Työelämä: Ovet auki työpaikoille asti

Työelämä: Hanna Säntti: Ovet auki työpaikoille asti 21.5.2010

Saako Suomi valita, millaisia ihmisiä maahan muuttaa? Pitääkö työllistää ensin maassa jo olevat ja pitää rajat kiinni, kunnes viimeinenkin suomalainen on löytänyt hommia?

Kovia kysymyksiä kovasta aiheesta. Maahanmuuttokeskustelu on jo nyt kiivasta ja ensi kevään eduskuntavaalien alla vielä kiivaampaa.

Sdp on suunsa jo avannut.

Demarit haluavat suitsia maahanmuuttoa ja työllistää ensin Suomessa asuvat työttömät. Perussuomalaisten imu ja työttömyyden kasvu ovat ajaneet palkansaajapuolueen ahtaaseen rakoon, jossa ruusunpunaiselle solidaarisuudelle ei enää ole tilaa.

Maahanmuutto on tyyppiesimerkki monimutkaisesta ongelmasta, johon kansa janoaa yksinkertaisia vastauksia silloinkin, kun niitä ei oikeasti ole tarjolla.

Kuka maksaa viulut?

Työperäistä maahanmuuttoa puoltaa suomalaisten harmaantuminen.

Työvoiman määrä Suomessa alkaa laskea tänä vuonna. Työvoiman määrä taas on yksi kansantalouden keskeisistä kasvutekijöistä, ja ilman talouskasvua nykyisen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta on tiensä päässä.

Vielä työvoiman määrä tärkeämpää on se, että Suomen elatussuhde heikkenee pelottavaa vauhtia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä työssä käyvää suomalaista kohden on koko ajan enemmän niitä, jotka eivät työssä käy ja veroja maksa.

Useimmat kellottelevat toisten siivellä ihan hyvistä syistä. Selvää on, ettei lasten, pikkulapsia kotona hoitavien vanhempien, sairaiden tai vanhusten tarvitse töissä käydäkään.

Siipeilijöinä on silti niitäkin, jotka olisivat sekä työikäisiä että -kykyisiä. Joukossa on myös maahanmuuttajia.

Siksi on fiksua puhua myös siitä, ketä Suomeen tulee ja mitä he täällä tekevät. Maahanmuuttajien osaamisesta ja työllistymisestä huolehtiminen on Suomen tulevaisuudesta huolehtimista.

Hyvä työllisyys on parasta sosiaalipolitiikkaa

Maahanmuuttajien työttömyys on noin kolminkertainen kantasuomalaisiin verrattuna. Tämä on monen asian summa. Maahanmuuttajien kielitaito ontuu, koulutus on heikko, työkokemusta on vähän tai se ei ole Suomen oloissa arvokasta.

Mutta on suomalaisten asenteissakin paljon korjattavaa.

Kertomus toisensa perään vahvistaa, että pelkkä ajatus maahanmuuttajan työllistämisestä on monelle työnantajalle yhä liikaa. Tutkinto ei auta, jos työnhaku tyssää jo vierasperäiseen nimeen.

Maahanmuuttokriitikoiden vihamielisyys muualta tulevia kohtaan on suhteetonta ja kohtuutonta (Suomen vuotuinen pakolaiskiintiö on esimerkiksi vain 750 ihmistä), mutta keskustelun avaajina he tekevät palveluksen sekä Suomelle että maahanmuuttajille.

Hyvä työllisyys on parasta sosiaalipolitiikkaa. Tämä pätee sekä suomalaisiin että maahanmuuttajiin. Jos maahanmuuttajia Suomeen tulee, on selvää, että ovien on oltava heille auki työpaikoille asti.

Tämä tarkoittaa asennejumppaa koko Suomelle ja lisää satsauksia siihen, että kaikilla maahan saapuvilla on mahdollisuus kunnon starttiin. Kieli- ja kulttuurikoulutus maksaa, mutta vielä enemmän maksaa se, että maahan tulee lisää toimettomia.

Sitä ei vanheneva Suomi kestä.