HS: Asuinalueiden eriarvoistuminen voimistuu Suomessa – ”Lapset sijoittuvat selvemmin eri alueille etnisen taustan mukaan kuin työikäiset”

Helsingin Sanomat: Asuinalueiden eriarvoistuminen voimistuu Suomessa – ”Lapset sijoittuvat selvemmin eri alueille etnisen taustan mukaan kuin työikäiset” 20.3.2018
THL:n tiedote: Asuinalueiden etninen eriytyminen koskee voimakkaimmin lapsia
Sosiaalinen kestävyys : asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla (pdf)

Asuinalueiden etninen eriytyminen koskee eniten lapsia, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus. Suomalaistaustaiset perheet saattavat muuttavat ennen lasten koulun aloitusta pois alueilta, joissa asuu paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

LAPSEN syntyperä määrittää usein sen, millä alueella tämä myöhemmin asuu. Asuinalueiden välinen eriarvoistuminen on voimistunut 2000-luvulla Turun, Tampereen ja Helsingin seuduilla ja koskee eniten lapsia, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta.

Eriytyminen eli segregaatio tarkoittaa, että köyhät ja rikkaat sekä suomalais- ja ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin eri alueille.

THL:n tutkimuksen mukaan etninen eriytyminen on voimakkainta Turussa. Tulotason mukainen eriytyminen on taas vahvistunut erityisesti Turussa ja Tampereella. HS kertoi tutkimuksen tuloksista jo viime vuonna, mutta lapsia koskevat tulokset ovat uusia.

ASUINALUEIDEN eriytymistä selvitettiin tutkimuksessa vertailemalla työikäisen väestön asuinpaikkoja syntymämaan mukaan ja lasten asuinpaikkoja vanhempien syntymämaiden mukaan. Tuoreimmat tulokset perustuvat vuoden 2014 tilastoihin.

Niiden mukaan 27 prosenttia länsimaiden ja Itä-Euroopan ulkopuolella syntyneistä työikäisistä pitäisi muuttaa toiselle postinumeroalueelle, jotta he sijoittuisivat alueellisesti samalla lailla kuin suomalaissyntyiset. Turun ja Tampereen seuduilla vastaavat luvut ovat 36 ja 29 prosenttia.

Helsingin seudun maahanmuuttajataustaisista lapsista puolestaan 42 prosenttia pitäisi siirtyä toiselle postinumeroalueelle, jotta he sijoittuisivat suomalaissyntyisten kanssa samalla lailla. Turun ja Tampereen seudulla osuudet ovat 49 ja 42 prosenttia.

”Lapset sijoittuvat selvemmin eri alueille etnisen taustan mukaan kuin työikäiset”, sanoo tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen THL:stä.

HÄNEN mukaansa lasten työikäisiä voimakkaampi eriytyminen voi kertoa siitä, että etenkin suomalaistaustaiset lapsiperheet muuttavat pois alueilta, joilla asuu paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Ilmiön syyt vaativat Kauppisen mukaan vielä lisätutkimusta.

”Kyse saattaa olla siitä, että suomalaistaustaisissa perheissä asuinpaikkaa harkitaan tarkemmin ennen kuin lapset aloittavat koulun. Oletuksena on, että sillä, mihin kouluun lapset menevät, on merkitystä.”

Niin kutsuttu koulushoppailu on Kauppisen mukaan vastakkainen ilmiö ja voi hillitä asuinalueiden eriytymistä. Koulushoppaajat eivät muuta asuinalueeltaan, mutta laittavat lapsensa toisen alueen kouluun.

Esimerkiksi Helsingissä ainut varma keino päästä tiettyyn kouluun on kuitenkin muuttaa sen oppilaaksiottoalueelle. Jos asuinalueiden fyysisen ympäristön ja palvelutason annetaan rapautua, se voi vahvistaa poismuuttoa, Kauppinen sanoo.

ASUINALUEIDEN eriytymisellä voi olla merkitystä erityisesti lasten kohdalla, Kauppinen uskoo. Jos koulussa on sen seurauksena paljon pienituloisten ja maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsia, se voi vaikuttaa ”mahdollisuuksien tasa-arvoon”.

Suomessa koulujen opetuksen laadussa ei ole havaittu merkittäviä eroja, mutta sillä, mihin oppilaita ohjataan ja kannustetaan ja kehen he koulussa tutustuvat, voi olla merkitystä.

”Mahdollisesti vielä isompi kysymys on se, että jos suomalais- ja maahanmuuttajataustaisten ja pieni- ja suuritulosten perheiden lapset elävät erillään toisistaan, tämä voi vaikuttaa heidän suhtautumiseensa toisenlaisia kohtaan.”

ASUINALUEIDEN eriytymisen taustalla on muun muassa kaupunkien asuntopolitiikka. Helsinki ja Tampere ovat Kauppisen mukaan taistelleet pitkäjänteisesti eriytymistä vastaan. Turussa asiaan on taas kiinnitetty huomiota vasta viime vuosina – mikä näkyy tutkimustuloksissa.

Helsingissä ja Tampereella eriytymiseen on pyritty puuttumaan ”sosiaalisella sekoittamisella” eli suunnittelemalla asuinalueille vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja.

”Voimakkaasti kasvavilla seuduilla se on ollut helpompaa kuin Turussa, jossa rakentamista on ollut vähemmän”, Kauppinen sanoo.

Eriarvoisuus ei ole hänen mukaansa kuitenkaan vain asuntopoliittinen kysymys, vaan siihen voi vaikuttaa myös valtakunnan politiikalla. Eriarvoisuus kytkeytyy tulotasoon ja työllisyyteen.

”Jos väestöryhmät eriytyvät alueellisesti, se voi tarkoittaa, että joillakin ryhmillä on huonommat mahdollisuudet valita asuinpaikkansa esimerkiksi rahan puutteen tai syrjinnän vuoksi.”