Suomenmaa, pääkirjoitus: Halla-aho joutui suurennuslasin alle 3.8.2011
SDP:n puoluesihteeri ja kansanedustaja Mikael Jungner on ilmoittanut puolueensa aikovan ”kyseenalaistaa” perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-Ahon aseman eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana.
SDP:n eduskuntaryhmä käsittelee asiaa kesäkokouksessaan. Myös kristillisdemokraattien, RKP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät aikovat keskustella Halla-ahon sopivuudesta.
Jungner on ilmoittanut syyksi sen, että hallintovaliokunta vastaa muun muassa turvallisuusasioista.
Halla-aho joutui otsikoihin, kun Norjan joukkosurmat tehnyt Anders Behring Breivik mainitsi hänet manifestissaan. Helsingin Sanomat puolestaan on selvittänyt, että Halla-aholla on yhteys islaminvastaiseen Gates of Vienna -blogiin.
Demareiden ja muiden hallituspuolueiden operaatio ei johtane kuitenkaan mihinkään. Halla-aho on kansan valitsema kansanedustaja. Hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi hänet valittiin vasta pari kuukautta sitten. Puheenjohtajuuden hyväksyivät silloin myös ne, jotka nyt politikoivat asialla.
Jotta Halla-ahon asemaan voitaisiin puuttua, eduskunnan käytäntöihin olisi tehtävä suuri muutos.
Nyt valiokuntien paikat ja puheenjohtajuudet perustuvat puolueiden voimasuhteisiin. Puolueet päättävät itse, kenet he asettavat jyvityksen heille antamille paikoille. Halla-ahokin valittiin hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi yksimielisesti. Hänen kirjoituksiaankin tunnettiin, vaikkakaan yhteys islaminvastaiseen Gates of Vienna -yhteisöön ei ole ollut yleisessä tiedossa.
SDP:n hankkeelle antaa taustaa tieto, että suurin osa uhreista oli sosiaalidemokraattisia nuoria. Silti se on enemmänkin poliittinen operaatio, joka kumpuaa Norjan tapahtumia kohtaan tunnettavasta kauhistuksesta ja myötätunnosta.
Halla-ahoa ja hänen hengenheimolaisiaan eduskunnassa tapaus leimaa. Heidät on nyt yhdistetty sellaiseen, mistä on vaikea pyristellä irti. Siksi tärkeämpää kuin muiden puolueiden kannanotot Halla-ahosta on se, mitä perussuomalaiset sanovat.
”Kysymys tulee asettaa niin, että vastaako Jussi Halla-ahon ajattelu perussuomalaisten eduskuntaryhmän ajattelua ja nauttiiko Halla-aho valiokunnan puheenjohtajana eduskuntaryhmänsä luottamusta”, kuten keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen sanoo (Yle uutiset 1.8.).
On silti mielenkiintoista kuvitella, mitä tapahtuisi, jos soinilaiset olisivatkin hallituksessa ja Halla-aho olisi ministeri. Tuskin häntä olisi ollut nimittäin helppo sivuuttaa ministerivalinnoissa. Onhan hän puolueensa koulutetuimmasta, osallistuvimmasta ja poliittisestikin kokeneimmasta päästä.
Suomi olisi joutunut silmätikuksi maailmalla, kun olisi käynyt ilmi, että ministerillä on aatteellinen yhteys massamurhaajaan. Oppositio iskisi heti. Se hiillostaisi ministeri Halla-ahoa ja ehdottaisi hänelle epäluottamusta.
Sellaisesta tilanteesta ei pääministerikään selviäisi helpolla. Hallitus on kuitenkin aina myös pääministerinsä hallitus, ja ministereiden on nautittava paitsi oman puolueensa ja eduskunnan, myös ja erityisesti pääministerin luottamusta.
Pääministeri joutuisi katsomaan sitäkin, miltä hänen hallituksensa näyttää maailmalla.
Ehkä oli sittenkin parempi, että Timo Soini ei uskaltanut lähteä hallitukseen.