkiksi Suomen pitkäaikaisimman muslimivähemmistön, tataarien, edustajat eivät käytä lainkaan huiveja uskonnollisessa merkityksessä.)

Helsingin katukuvassa huivia käyttävät muslimitytöt ja -naiset ovat arkipäivää. Tunnen yhteyttä heihin: kuljin kymmenisen vuotta sitten itsekin seurakuntahupparissa ja risti kaulassa.

Valtaosa ihmisistä ajattelee, että uskonnollista symboliikkaa on saatava pitää näkyvillä yksilönvapauden nimissä. Huiveista ei ole haittaa kenellekään: miksi burkhat sitten pitäisi kieltää?

Maahanmuuttoon liittyy joitakin kiperiä ongelmia. Burkhassa tiivistyy niistä kaksi, segregaatio ja epätasa-arvo. Segregaatio tarkoittaa samalla alueella elävien kansanryhmien eristäytymistä toisistaan. Epätasa-arvolla viittaan nimenomaan sukupuolten välisen tasa-arvon puuttumiseen.

Näkyvin segregaation merkki ovat maahanmuuttajalähiöt, joita on tätä nykyä käytännössä kaikissa Euroopan suurkaupungeissa. Ne syntyvät huokeille asuinalueille, joille hakeutuu siirtolaisväestöä. Maahanmuuttajien lukumäärän kasvaessa ”alkuperäisväestö” alkaa etsiä muita asuinpaikkoja. Ilmiö on valitettava, mutta toistunut sellaisenaan esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa ja Ruotsin Malmössa.

Segregaatio aiheuttaa kurjuutta. Maahanmuuttajalähiöt ovat otollista maaperää esimerkiksi jengiytymiselle ja levottomuuksille. Lontoon ja Pariisin ”nuorisomellakat” ovat viime vuosina syttyneet juuri maahanmuuttajalähiöissä. Malmössa on uutisoitu alueista, joille palokunta ei voi mennä ilman poliisisaattuetta. Tällainen oireilu johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että osa lähiöiden asukkaista ei koe kuuluvansa ympäröivään yhteiskuntaan.

Ranskassa, Hollannissa ja Belgiassa burkhat on kielletty lailla. Ei suotta: ihmisen kokonaan peittävä burkha on segregaation juhla-asu. Se eristää kantajansa täydellisesti kaikesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta; juuri vuorovaikutus on välttämätöntä yhteisöön kuulumisen kannalta. Burkhakielto ei yksin ratkaisisi kaikkia segregaation ongelmia, mutta antaisi oikean viestin maamme tasa-arvoisuudesta ja nostaisi loputkin Suomen musliminaisista yhteisömme täysivaltaisiksi jäseniksi. Hyvä alku.

Kirjoittaja on imatralaislähtöinen teologianopiskelija.

Antto Hinkkanen