HS: Jos yleisradioyhtiön toimittaja ei saa kysyä asiallisia maahanmuutosta, niin kuka sitten saa?

Helsingin Sanomat: Jos yleisradioyhtiön toimittaja ei saa kysyä asiallisia maahanmuutosta, niin kuka sitten saa? 11.2.2018

Yle: Toimittajalta: Nyt olen yhtä aikaa "punavihreä mädättäjä" ja "hc rasse" 8.2.2018
Yle: Nämä ovat yleiset syyt muuttaa pois lähiöstä Helsingissä: Humalaisten metelöinti ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet

IHAILEN ihmisiä, joilla on vahva moraalinen kompassi. He tuntuvat tietävän tilanteessa kuin tilanteessa mikä on oikein ja mikä väärin. Vielä enemmän ihailen ihmisiä, jotka pitävät vahvaa moraalista kompassiaan vakan alla. He eivät ole joka tilanteessa neuvoskelemassa muita oikeasta ja väärästä.

Eniten ihailen ihmisiä, jotka pelkäävät saaneensa epäluotettavan kompassin. Siksi he kysyvät hanakasti muilta tietä ja kuuntelevat vastauksen loppuun asti. He myös muuttavat omaa suuntaansa, jos huomaavat sen vääräksi.

VAHVAN moraali ongelma on, että se sokaisee. Se kääntyy helposti moralisoimiseksi ja muiden hiljentämiseksi.

Tämä tuli mieleen äskettäin lukiessa Ylen toimittajan Kai Jaskarin terävää kirjoitusta Toimittajalta: Nyt olen yhtä aikaa "punavihreä mädättäjä" ja "hc rasse" (Yle 8.2.2018). Siinä Jaskari avasi juttuprojektiaan, jossa hän selvitti helsinkiläisten muuttovirtaa pois sosioekonomisesti heikoilta asuinalueilta.

Jaskaria olivat hätkähdyttäneet toiseksi ja kolmanneksi yleisimmät syyt sille, miksi ihmiset halusivat muuttaa pois: sosiaaliset ongelmat ja maahanmuuttajien liian suuri osuus. Hän halusi selvittää, voisiko Helsingin kaupunki ehkä tehdä asialle jotain. Jutun kimmokkeena ja pohjana toimi Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston teettämä laaja asuinviihtyvyys- ja muuttopäätöstutkimus Välttelyä vai vetovoimaa?

ON helppo arvata, mitä tapahtui seuraavaksi. Jaskarin tiedonkeruu asiasta – ja etenkin sen maahanmuuttoa koskeva osuus – herätti suuttumusta. Hän sai rasisminvastaiset ja monikulttuurisuuden puolesta puhuvat sosiaalisen median ryhmät niskaansa. Kysymyksenasettelu koettiin ongelmalliseksi ja jopa vääräksi.

Moralistinen suuttumus tarjosi samalla polttoainetta toisenlaiselle tulkinnoille: Osa sosiaalisen median keskustelijoista näki tilanteen niin, että paljastusjuttua kirjoittava Ylen toimittaja yritettiin hiljentää.

TOIMITTAJAN työn ydintehtävä on kysyä kysymyksiä. Osa kysymyksistä on ikäviä, tai ne tuottavat vastauksia, joita emme haluaisi kuulla. Sitä suuremmalla syyllä ne pitää kysyä. Muussa tapauksessa joku muu kyllä tarjoilee omaan agendaansa sopivat kysymykset ja niille vastaukset.

Tärkeimpiin suomalaisiin arvoihin kuuluu tasa-arvo. Helsingin asuinalueiden erot olivat vähäiset vielä 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen tilanne on olennaisesti muuttunut, tutkimus kertoo. Suomalaisen tasa-arvon ystävänä toivoisi, että meille ei koskaan synny ongelmalähiöitä sanan kansainvälisessä merkityksessä. Siksi on tärkeää tietää, miksi eriytymistä tapahtuu ja miten paikalliset sen kokevat. Jos ulkomaalaistaustaisen väestön keskittymien tietyille alueille koetaan osaksi ongelmaa, pitää siitä voida kysyä. Kysyminen ei ole rasismia, mutta se voi ehkäistä rasismia.

MORAALINEN närkästys ”vääristä” kysymyksistä kalvaa keskinäistä luottamusta ja lisää itsesensuuria. Nurkan takana vaanii kaksinaismoraali: eri kysyjille ja kysymyksille pätevät eri pelisäännöt.

Tasa-arvoisessa Suomessa pitää saada tehdä vilpittömiä kysymyksiä. Jos yleisradioyhtiön toimittaja ei saisi kysyä asiallisia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, niin kuka sitten saa?