HS: Ravintolan perustanut Hanan Sneih, 24, on yksi kahdeksasta Suomessa kielteisen turva­paikka­päätöksen saaneesta syyrialaisesta – ”Olen täydellisen pettynyt tähän systeemiin”

Helsingin Sanomat: Ravintolan perustanut Hanan Sneih, 24, on yksi kahdeksasta Suomessa kielteisen turva­paikka­päätöksen saaneesta syyrialaisesta – ”Olen täydellisen pettynyt tähän systeemiin” 14.3.2018

HELSINGIN Töölössä sijaitsevassa Cafe Damascuksessa annoksia ei tehdä ”suomalaiseen makuun”. Suomalaisesta mausta on tullut eräänlainen synonyymi sille, että etniset ruoat vesitetään usein Helsinginkin ravintoloissa poistamalla niihin olennaisesti kuuluvat mausteet tai tulisuus.

Marraskuussa 2017 ovensa avanneen Cafe Damascuksen syyrialaiset omistajat ja vetäjät, turvapaikanhakijoina Suomeen vuonna 2015 tulleet Hanan Sneih ja sisarukset Yasmin ja Wisam Aboud ovat kuitenkin päättäneet olla tinkimättömiä. He tekevät syyrialaisia ruokia aivan samalla tavalla kuin heidän äitinsä on opettanut.

Maku palkitsee. Esimerkiksi Cafe Damascuksen granaattiomenakastikkeella ja tuoreella sitruunalla maustettu kanaschwarma on luultavasti kaupungin paras.

”TEEMME sellaista ruokaa, josta itse pidämme. Jos muutkin pitävät siitä, niin hyvä. Jos eivät, he voivat mennä vaikka Cafe Picniciin”, 24-vuotias Sneih sanoo virnistäen.

Tähän mennessä asiakkaiden palaute on ollut erittäin positiivista. Sneih ja Yasmin Aboud ovat keränneet kokkauskokemusta myös catering-keikoilta: viimeksi he hoitivat kahdestaan tarjoilut 140 ihmiselle.

Cafe Damascuksen perustamista edelsivät pop-up-ravintolakokeilut, ja Sneih kertoo myös tehneensä siivoustöitä, olleensa asiakaspalvelijana kahvilassa, näytelleensä ja osallistuneensa ruokakirjan tekoon niinä kolmena vuotena, jotka hän on Suomessa viettänyt.

Hän on kahvilassa ainut paikalla oleva syyrialaiskolmikosta, ja työskentelee yksin sekä kassalla että keittiössä. Asiakkaita tulee sisään tasaiseen tahtiin. Kun joku tilaa annoksen, keittiöstä ei kuulu mikron pling-ääntä vaan paistinpannun sihinää.

Tuoksut valuvat salin puolelle: valkosipulia, korianteria ja minttua kuumassa oliiviöljyssä.

KUN kahvila hiljenee hetkeksi ja sali on tyhjä, Sneihin ilme muuttuu. Hän menee suoraan asiaan.

”Ainut asia joka minua tällä hetkellä piristää, ovat tyytyväiset asiakkaat. Olen niin täydellisen pettynyt tähän systeemiin”, Sneih sanoo.

”Olen todella, todella yrittänyt ja tehnyt töitä niska limassa todistaakseni, että en ole tullut Suomeen laiskottelemaan. Mutta jos meitä ei haluta tänne, olen valmis heittämään hanskat tiskiin. En taistele enää, enkä ole surullinen, jos meidät lähetetään pois.”

Sneih sanoo, ettei voi ymmärtää Suomen politiikkaa.

”Puhutaan siitä, kuinka Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, mutta sitten emme kuitenkaan kelpaa.”

Sneih ja Aboudit pystyvät pyörittämään ravintolaa, koska omistajina on myös kaksi suomalaista. Suomessa yrityksen voi perustaa vain henkilö, jolla on pysyvä asuinpaikka jossakin Euroopan talousalueen (ETA) maassa.

