HS: Atte Kaleva joutui al-Qaidan panttivangiksi, ja keskustelut sieppaajien kanssa muuttivat hänen käsityksiään jihadisteista – uudessa tietokirjassaan hän vaatii Suomeen terveempää keskustelua islamista

Helsingin Sanomat: Atte Kaleva joutui al-Qaidan panttivangiksi, ja keskustelut sieppaajien kanssa muuttivat hänen käsityksiään jihadisteista – uudessa tietokirjassaan hän vaatii Suomeen terveempää keskustelua islamista 15.3.2018
MTV: Jihad-asiantuntija: Terrorismin laineet lyövät Eurooppaan - jihadistien pääkohde on kuitenkin muslimimaailma

OLETKO sitä mieltä, ettei islamilla ole mitään tekemistä jihadistijärjestöjen kuten Isisin ja al-Qaidan ideologian kanssa?

Vai ajatteletko päinvastoin, että väkivalta ja terrori ovat islamin ydintä?

Jos vastasit jompaankumpaan kysymykseen kyllä, sinulla on nyt hyvä tilaisuus päivittää käsityksiäsi.

ATTE Kalevan tuore kirja Jihad ja terrori (Otava 2018) täyttää kokoisensa aukon suomenkielisessä tietokirjallisuudessa. Kirja käy läpi väkivaltaista pyhää sotaa korostavan, radikaaliin islamintulkintaan pohjautuvan maailmanlaajuisen jihadistisen liikkeen keskeisimmät ajattelijat, olennaisimmat uskonnolliset käsitteet sekä liikkeen syntyyn vaikuttaneet merkittävimmät historialliset tapahtumat.

Englannin-, ranskan-, ja saksankielisissä maissa aiheesta on julkaistu valtava määrä kirjallisuutta. Jostakin syystä Suomesta on tähän asti puuttunut suomenkielinen yleisteos.

Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin miekka (Otava 2012) kävi kyllä kiitettävästi läpi islamilaisen maailman ja läntisen maailman vastakkainasettelun historiaa ja sen kytköksiä uskontoon, mutta nykyajan jihadistijärjestöille kirjassa annettiin vähän huomiota.

JIHADISMI on tullut entistä ajankohtaisemmaksi ilmiöksi viime vuosina, kun al-Qaida ja erityisesti Isis ovat kiihdyttäneet propagandaansa ja lietsoneet terroristista väkivaltaa Lähi-idän lisäksi myös Euroopassa. Tämä on lisännyt turvallisuushuolia – ja samalla luonut hyvin polarisoituneen keskustelukulttuurin.

Tärkein syy kirjan kirjoittamiseen olikin Suomen epäterve keskustelukulttuuri, Kaleva kertoi julkistamistilaisuudessa torstaina. Hän toivoi kirjastaan työkalupakkia, joka auttaisi käymään keskustelua vaikeista asioista niiden oikeilla nimillä.

Kalevan mukaan islam- ja maahanmuuttokeskustelun ovat vallanneet Suomessa äänekkäät ääripäät.

Toisessa päässä ovat ”islamiin ja muslimeihin kategorisen kielteisesti suhtautuvat islamofoobikot”, toisessa päässä ”islamofiilit”, jotka eivät suostu näkemään islamissa mitään kielteistä.

”Ei anneta ääripäiden huutaa, vaan päästetään ääneen myös keskellä olevat tolkun ihmiset”, Kaleva toisti jo hieman kliseiseksi muodostunutta ääripäät-narratiivia.

KALEVASTA ja hänen kirjastaan tekee kiinnostavan erityisesti se, että hänellä on poikkeuksellinen kokemus jihadisteista.

Entinen ammattiupseeri ja nykyinen kokoomuksen kaupunginvaltuutettu virui viisi kuukautta al-Qaidan panttivankina yhdessä vaimonsa Leila Kalevan ja ystävänsä Dominik Neubauerin kanssa Jemenissä 2012–2013.

Kaleva oli jo ennen sieppausdraamaa perehtynyt jihadistiseen ajatteluun. Hän matkusti Jemeniin nimenomaan keräämään aineistoa jihadismia käsittelevään väitöskirjaansa.

Tätä kokemusta Kaleva sivuaa kirjassaan vain ohimennen. Mutta hän paljastaa, että panttivankikokemus auttoi näkemään jihadistit myös ihmisinä.

