Yle: “Eikö pääministerinne luvannut avata kotiovensa pakolaisille?” Bilal al-Gburi kertoo miksi valitsi Suomen – ja miltä tuntuu, kun Suomi ei valinnut häntä

Yle: “Eikö pääministerinne luvannut avata kotiovensa pakolaisille?” Bilal al-Gburi kertoo miksi valitsi Suomen – ja miltä tuntuu, kun Suomi ei valinnut häntä 4.3.2018
Svenska Yle: Irakier lämnar Finland för Frankrike - de vill inte höra talas om Finland längre

Kolme Bagdadiin käännytettyä turvapaikanhakijaa kertoo mielipiteensä Suomen turvapaikkapolitiikasta, joka sulki ovensa

– Suomi väitti, että ihmisoikeudet ovat siellä maailman parhaalla tolalla. Mutta meitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.

25-vuotias Bilal al-Gburi alkaa hieman kiihtyä. Istumme Bagdadissa al-Gburien olohuoneessa keskustelemassa siitä, miksi perheen vanhin poika päätyi Euroopan perukoille turvapaikkaa hakemaan. Bilal al-Gburin isä ja veli on tapettu, perheen aiempi koti poltettu. Myös Bilal al-Gburia itseään on ammuttu.

Syitä lähtöön riitti. Niistä puhumme lisää myöhemmin. Mutta miksi juuri Suomeen?

– Suomi tuntui edistyneeltä maalta, jossa voi kaikin tavoin nauttia vapaudesta. Maa, jossa ihmisiä kunnioitetaan, jossa saa opiskella. Se tuntui hienolta, al-Gburi sanoo ja lisää:

– Eikös pääministerinnekin luvannut avata kotiovensa turvapaikanhakijoille?

Matkalle lähtiessään mies ei kuitenkaan tiennyt Juha Sipilästä mitään. Suomi oli vain nimi kartalla.

Tiedot kuitenkin karttuivat nopeasti Eurooppaa kohti matkatessa. Keskustelu siitä, mistä turvapaikkaa kannatti hakea, oli yleinen puheenaihe Euroopan halki matkaavien turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Näitä tietoja googletti ahkerasti myös al-Gburi.

Sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioitus, maailman paras koulujärjestelmä. Suomen ylpeydenaiheista kertovat otsikot ponnahtelivat myös turvapaikanhakijoiden älypuhelimien näytölle.

Myös Euroopan maiden turvapaikkatilastoja vertailtiin ahkerasti. Moni Pohjoismaihin asti matkannut turvapaikanhakija äkkäsi, että vuonna 2015 Suomi antoi myönteisen päätöksen jopa 85 prosentille irakilaisista. Se oli paljon Ruotsin 58 ja Tanskan 38 prosenttiin verrattuna.

5.9.2015 Suomen pääministeri Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis antamaan Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoille.

– Toivottavasti tästä tulee jonkinlainen kansanliike, joka vapaaehtoisesti kantaa taakan turvapaikanhakijoiden sijoituksissa, Sipilä tuolloin totesi.

Uutinen Suomen poliittisen johtajan vieraanvaraisesta eleestä kääntyi arabiaksi ja levisi Euroopan halki matkaavien turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Uutisen kuuli myös Bilal al-Gburi, joka oli tuolloin parhaillaan Ruotsissa. Al-Gburi haki Suomesta turvapaikkaa seuraavana viikkona.

– Tuntui hyvältä, että joku ottaa meidät vastaan.

Vajaan kymmenen kilometrin päässä al-Gburien talosta istuu toinen pettynyt irakilaismies. 33-vuotias Haidar Alsaedi hyppyyttää parivuotiasta poikaansa Josefia polvellaan. Tytär Mariam seuraa haastattelua kiinnostuneena. Vähän väliä Josef vie pöydällä olevasta kulhosta makeisen äidilleen Leilalle, joka kuuntelee haastattelua keittiöstä käsin.

Alseadi palasi perheensä luo Bagdadiin alkuvuonna 2017. Kun hän lähti Irakista heinäkuussa 2015, Josef oli vastasyntynyt ja Mariam pieni taapero. Hän kertoo, ettei uskaltanut ottaa perhettä mukaan pakomatkalle.

– Eikä siihen olisi ollut rahaakaan, Haidar kertoo.

Suunnitelma oli sama kuin monilla muilla perheellisillä turvapaikanhakijoilla. Heti oleskeluluvan Euroopasta saatuaan Alsaedi hakisi perheenyhdistämistä, jolla saisi lapsensa ja vaimonsa luokseen.

Bilal al-Gburin tapaan Alsaedi ei aluksi tiennyt, mistä hän turvapaikkaa hakisi. Turkin satamakaupunki Izmirissä hän kuuli salakuljettajalta vinkin: Irakilaisen turvapaikanhakijan kannattaisi yrittää Suomeen.

