Kirkko&Kaupunki: Luvatta Suomessa

Kirkko&Kaupunki: Luvatta Suomessa 24.11.2014
Hbl: Barn och familjer lever under jorden i Finland 20.11.2014

Keskiyö Rovaniemen poliisiasemalla helmikuussa 2009. Dashti ja hänen toverinsa anoivat Suomesta turvapaikkaa. Poliisi huusi ja kiroili. Miehet riisutettiin ja passitettiin 16 tunniksi vankilaan.

– Luulin, että tämä on normaalia Suomessa. Onneksi se ei ole, Irakin kurdi Dashti, 30, sanoo.

Vastaanottokeskuksesta he saivat sängyn, ruuan ja päivärahan, muuten kaikki asioiden selvittely tapahtui vihamielisen poliisin kanssa, joka piti miehiä valehtelijoina.

– Se oli kamalaa. Kaupungilla oli paljon tappeluita ulkomaalaisten ja suomalaisten kesken. Oli kylmä, olimme enimmäkseen sisällä. Hankimme läppärin. Chattailin ja ajattelin opetella suomen kieltä, mutta se oli aika vaikeaa.

Dashti oli lähtenyt kotikaupungistaan Mosulista, Pohjois-Irakista, yhtäkkiä vuonna 2006, poliittisista syistä. Syyrian, Turkin, Kreikan ja Saksan kautta hän päätyi Ruotsiin ja anoi sieltä turvapaikkaa. Hän alkoi kotiutua maahan, oppi kielenkin. Mutta vuonna 2008 Ruotsi ryhtyi palauttamaan kurdeja takaisin Irakiin. Hänelle paluu ei ollut mahdollinen.

Chatissa Dashti tutustui turkulaiseen nuoreen naiseen. Hän kirjoitti tälle ruotsiksi, ja tyttö vastasi englanniksi. Näin Dashti oppi englannin parissa kuukaudessa – mikä taas vahvisti poliisin epäluuloja. Eihän se ole mahdollista!

– Halusin oppia kielen, jota puhua, jos joudun johonkin uuteen maahan.

Tyttö lähetti pari kertaa meno–paluujunaliput Turkuun, ja tuttavuus syveni.

Kun ilmeni, että turvapaikkaa ei tule, Dashti päätti painua maan alle ja matkusti Turkuun. Isompi kaupunki, ulkomaalaisiakin paljon.

Alkuun hän oli aina sisällä eikä tehnyt juuri mitään. Se kävi mahdottomaksi. Hän alkoi käydä kävelemässä, mutta pelkäsi koko ajan: seuraako joku? Pääsenkö takaisin? Öisin hän heräili kauhuun: poliisi seisoo sängyn vieressä, on tullut avaimilla sisään.

– Olin silti onnekas. Sain asua tyttöystäväni luona ja sain riittävästi ruokaa. Olen aika aktiivinen ja sosiaalinen ihminen, saan helposti kavereita. He lainasivat minulle rahaa.

Dashti tutustui muihin laittomasti maassa oleviin, joilla ei ollut mitään. Heillä oli kylmä ja nälkä, sänkyä ei ollut.

– Se on traagista, vaarallista elämää. He ajautuvat pahoihin asioihin, rikoksiin. Kun ei ole ruokaa, ei ole vaihtoehtoa.

Dashtilla oli kerran kylki kipeä kuukauden ajan. Lääkäriin hän ei uskaltanut mennä, koska ei tiennyt, onko hänellä siihen oikeutta. Rahaa yksityislääkäriin ei ollut.

– Vaikka saisin 20 vuotta oikeaa, iloista elämää, en voisi unohtaa pelkoa, hän sanoo.

Kaksi vuotta kului, ja Dashti väsyi. Hän haki apua Turun tuomiokirkon piiristä. Ehkä tilanne on muuttunut? Hän uskaltautui poliisin luo ja uudisti turvapaikkahakemuksen. Eikä häntä vangittu. Kohtelu oli vieläpä kunnioittavaa mukana olleen papin ansiosta.

Puolen vuoden kuluttua Dashti sai myönteisen päätöksen. Hän hankki heti töitä. Hän työskenteli varasto- ja muuttomiehenä, ja eri tehtävissä Silja Linella ja Viking Linella. Ruotsin kielen taito auttoi.

Tyttöystävästä ja hänestä tuli myös Punaisen Ristin Paimion paikallisyhdistyksen aktiiveja. Dashti järjesteli suomalais-ulkomaalaisia ”juttuja”. Hän myös leikkasi hiuksia ja auttoi leivänjakelussa vapaaehtoisena.

Suomen kieli sujui koko ajan paremmin. Dashti ei ole ihminen, joka pelkäisi puhua.

Suomen leijona tanssii tyttöystävän antamassa kihlasormuksessa. Viime kesänä he muuttivat Turusta Helsinkiin, kun tyttöystävä sai täältä vakituisen työpaikan.

Dashti suorittaa toista vuotta peruskoulua. Viikonloppuisin hän työskentelee tarjoilijana.

– Töitä kyllä riittäisi, kun he ovat nähneet, millainen työntekijä olen. Suomalaiset eivät jaksa juosta 8–10 tuntia tauotta. Kun tulee Irakista, jossa on nälkä ja sota, ja kun on tehnyt raskasta työtä 13-vuotiaasta, työ ei ole ongelma, Dashti sanoo.

Äänessä ei ole ylpeyttä, uhka- tai ylimielisyyttä, vain läpi elettyjen asioiden toteamista.

– Toivon, että suomalaiset ymmärtävät, etten ole täällä rahan takia. Raha ei ole mitään. Irakissa voisin ansaita nyt viisi kertaa enemmän kuin täällä. Kun ihminen luopuu perheestään, maastaan, kaikesta, siihen täytyy olla hyvä syy.

Pariskunta on alkanut säästää rahaa omaa asuntoa varten.

– Haluan opiskella poliisiksi, koska tahdon muuttaa asioita, Irakin kurdi Dashti sanoo.

Hänen mukaansa poliisilla on Suomessa paljon valtaa.

– Turva-asioissa Suomen poliisi on maailman paras, ja kunnioitan sitä. Mutta on myös tehtäviä, joissa kovuus ja vahvuus eivät riitä. Täällä poliisilla on paljon ongelmia ulkomaalaisten kanssa.

Ruotsissa turvapaikanhakijoita haastattelevat maahanmuuttoviranomaiset, ei poliisi. Toisaalta Ruotsin poliisissa työskentelee paljon ulkomaalaisia.

– Tämä on minun tsemppini. En aio luovuttaa, Dashti vakuuttaa.

Suomessa on arviolta 300–3 000 paperitonta eli ilman laillista oleskeluoikeutta olevaa henkilöä.

– Paperittomaksi voi päätyä esimerkiksi, kun viisumi umpeutuu tai oleskelulupapäätös on kielteinen. Usein taustalla on pelko palata kotimaahan. Paperittomuus voi olla huonoista vaihtoehdoista paras, Pakolaisneuvonnan ja Paperittomat-hankkeen lakimies Marjaana Laine sanoo.

Helsingissä paperittomilla on oikeus kiireelliseen terveydenhoitoon julkisen palvelun hinnoin. Lapsilla on oikeus perusopetukseen. Työtä ei paperiton voi Suomessa tehdä.