”Kuvittelin ennen, että he ovat demonisia hahmoja, jotka ovat keskittyneet sataprosenttisesti jihadiin ja vihaamaan länsimaita”, Kaleva sanoi.

Iltapäivien teetuokioilla jihadisteista kuoriutui esille myös inhimillisiä piirteitä. Jihadistitkaan eivät eläneet vain yhdessä roolissa tai toimineet vain yhden motiivin ajamina.

Kalevan kirja pysyttelee asiapitoisella linjalla. Se esittelee oppikirjamaisesti islamin käsitteitä ja jihadistiliikkeen historiaa pyrkien osoittamaan, mikä on jihadistien ajattelun taustalla vaikuttava logiikka ja toiminnan motivoiva voima.

EIKÄ NIITÄ voi Kalevan mukaan ymmärtää tai selittää ilman uskontoa.

Kaleva muistuttaa kirjassaan toistamiseen, että jihadistit edustavat vain pientä vähemmistöä maailman muslimien joukossa. Silti jihadistit katsovat olevansa ennen kaikkea hartaita muslimeja, jotka ammentavat innoituksensa islamin tietyistä traditioista.

Nykyaikaisen jihadismin kehityskulkuja voidaan lähteä vetämään 1200-luvulla eläneen Ibn Taymiyyahin ja 1700-luvulla eläneen Muhammad ibn Abd al-Wahhabin ajattelusta, kuten Kaleva esittelee kirjassaan.

Muslimiveljeskunnan nousu 1900-luvun alun Egyptissä liittyy olennaisesti jihadistisen liikkeen syntyhistoriaan.

Tärkein vuosiluku on silti 1979.

Tuolloin Iranissa tehtiin shiialainen vallankumous. Se näyttäytyi sunnimuslimeille vääräuskoisten uhkaavana vallankumouksena. Samana vuonna ateistinen Neuvostoliitto miehitti Afganistanin. Tästä käynnistyi sunnalaisten uskonsotureiden virta kohti Afganistania, missä nykyaikaisen jihadismin perustukset valettiin.

Myöhemmät sodat Irakissa ja Syyriassa ovat pitäneet liikkeen hengissä ja nostaneet ilmiön aina uusiin ulottuvuuksiin.

KALEVAN kirja vilisee nimiä, tapahtumia ja käsitteitä, jotka saattavat tuntua asiaan vihkiytymättömästä puuduttavilta. Tarvitseeko suomalaisen kadunmiehen tietää kaikkia yksityiskohtia?

Ainakin, jos haluaa osallistua keskusteluun enemmän tieto- kuin tunnepohjalta.

Sillä keskustelua aiheesta tullaan käymään jatkossakin. Jihadismi ilmiönä ei ole katoamassa, ei vaikka Isis-järjestön kalifaatti Syyriassa ja Irakissa on tuhottu ja jihadistinen liike lyöty sen myötä sirpaleiksi. Syyrian sodan jihadistiveteraanit vaikuttavat keskuudessamme vielä vuosia.

Kaleva ei silti maalaile liikoja piruja seinille. Hänen mielestään jihadismi on kyllä turvallisuusuhka, johon vastaamiseen tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja. Mutta erityisesti suomalaisille jihadismi ei ole välttämättä suurin uhkakuva – Venäjä on yhä naapurimme.

KALEVA ei myöskään usko villeimpiin salaliittoteorioihin, joiden mukaan jihadistit pyrkisivät suunnitelmallisesti valtaamaan Euroopan. Hänen mielestään jihadistien toiminnan ydinalue on ja tulee olemaan Lähi-itä. Se mitä täällä koetaan, on vain Lähi-idästä lyöviä laineita.

Maahanmuutosta johtuen islamin äärimuotoihin liittyvät ongelmat pitää tuntea ja tiedostaa, ja siksi Kalevan kirja on tarpeellinen. Kirja myös muistuttaa, ettei islam itsessään ole uhka. Jihadismiksi kutsuttu länsimaihin vihamielisesti suhtautuva islamin tulkinta sen sijaan on.

Kun nämä kaksi asiaa osataan erotella, suomalaisena ja muslimina olemisen välillä ei Kalevan mukaan pidä eikä saa olla ristiriitaa.