Haidar otti yhteyttä ystäväänsä, jonka tiesi asuvan Suomessa. Myös ystävä ylisti pohjoista ihmemaata. “Suomessa ihmisoikeuksista välitetään”, ystävä sanoi. Oleellisin tieto oli kuitenkin tämä:

– Ystäväni mukaan Suomesta saa turvapaikkapäätöksen nopeasti, ja irakilaisille annetaan siellä oleskelulupia, Alsaedi sanoo.

Nopea turvapaikkaprosessi oli elintärkeää perheestään huolestuneelle Alsaedille. Tuhansien irakilaisten tapaan hän päätti jatkaa matkaansa vielä Ruotsista Suomeen.

Ystävä ei valehdellut. Alsaedin turvapaikkapäätös tuli reilussa puolessa vuodessa. Sen sisältö oli kuitenkin pettymys.

Jamal Kareem saapui Ouluun syyskuussa 2015. Pari kuukautta aiemmin hän oli karannut Irakin armeijasta.

Kareem totesi jo varhain, että koulutus ei ole avain parempaan elämään. Ei ainakaan Irakissa, joka on ollut sotatilassa puolet 30-vuotiaan elämästä. Sen vuoksi Kareem teki kuin monet muut irakilaisnuoret: unohti opinnot ja liittyi armeijaan.

– Jos ihminen yrittää opintojen kautta saada Irakissa tulevaisuuden, sitä ei tule koskaan olemaan, Kareem sanoo.

Kasarmi sijaitsi Anbarin maakunnassa. Oli vuoden 2015 kesä, sota Isistä vastaan oli käynnissä, ja Irakin armeijalla meni heikosti.

– Miehiä kuoli koko ajan. Tuntui, että johtajamme olivat pettäneet meidät.

Sotilaan sopimusta oli jäljellä kaksi vuotta. Kareem ei uskonut pysyvänsä hengissä niin kauan. Kareem teki taas kuten tuhannet muut: karkasi ja liittyi "haamusotilaiden" joukkoon.

Univormun jättäminen ei tuottanut hänelle tuskaa. Kareem sanoo, ettei alun perinkään halunnut tappaa ketään, etenkään maanmiehiään. Armeijasta karkaaminen saattoi kuitenkin olla vaarallista. Kareem oli kuullut tarinoita karkureiden vangitsemisista, kiduttamisesta ja teloituksista.

Kareem lensi Najafista Qatarin kautta Turkkiin, josta hän matkasi salakuljettajan veneellä Kreikkaan. Turvapaikanhakijoiden olot Serbiassa, Makedoniassa tai Itävallassa eivät vakuuttaneet. Kareem matkasi aina vain eteenpäin. Hän kertoo käyttäneensä lentolippuihin ja salakuljettajin palveluksiin yhteensä 7800 dollaria.

Lopulta Kareem löysi itsensä tien päästä: Kylmästä ja pimeästä pikkukaupungista nimeltä Oulu. Hän piti siitä heti.

– Löysin Oulusta enemmän kuin halusin.

Kareem muistelee talvea 2015-2016. Hän yritti löytää Suomen Punaisen Ristin turvapaikanhakijoille järjestämään biljarditurnaukseen. Tietä ei tahtonut löytyä. Lopulta Kareem uskalsi kysyä neuvoa vastaan kulkevalta naiselta.

– Hän opasti minut itse perille saakka.

Ystävällinen ele jäi mieleen. Suomessa oli hymyileviä, avuliaita ihmisiä. Ennen kaikkea Suomessa oli rauhallista.

– Tietenkin osa suomalaisista oli rasistisia. Mutta se oli pieni vähemmistö, Kareem lisää.

Bagdadissa on toisenlaista. Kareem muistelee Oulua ja Suomea perheensä kotona, joka sijaitsee Bagdadin Sadr Cityn kyljessä. 13 neliökilometrin alueella elää noin kaksi miljoonaa shiiamuslimia. Tienvarsia ja lyhtypylväitä koristavat paikallisten shiia-asejoukkojen kannatusliput ja shiiajohtaja Mukhtaba al Sadrin kuvat. Alue on pääkaupungin köyhimpiä.

– Täällä on murhaavia jengejä, kidnappauksia, ryöstöjä, mitä vain. Täällä tarvitsee aina jonkun, joka suojelee. Jonkun jolla on valtaa. Suomessa ihmisillä on ihmisoikeudet.

"En koskaan edes nähnyt lakimiestäni"

Al-Gburia, Alsaedia ja Kareemia hämmentää. Kaikki saivat kielteiset turvapaikkapäätökset, vaikka arvelivat oleskeluluvan olevan lähes varma nakki.

– Mistä syystä mahdoin saada kielteisen? Valitettavasti en tiedä syytä, Alsaedi ihmettelee.

Miesten istuessa vastaanottokeskuksissa ehti tapahtua paljon. Suomi lakkasi myöntämästä oleskelulupia humanitäärisen suojelun perusteella. Maahanmuuttovirasto myös muutti turvallisuusarviotaan Irakista, Afganistanista ja Somaliasta, minkä seurauksena turvapaikanhakijoita alettiin käännyttää sisäisen paon perusteella.

Keväällä 2016 Bilal al-Gburi huomasi tuhansien muiden tavoin, että irakilaisten turvapaikanhakijoiden kielteisten päätösten osuus oli moninkertaistunut.

