HS: Onko Suomi viattomuutensa vanki? Viranomaiset välttelevät vastuunkantoa turvapaikkapäätöksissä

Helsingin Sanomat, kolumni: Anu Kantola: Onko Suomi viattomuutensa vanki? Viranomaiset välttelevät vastuunkantoa turvapaikkapäätöksissä 20.2.2018

HISTORIOITSIJA Timothy Garton Ash kirjoitti joskus, että suurvaltojen runnomat vanhan rautaesiripun maat pitävät usein itseään viattomina uhreina, minkä takia niiden on vaikea nähdä omia ikäviä puoliaan.

Tämä ajatus pyöri mielessä, kun katseli Unkaria, Puolaa, Tšekkiä ja Slovakiaa pakolaiskriisissä. Ne tuntuivat puhuvan usein itsestään niin kuin ne olisivat uhreja, joilla ei ole rahkeita kantaa vastuuta muista.

VIIME VIIKOLLA tuli mieleen, että ehkä Suomikin kuuluu tähän joukkoon. Selvisi, että Suomen Irakiin passittama Ali-niminen mies oli tapettu. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) sanoi, ettei puutu viranomaisten päätöksiin. Maahanmuuttovirasto Migri taas tiedotti, ettei ole vastuussa, ja osoitti poliittisia päättäjiä.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio selvensi, että Suomea ei edes kiinnosta seurata, mitä palautetuille tapahtuu, koska se ”ei ole meidän intressissämme”. Vuorio myös kertoi, että muitakin kuolemantapauksia on ollut, eikä niihinkään ole reagoitu millään tavalla.

Länsimaisessa oikeusvaltiossa on silti tapana arvioida politiikan vaikutuksia ja tarvittaessa korjata linjaa.

HALLITUS kiristi turvapaikan saamista loppuvuodesta 2015. Irak, Afganistan ja Somalia julistettiin entistä turvallisemmiksi ja ihmisiä alettiin palauttaa maiden sisäisiksi pakolaisiksi. Perheiden yhdistämistä vaikeutettiin nostamalla tulorajoja.

Kiristys näkyy hyvin irakilaisten kohtelussa. Ennen pakolaiskriisiä alkuvuodesta 2015 irakilaisista hakijoista 12 prosenttia sai kielteisen päätöksen. Loppuvuodesta 2016 irakilaisten hakemuksista hylättiin noin 73 prosenttia. Vieläkin niistä hylätään lähes puolet.

On selvää, että Suomen pitäisi seurata linjanmuutoksen vaikutuksia. Ministerin pitäisi selvittää, miksi Suomi lähettää ihmisiä kuolemaan. Migrin ei pitäisi palauttaa yhtäkään ihmistä hengenvaaraan. Virkamies, jonka mielestä palautettujen kohtaloa ei tarvitse ylipäätään seurata, ei ole tehtäviensä tasalla.

SIVUJUONTEENA tulivat esiin vielä Migrin perustelut Alin tyttärelle, joka oli myös saanut passituksen Irakiin. Tytär on mennyt naimisiin Suomessa oleskeluluvan saaneen irakilaisen miehen kanssa, ja perheessä on Suomessa syntyneet puolitoista- ja puolivuotiaat lapset. Migri oli kirjannut äidin ja lasten karkotuksen perusteeksi kauniisti, että ”lasten etuna” on ”kasvaa ja kehittyä itselleen sopivalla tavalla läheistensä ympäröimänä ja tukemana kotimaassanne Irakissa”.

Vaikea kuvitella kafkamaisempaa lausetta. Mietin, miltä naisesta tuntui, kun hän luki nuo rivit tietäen, että todellisuudessa niillä hänet erotetaan miehestään ja passitetaan kahden pienen lapsen kanssa oloihin, jossa hänen isänsä henki on uhattuna.

ONKO Suomikin viattomuutensa vanki? Pidämmekö itseämme historian uhrina, jolta ei voi odottaa omaa vastuunkantoa? Ajattelemmeko, että meille riittää, kunhan vain virkakoneisto keksii kauniit perustelut julmuudelle ja kuolemalle.

Meillä on tietenkin oma histo­riamme. Palautimme hiljaa viranomaistoimenpiteinä inkeriläisiä, juutalaisia ja neuvostoloikkareita kysymättä, mitä heille tapahtui. Venäläiset pakolaiset suuntaavat vieläkin mielellään muihin länsimaihin. Voisiko jo ajatella, että mekin voimme mokata ja ottaa siitä opiksi?

JUURI nyt pitäisi arvioida, onko päätösten linja kiristynyt liikaa ja pitääkö sitä korjata. Mitään mullistavaa siitä ei seuraa. Pakolaisaalto pysähtyi vuoteen 2015, jolloin turvapaikan hakijoita oli 33 000. Vuonna 2016 heitä oli 4 000 ja viime vuonna vain 2 200.

Turvapaikan on saanut vuodesta 2015 lähtien 14 000 pakolaista. Suomessa on vielä vajaat 3 000 hakijaa odottamassa Migrin päätöstä ja lisäksi noin 10 000 Migrin kielteisen päätöksen saanutta hakijaa, joista osa valittaa päätöksestä.

Jos näille kaikille annettaisiin lupa jäädä, Suomi ottaisi 27 000 pakolaista vuoden 2015 jälkeen. Koska kielteisiä päätöksiä tulee, pakolaisten kokonaismäärä painunee lähelle 20 000 pakolaista.

Luvut ovat kuitenkin vaatimattomia. Suomi säilyy maana, jossa on hyvin vähän ulkomailla syntyneitä. Tulijat ovat pääosin nuoria ja motivoituneita rakentamaan elämää maassa, jossa ikärakenne sakkaa. Miksi heitä pitäisi käännyttää, jos on vaara, että henki on uhattuna?

Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.