”Jos luomme sellaisen yhteiskunnan, jossa nämä asiat ovat keskenään ristiriidassa, lietsomme silloin radikalisoitumiseen työntäviä tekijöitä”, hän sanoo.

__________________________________

MTV: Jihad-asiantuntija: Terrorismin laineet lyövät Eurooppaan - jihadistien pääkohde on kuitenkin muslimimaailma

Jihadistit ovat tehneet Euroopassa viime vuosina useita isoja verisiä terrori-iskuja. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden aikana suuremmat hyökkäykset ovat vähentyneet. Monet asiantuntijat arvioivat, että hyökkäykset saattavat lisääntyä, kun äärijärjestö Isisin kalifaatti romahti viime vuonna Syyriassa ja Irakissa, ja jihadisteja on jo palannut Eurooppaan.

Jihadistien ensisijainen toiminta-alue ja pääkohde on kuitenkin Lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa, sanoo jihadia tutkiva ja aiheesta väitöskirjaa tekevä Atte Kaleva.

– Meistä saattaa näyttää siltä, että Eurooppa on jihadistisen terrori-iskuaallon kohde. Niin se varmasti onkin, koska täällä tapahtuu iskuja, mutta (jihadismin) fokus ei ole pääasiallisesti Euroopassa vaan siellä, ja sieltä lyö laineita tänne jotka sitten aiheuttavat täällä terroritekoja, Kaleva toteaa MTV:n uutisten haastattelussa.

Isisin sunnalaiselle kalifaatille ei löytynyt kannatusta muslimimaiden johtaijen, eikä suuresti tavallisen väestön, joukossa.

Tavoitteena koko uskonyhteisö kalifaatissa
– Kaikilla jihadisteilla ja salafisteilla on päämääränä, että koko umma eli uskonyhteisö yhdistettäisiin yhden kalifin alaisuuteen, ja sitten koko maailma islamisoitaisiin, ja yhden kalifin alaisena kaikki olisivat hurskaita muslimeja. Tämä on jihadistien pitkän tähtäimen suunnitelma. Lähifokus on, että Lähi-idän ja eteläisen Aasian muslimienemmistöiset maat saadaan heidän mielestään oikean islamin piiriin, Kaleva analysoi.

Maailmanpolitiikkaa katsoessa kalifaatti näyttää utopialta.

Erityisesti islamin ydinalueilla sunni- ja shiiavaltioiden, ja niiden tukemien toisten valtioiden johtajien, poliitikkojen ja erilaisten aseellisten ryhmien välillä on syvä juopa, esimerkkinä tästä Saudi-Arabian ja Iranin nokittelu.

Moni muslimivaltio on myös sisäisesti riitaisa, kuten Irak ja Libanon. Jemen ja lähes kokonaan sunnalainen Libya on kaaoksessa, samoin Afganistan.

Useita koulukuntia ja niiden vastustajia
Sunnalaisuuden sisällä on koulukuntia (pääkoulukunnat malikilaisuus, hanbalilaisuus, hanafilaisuus ja shafilaisuus), joiden tulkinnat ja suhtautuminen ympäröivään maailmaan eriävät osin toisistaan.

Salafistit puolestaan torjuvat nämä koulukunnat ja korostavat jokaisen muslimin henkilökohtaista islamin pyhien tekstien tulkintaa. Salafisteissa on sekä väkivallattomuuteen että väkivaltaan eli jihadismiin uskovia ihmisiä, Kaleva kertoo tuoreessa kirjassaan Jihad ja terrori.

Hanbalilaisuudesta ammentava äärivanhoillinen wahhabismi on Saudi-Arabian valtionuskonto. Saudi-Arabia tukee miljardeilla euroilla wahhabilaisuutta eri puolilla islamilaista maailmaa Länsi-Afrikasta Aasiaan, mutta myös sen ulkopuolellakin, moskeijoista ja koraanikouluista paikallisiin uskonjohtajiin.

Puritanistinen wahhabismi ei ole yhtä kuin jihadismi, mutta sillä on ollut vaikutusta väkivaltaisesti toimivien jihadistien ajatteluun.