– Ehkä joka kymmenes meidän vastaanottokeskuksen asukkaista sai oleskeluluvan, Bilal al-Gburi puuskahtaa.

Al-Gburi ei kuulunut heidän joukkoonsa. Maahanmuuttovirasto käännytti hänet Bagdadiin, vaikka aseellinen ryhmä tappoi hänen isänsä ja veljensä pääkaupungissa vuonna 2006. Tammikuussa 2015 Myös al-Gburia ammuttiin, kun hän oli astumassa ulos parturista. Maahanmuuttovirasto kuitenkin uskoi, että kyse oli satunnaisesta väkivallasta. Lisäksi Maahanmuuttovirasto arvioi, että isän ja veljen tappanut shiiamilitia ei enää vainoa al-Gburia.

Al-Gburi valitti päätöksestään oikeuteen, mutta jätti leikin kesken. Hän lähti Irakiin ennen hallinto-oikeuden päätöstä.

– Lakimieheni sanoi, että se on toivotonta, että päätökseni ei tule muuttumaan. En edes koskaan nähnyt lakimiestäni, eikä hän saapunut turvapaikkapuhutteluun. Millainen lakimies se on, joka ei edes tapaa asiakastaan, al-Gburi kysyy.

Valittaminen olisi ehkä kannattanut. Hallinto-oikeudet ovat palauttaneet yli neljänneksen Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä uusintakäsittelyyn. Helsingin Sanomien mukaan suuri osa uusintakäsittelyyn palautetuista päätyy oleskelulupaan.

Sipilän Kempeleen kodinkaan ovet eivät auenneet turvapaikanhakijoille. Syyksi kerrottiin turvallisuushuolet. Al-Gburi tuntee olonsa kaikin puolin petetyksi.

– Luulin, että Suomi on ihmisoikeuksien mallimaa. Nyt tuntuu, että Suomi ei oikeasti kunnioita niitä.

Al-Gburi, Alsaedi ja Kareem ovat asuneet Bagdadissa puolesta vuodesta reiluun vuoteen. Toistaiseksi heitä ei ole pahoinpidelty, uhkailtu, tai pidätetty.

– Se johtuu siitä, että pidän matalaa profiilia. Ajan vain taksia, lastani kouluun ja vältän tarkastuspisteitä ja tiettyjä alueita. Lopun aikaa olen kotona. En oikein käy missään, sanoo Haidar Alsaedi.

Ennen reissuaan Suomeen Alsaedi oli poliisi, jota paikallinen shiiamilitia painosti taistelemaan Isistä vastaan Salah al-Dinin alueelle.

– He sanoivat, että jos en mene, suhtaudumme sinuun petturina. Jotkut kollegat menivät taisteluihin. He sanoivat, että joudutte tappamaan taisteluissa siviilejä ja menetätte moraalinne siellä.

Maahanmuuttovirasto totesi Alsaedille, että hän voisi palata Bagdadin sijaan Etelä-Irakiin. Alsaedi ei noudattanut neuvoa. Turha riski, mies sanoo.

– Toiseen kaupunkiin siirtyessä on tehtävä muuttoilmoitus paikallisviranomaiselle. Tieto saattaisi päätyä shiiamilitian käsiin.

Sen sijaan Alsaedi muutti Bagdadin sisällä toiseen asuntoon, jonka kertoo hankkineensa ystävänsä kautta.

Bilal al-Gburi asuu nykyisin äitinsä ja sukulaistensa kanssa sunnienemmistöisellä alueella, jonne perhettä vainonneen shiiamilitian vaikutusvalta ei ylety. Se on laiha lohtu al-Gburille, joka kertoo elävänsä nyt hyvin rajoitettua elämää.

– Olen nuori, minun pitää nähdä ihmisiä, tehdä töitä. Suomessa olin vapaa kulkemaan, täällä Irakissa olen kuin vankilassa.

Suomi ei antanutkaan miehille oleskelulupaa, mutta osan odotuksista se täytti. Suomi oli vauras, toimiva ja ennen kaikkea rauhallinen yhteiskunta. "Maa, jossa nuorella voisi olla tulevaisuus", Jamal Kareem kuvailee.

Ehkä siitä syystä kaikki kolme vakuuttavat jättävänsä Irakin uudestaan, kun saavat jotenkin kerättyä tarpeeksi rahaa.

Jamal Kareem haluaisi uudestaan Suomeen, vaikka Maahanmuuttovirasto ei pitänyt hänen armeijakarkuruuttaan perusteena kansainväliselle suojelulle. Hän valitti päätöksestään oikeuteen, turhaan.

Et saanut turvapaikkaa Suomesta ensimmäiselläkään kerralla. Millaiseksi arvioit mahdollisuutesi toisella yrittämällä?

– En tiedä olenko onnekas seuraavallakaan kerralla. Mutta aion tehdä parhaani, etten joudu samaan tilanteeseen uudestaan. Täällä minulla ei ole tulevaisuutta, Kareem toteaa.