Vantaan Lauri: Meidän ja muiden Suomi 30.1.2013
Muukalaisvastaisuus on osa Euroopan historiaa, arvioi kulttuurintutkija Katja Bloigu.
Tervetuloa Koivukylään! toivottaa kulttuurintutkija ja työnohjaaja Katja Bloigu.
– Täällä asuu kaikenlaisia tavallisia ihmisiä. Olen ylpeä siitä, että olen koivukyläläinen.
Bloigu on työskennellyt erityisesti maahanmuuttajien kotouttamisen parissa ja käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa syrjintää. Voisi kuvitella, että Bloigu löytäisi kotinurkiltaan esimerkkejä ongelmista, mutta hän ei ole huomannut minkäänlaista huutelua saati kahakointia niiden neljän vuoden aikana, jotka hän on Koivukylässä asunut.
– Ostarin porukka ja maahanmuuttajat elävät ja antavat toistensa elää. Monikulttuurisuus on täällä arkea, ihan normaali asia. Siitä voisi ottaa oppia muuallakin.
Tänä keväänä ilmestyy Katja Bloigun kirja Laittoman rajoilla, joka käsittelee Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Bloigun mukaan syrjinnän juuret löytyvät kaukaa eurooppalaisesta perinteestä ja muukalaisvastaisuus on sisäänrakennettuna myös pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.
Hänen mielestään se näkyy myös meikäläisessä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa suljetaan maahanmuuttajat – muut – pois. Meidän ja muiden välille tehdään selvä ero. Katsotaan, että edut koskevat vain meitä suomalaisia. Puhutaan meidän työmme hedelmistä, jotka eivät kuulu muille.
Samaan aikaan kun asenteet ja yleinen ilmapiiri ovat monissa Euroopan maissa käyneet jyrkemmiksi, kirkot ovat Bloigun mielestä muuttuneet avarampaan suuntaan ja osoittaneet, ettei syrjintä kuulu kristinuskoon.
Syrjivät asenteet ovat Bloigun mukaan suomalaisissa hyvin syvällä eikä niillä ole mitään tekemistä esimerkiksi koulutustason kanssa.
– Sitä on aika turhauttavaa seurata. Saatetaan sanoa vaikka, että ”tällainen asia ei kuulu Suomeen”. Silloin unohdetaan, että demokratiaan ei kuulu toisen poissulkeminen.
– Ja vaikka maahanmuuttaja saisi Suomen kansalaisuudenkin, hän joutuu loppuelämänsä taistelemaan näiden asenteiden ja ennakkoluulojen kanssa.
Bloigu on pannut merkille, että vieraalle ei hevin suotaisi samanlaista itsemääräämisoikeutta kuin itselle.
– Hunnutettu teinityttö ärsyttää, mutta vielä enemmän ärsyttää, jos sama tyttö pukeutuukin minihameeseen.
Eurooppalaista maahanmuuttokeskustelua seuratessaan Katja Bloigu on huomannut, että islamista rakennetaan ei-todellisia uhkakuvia, joita vastaan sitten hyökätään.
– Oikeasti kukaan ei aja Euroopan islamilaistamista ja sharia-lakia. Eri puolilla Eurooppaa on kuitenkin isoja liikkeitä, jotka tuntuvat aidosti uskovan niin. Taustalla on pelko, että jokin vieras syrjäyttää meidän oman perinteemme. Meillä Suomessa nämä ääriliikkeet ovat onneksi pieniä verrattuna vaikkapa Ruotsiin ja Tanskaan.
Esimerkiksi Ranskassa säädetty huivikielto kertoo Bloigun mielestä kieltäjien oman identiteetin kriisistä. Suomessakin jotkut ovat vaatineet kasvohuntujen kieltämistä.
– Se on aika hassua, kun ottaa huomioon, että niitä käyttäviä naisia on meillä ehkä muutamia kymmeniä. Pitäisikö heitä varten säätää oma laki?
Bloigu pelkää, että oman perinteen tunteminen heikkenee entisestään, jos uskonnonopetuksesta kouluissa luovutaan.
– Kun tieto omista, vuosisataisista perinteistä katoaa, aletaan helposti pelätä, että vieras ottaa vallan.
Työnohjaajana toimiessaan Bloigu on nähnyt, että asenteita voi muuttaa. Tarvitaan vain harjoitusta. Kun kohtaa ilmiön, joka ärsyttää, kannattaa keskustella itsensä kanssa ja miettiä, miksi se ärsyttää.
– Syy on aina ärsyyntyjässä. Ärsyyntymisen kohdetta ei voi muuksi muuttaa, itseään voi. Tuo toinen on erilainen ja ajattelee eri lailla kuin minä, mutta mitä sitten? Haittaako se minun elämääni jotenkin?