SNEIH ja Aboudit saivat viime vuonna kielteisen turvapaikkapäätöksen. Syynä on kaksoiskansalaisuus. Sneih on syntynyt Venezuelassa, ja Aboudien isä on venezuelalainen. Syyrialaiset ovat Venezuelan suurin arabiankielinen maahanmuuttajaryhmä.

Syyriassa kaikki kolme asuivat noin tunnin ajomatkan päässä Damaskoksesta sijaitsevassa Sweidan kaupungissa. Se tunnetaan myös nimellä ”Pikku Venezuela”, koska iso osa asukkaista on Venezuelasta takaisin muuttaneita syyrialaisia.

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion mukaan syyrialaiset ovat vuosina 2015–2017 saaneet kielteisiä turvapaikkapäätöksiä lähinnä kaksoiskansalaisuuden perusteella.

”Jos hakija on Syyrian ja Venezuelan kaksoiskansalainen, tarkastamme kummankin maan olosuhteet. Turvapaikkakysymyksessä olennaista on, voiko henkilö joutua vainotuksi”, Vuorio sanoo.

Turvapaikan saamisen perusteeksi ei riitä, että Venezuela on taloudellisessa ja poliittisessa kriisissä. Maa on Maahanmuuttoviraston mukaan riittävän turvallinen, jos kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty hakijan kohdalla.

”En todellakaan aio muuttaa Venezuelaan. Siellä ei ole ruokaa, ei lääkkeitä, ei yhtään mitään”, Sneih sanoo.

CAFE Damascuksen ulko-oven edessä kadulla on kyltti, jossa lukee friendly space. Ovessa on sa­teen­­kaa­ri­vä­rein koristeltu Safe Zone–tarra.

”Kun kerron tulevani sotaa käyvästä maasta, ihmiset ajattelevat ensimmäisenä, että olen köyhä ja nälkäänäkevä. Kun ihmiset kuulevat, että tulen Syyriasta, he ajattelevat, että olen konservatiivinen ja kouluttamaton muslimi, enkä juo, polta tai tanssi”, Sneih sanoo ilmeettömästi.

Hänelle tärkein syy lähteä oli halu elää normaalia elämää.

”Lähdin Damaskoksesta osin syistä, joista en voi puhua suoraan. Haluaisin kyllä, ja toisinaan mietin, voisinko olla rohkea ja kertoa kaiken. Mutta kyse ei ole vain minusta. Ihmiset ovat konservatiivisia, enkä halua mitään huonoa perheelleni.”

Sneih, Yasmin ja Wisam päättivät lähteä Syyriasta siinä vaiheessa, kun heidän yliopisto-opintonsa lähestyivät loppuaan. Päätös syntyi muutamassa viikossa.

”Tiesimme, että valmistumisen jälkeen meidän pitää palata kotikaupunkiimme, ja kaikki jatkuu kuten ennen. Minä tai Yasmin emme voisi yksinäisinä naisina matkustella tai tehdä paljon mitään muutakaan.”

SNEIH odottaa tällä hetkellä perheenyhdistämispäätöstä, sillä hän on mennyt suomalaisen kanssa naimisiin. Lisäksi hän ja Aboudit ovat hakeneet oleskelulupaa työnteon perusteella. Wisam on saanut myönteisen päätöksen.

Oman oleskelulupahakemuksensa Sneih kertoo jättäneensä syyskuussa eli noin puoli vuotta sitten.

Tyypillisenä päivänä Sneih ja Yasmin työskentelevät Cafe Damascuksessa kahdestaan. Toinen hoitaa kassaa ja toinen valmistaa ruokaa.

Sneihin mukaan he ovat niin hyvät ystävät, että toisesta erossa oleminen on vaikeaa.

Hän kertoo hymyillen Yasminin nähneen vähän aikaa sitten unta, jossa hän muuttaa pois Suomesta.

”Unessa hän pyysi minua mukaan.”