Bin Laden suuttui kuningashuoneelle
Toisaalta useat jihadistit vastustavat saudien kuningashuonetta, koska se ei ole heidän mielestään riittävän hurskas. Vastustus johtaa niin kutsuttuun ensimmäiseen Persianlahden sotaan 1990-luvun alussa Saddam Husseinin Irakin hyökättyä naapurimaahansa Kuwaitiin.

Osama bin Laden tarjosi tuolloin al-Qaidaa ja omia mujahid-sotilaitaan ajamaan Irak pois Kuwaitista. Kuningashuone kuitenkin kääntyi Yhdysvaltojen puoleen, joka lähetti sotilaitaan alueelle ja siten nöyryytti jihadisteja, myös sillä, että Yhdysvaltain armeijassa palveli myös naisia. Se oli nöyryytys, ja tästä lähti (bin Ladenin ja kuningashuoneen) pesäero, Kaleva taustoittaa.

Yhdysvallat sittemmin surmasi bin Ladenin, ja jihadistien magneettinen napa siirtyi tällä vuosikymmenellä Isisiin kalifaatin myötä.

Muuttunut al-Qaida
Sen romahdettua al-Qaidan suosio on kasvanut, mutta globaalilla jihadistiliikkeellä ei ole nyt yhtä soihdunkantajaa, Kaleva toteaa. Al-Qaida on puolestaan erilainen organisaatio nyt kuin Osama bin Ladenin aikana.

– Sekään ei enää ole sama organisaatio kuin mitä se oli 2000-luvun alkupuolella. Al-Qaida ei enää ole niin hierarkkisesti johdettu, se ei ole sisäisesti koherentti organisaatio, vaan sielläkin on löyhät verkostot. Jihadiliikkeen kohdalla ollaan parhaillaan käymisen tilassa. Kysymys on, mitä seuraavaksi, Kaleva pohtii.

Kalifaattia ajatuksena ja valtiotavoitteena ei ole kuitenkaan kuopattu, hän uskoo.

– Kalifaattihaave on kaukaisempi kuin millaisena se oli (vielä äskettäin) olemassa, mutta utopiaa ei ole haudattu. Se on edelleen hyvin voimakas tekijä (jihadistien parissa). Odotan hetkeä, että se julistetaan siellä missä on tällä hetkellä kaaosta, esimerkiksi Jemenissä tai Libyassa.

Isisin paluutaistelijat huolena
Isisin kalifaatin siirryttyä historiaan, Euroopassa ollaan entistä enemmän varpaillaan. Euroopasta lähteneitä Isis-taistelijoita on palannut tai palaa takaisin, myös Suomeen.

– Meillä on länsimaissakin tämä Isisin riveissä radikalisoitunut sukupolvi. He ovat meidän riesana vielä ainakin 10-15 vuotta, ellei synny mitään uutta radikalisoivaa johtotähteä. Ei tämä ihan hetkeen ole täältäkään häviämissä, valitettavasti, Kaleva sanoo.

Suomen kohdalla hän arvioi, että jihadismista ”viehättyneiden” määrä Suomessa kasvaa.

– Suomessa valtaosa turvapaikanhakijoista on muslimeja. Muslimiväestömme kasvaa, mikä tarkoittaa, että ihan tilastollisesti heitä on lisää.

Jihadistit tosin muodostavat maailman muslimeista vain pienen osan, Kaleva kirjoittaa kirjassaan, joka on perusteos islamin perusperiaatteista ja jihadismin historiasta.

Monta jihadia
Kaleva esittelee yleisesti pyhänä sotana tunnettua jihadin käsitettä, niin sisäistä ja ulkoista jihadia, kuin puolustuksellista ja hyökkäyksellistä ulkoista jihadia.

Tiivistettynä sisäinen jihad eli suuri jihad on muslimin arkipäiväistä henkistä kilvoittelua tai kamppailua erilaisia vääriksi kokemiaan houkutuksia vastaan. Ulkoinen jihad eli pieni jihad viittaa fyysiseen, asein käytävään kamppailuun.

Puolustuksellisessa pienessä jihadissa muslimi puolustaa uskonyhteisöä siihen kohdistuvilta hyökkäyksellisiltä uhilta. Hyökkäyksellinen jihad pyrkii sanan levittämiseen ja valloittamaan ei-islamilaisia alueita.

Jihadisti ei pidä itseään jihadistina, vaan muslimina, Kaleva kirjoittaa.