Turun Sanomat: Luvatut isot tulot jäivät saamatta thaimaalaisilta marjanpoimijoilta

Turun Sanomat: Luvatut isot tulot jäivät saamatta thaimaalaisilta marjanpoimijoilta

Turun lähikuntien metsissä runsaan kuukauden marjoja poimineet thaimaalaiset palaavat kotimaahansa sunnuntaina. Alunperin Sodankylään saapunut ryhmä kokee tulleensa Suomessa pahasti petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Thaimaassa heille luvattiin, että he saavat marjanpoiminnasta jopa sadan euron päiväpalkkoja. Toisin kuitenkin kävi.

– Saavuttuamme Lappiin selvisi, että meidän jokaisen täytyi maksaa majoituksesta, ruoasta ja auton käytöstä 15 euroa päivässä. Se oli yllätys, sillä olimme jo maksaneet Thaimaassa välittäjälle yli 1 700 euron lentolippu-, viisumi- ja kulukorvauksen. Kun bensiinikin piti maksaa itse, ei meille useampina päivinä tullut yhtään tuloja, vaan pelkkää miinusta thaimaalaisen työnjohtajan tilikirjaan, kuusihenkinen Ruskolta tavoitettu ryhmä kertoo.

Mustikasta thaimaalaisille maksettiin Lapissa 1–1,40 euroa kilolta. Varsinais-Suomessa he ovat saaneet siitä parhaimmillaan neljä euroa.

Olot Sodankylässä olivat ryhmän mielestä muutenkin kurjat.

Heidän oli lähdettävä metsään jo aamukolmelta ja takaisin majapaikkaansa Riipin koululle he saivat palata iltakahdeksan jälkeen. Evääksi heille laitettiin riisiä ja kanaa, siinä oli yhdessä aamiainen, lounas ja päivällinen.

Mustikoita metsissä ei juuri ollut, itikoita ja paarmoja sitäkin enemmän. Joinain päivinä heidän piti ajaa marjamaille yhteensä jopa 400 kilometrin matka.

Ryhmä lensi Suomeen Istanbulin kautta heinäkuun 26. päivänä. Paluulippu oli lokakuun 4. päivälle.

– Kysyimme, että voisimmeko palata jo aiemmin. Se olisi onnistunut, jos olisimme maksaneet vielä 120 euroa junalipusta ja matkapäivän vaihtamisesta. Ei meillä ollut tuollaisia rahoja, he kertovat.

Auttaja Ruskolta

Kielitaidottomat Kittisak Som-on, 43, Sakon Tichairum, 26, Surat Yodhan, 28, Thanyawat Kamtan, 34, Anong Buratsakan, 25 ja Weerachai Laemkaw, 30, eivät tienneet mitä tehdä. Yllättäen he tapasivat Lapissa lomamatkalla perheensä kanssa olleen Supaporn Anderssonin, jolle kertoivat ahdingostaan.

– Huomasin, että huoltoasemalla oli aasialaisia, joten menin tervehtimään, ja he tervehtivätkin minua omalla kielelläni, Ruskolla yhdeksän vuoden ajan asunut perheenäiti Andersson sanoo.

Andersson kertoi poimijoiden tilanteesta miehelleen Tapio Anderssonille, joka kauhistui niin, ettei saanut asiaa enää mielestään. Kotona Ruskolla pariskunta otti yhteyttä Nousiaisissa asuvaan thaimaalais-suomalaiseen tuttavaperheeseensä, ja pariskunnat päättivät yhdessä auttaa pulaan joutuneita.

– Tuttavani soitti muun muassa ulkomaalaisvirastoon, ja lähti Sodankylään hakemaan thaimaalaisia tänne. Hän majoitti kotiinsa 16 henkeä, joista kaksi on jo lähtenyt maasta, ja minä majoitin nämä kuusi, Andersson kertoo.

Aivan helpolla ei ryhmän lähtö Sodankylästä sujunut.

– Thaimaalainen yhdyshenkilö ei halunnut ensin luovuttaa heidän passejaan, vaan lähti niiden ja tilikirjan kanssa pois. Passit kuitenkin saatiin, kun ystäväni kutsui paikalle poliisin, Andersson kertoo.
”Joku on ottanut välistä ja paljon”

Anderssonien kotona Ruskolla ryhmä on asunut elokuun 13. päivästä lähtien. He ovat saaneet ruoka-apua maanmiehiltään sekä Naantalin kylpylän keittiöstä.

– Meiltä menee viikossa pelkästään riisiä 20 kilon säkki, Andersson naurahtaa.

Supaporn Anderssonia marjanpoimijoiden kohtalo raivostuttaa. Heistä moni lähti matkaan lainarahalla, josta maksaa jopa 10 prosentin korkoa.

– Näyttää siltä, että tässä thaimaalainen myi thaimaalaisen. Joku on ottanut välistä ja paljon!

Edestakaisen lentolipun Bangkokista Helsinkiin saa 800 eurolla.

– Marjanpoimijoilta otettiin kaksinkertainen hinta, eivätkä he edes lentäneet tänne suoraan, vaan halpalennolla Turkin kautta.

Työtä tarjosi thaimaalainen työnvälitysyritys. Andersson epäilee, että Suomeen rekrytoitiin varta vasten kaikkein kielitaidottomimpia sekatyöläisiä.

– He eivät osaa englantia, joten heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia hakea itsenäisesti apua.