Karjalainen: Halla-aholla on vielä parannettavaa

Karjalainen: Pasi Koivumaa: Halla-aholla on vielä parannettavaa 3.8.2011

SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner kyseenalaisti (Ilta-Sanomat, 30.7.) perussuomalaisten Jussi Halla-ahon aseman eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana palattuaan Norjan massamurhan muistotilaisuudesta. Jungnerin mukaan norjalaisdemarit olivat ihmetelleet, kuinka kiivastelevana maahanmuuttokriitikkona tunnettu Halla-aho voi olla juuri maahanmuuttoasioista vastaavan ja muutenkin merkittävän valiokunnan puheenjohtajana.

Jungnerin mukaan SDP aikoo käsitellä Halla-ahon asemaa kesäkokouksessaan. Halla-aho vastasi, ettei hän harkitse vetäytymistä puheenjohtajan paikalta. Myöskään Ylen uutisten (1.8.) tavoittamat hallintovaliokunnan jäsenet eivät näe syytä Halla-ahon väistymiselle puheenjohtajan paikalta.

Ei siihen syytä olekaan. Halla-aho valittiin tehtäväänsä tietäen tarkkaan hänen mielipiteensä, eikä Norjan mielenvikaisen massamurhaajan tekoja voida panna hänen kontolleen.

Halla-ahon olisi kuitenkin aika ryhtyä käyttäytymään, kuten kansanedustajan pitää perustuslainkin mukaan käyttäytyä: vakaasti ja arvokkaasti. Hänellä on ollut siihen eduskuntavaalien jälkeen toki pientä yritystä, mutta uppiniskainen uhittelu siitä, ettei hän kadu yhtään mitään kirjoittamaansa, sekä nettikirjaukset siitä, että ”monikulttuurisuus on hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta” eivät edusta järin vakaata ja arvokasta käyttäytymistä.

Juuri tämänkaltainen koulupoikamainen uhittelu on omiaan usuttamaan Halla-ahoon melkoisen sokeastikin uskovia sellaisiin vihakirjoituksiin, jotka aidosti lietsovat vihaa ja yllyttävät pimeisiin tekoihin.

Halla-aho varmasti tiedostaa tämän vastuullisemman asemansa uudessa roolissaan kansanedustajana, kunhan hän nyt vain hillitsisi kerkeän kielensä. Ei sitä tosin hillitse sekään, että Jungner ja demarit etsivät syyllistä järjettömään hirmutekoon kotimaastaan.

Ylipäänsä poliittisen vasemmistonkin kannattaisi panna nyt pikkaisen sordiinoa päälle. Ei oikeistolaisuus ja persujen populismikaan ole sen lähempänä terrorismia kuin synkeän totinen vasemmistolaisuus.

Mustavalkoisuutta ja suvaitsemattomuutta löytyy joka laidalta.

Vietimme eilen Karjalaisessa jo toisen hiljaisen hetken kuukauden aikana, nyt Karjalaisen entisen päätoimittajan Aatto Jääskeläisen muistoksi. Jääskeläinen menehtyi yllättäen sairauskohtaukseen sunnuntaina vain päivä sen jälkeen, kun hän oli esiintynyt virkeänä läheisen työtoverinsa ja esimiehensä, Karjalaisen entisen vastaavan päätoimittajan Pekka Sitarin lauantaisessa muistotilaisuudessa.

Karjalaisessa kuolemaansa saakka kolumnointiaan jatkanut Sitari nukkui niin ikään pois heinäkuussa, joka piirtyy näin ollen Karjalaisen historiaan erityisen surullisena kuukautena.

Meille Karjalaisen tekijöille jää lämpimät muistot niin Sitarista kuin Jääskeläisestäkin, meille tutummin Pekasta ja Aatosta. Nämä molemmat toimituksen entiset johtohahmot olivat humaaneja ja lämminsydämisiä herrasmiehiä, joita tulee ikävä. Sanansa he asettivat aina tarkoin, niin puheissaan kuin kirjoituksissaankin. Vihapuheet olivat heille molemmille kauhistus, mikä velvoittaa myös meitä heidän työnsä jatkajia Karjalaisessa.

Kirjoittaja on Karjalaisen päätoimittaja.