Suomen Somali: Rasismi ei ole mikään uusi ilmiö suomessa

Suomen Somali: Rasismi ei ole mikään uusi ilmiö suomessa 5.1.2013

Koko Suomi on keskustelemassa rasismista uuden vuoden myötä, ihmisten tunteet nousevat pintaan ja jokainen puolustaa oman näkemyksensä kiivaasti. Onhan kaikilla meillä joitakin kokemuksia jonkin asteisesta syrjinnästä tai rasismista. Silti uskaltaisin väittää, että ainoastaan pienellä näkyvällä vähemmistöllä on kokemuksia oikeasta rasismista ja sen rumista ulottuvuuksista, johon kuuluvat nimittelyt, pahoinpitelyt, uhkailut ja ym.

Rasismi on aina esiintynyt vahvasti suomalaisessa yhteiskunnassa, pari vuotta sitten (ENAR) EU:n rasismivastainen toimisto julkaisi synkät tilastot maahanmuuttajien kohtaamista rasismista ja syrjinnästä koko Euroopasta, suomi sijoittui listan kärkeen ja suomensomalit olivat syrjityin maahanmuuttajaryhmä, heidän kohtaamat rasistiset leimaukset luokiteltiin romaaneihin kohdistuvaan syrjintään Eteä-Europalaisissa maissa.

Monet maahanmuuttajat vältteleävät keskustelemesta koko aiheesta, koska luulevat etteivät pysty taistelemään rasismia vastaan, koska heillä on rajoitetut vaikuttamismahdollisuudet yhteiskuntaan.

Rasismi ei ole mikään uusi ilmiö suomessa ja sitä on voitava keskustella, kirjoittaa ja puhua avoimesti, jos halutaan tehdä tilaa suvaistsevaiselle ja monikulttuuriselle yhteiskunnalle. joka vahvistaa ja kehittää kansainvälistä suomea tulevaisuudessa.

Monet kansalaisaktivistit ja ja yhteiskunnalliset vaikuttajat vähettelevät aihetta, koska aihetta pidetään kuulostavan “liian kliseeltä” yhteiskunnallisessa keskustelussa ja useammat pelkäävät kukkahatutädiksi leimautumista tms. Samassa yhteydessä haluaisin nostaa hattua Umayya Abu-Hannalle rohkeasta vedosta ja annan hänelle tunnustusta sitä, että hän uskalsi nostaa rasismikeskustelua puheenaiheeksi valtakunnallisella tasolla.

Umayyan tarina oli koskettava, empaattinen ja humoristinen katsaus suomessa esiintyvästä rasismista ja maahanmuuttajien vieraantumisesta suomalaisessa yhteisössä.

Tilanne on nykyään muuttunut parempaan suuntaan, jos vertaa 1990-luvulla. Siihen aikaan rasismi oli yhteiskunnallinen epidemia suomessa. Tummaihoinen maahanmuuttaja ei voinut liikkua ulkona viikonloppuisin tai iltaisin, koska joutuisi automaattisesti väkivallankohteeksi ja harvoin säästyi herjauksista tai nuijakoinnista.

Muistan kuinka meidän vanhemmat eivät päästäneet meitä ulos viikonloppuisin, koska he pelkäsivät että me joutuisimme hengenvaaraan tai joutuisimme vankilaan. Poliiseihinkaan ei voinut luottaa, sillä he saattoivat kohdella syylllistä ja uhria samalla tavalla ja jossakin tapauksessa nuoria maahanmuuttajia heitettiin putkaan, koska heitä nähtiin läpikulkijoiksi, jotka on syyllisiä jokatapauksessa.

Nuori maahanmuuttaja tunsi olevansa henkisesti vankilassa, kun ei ollut mahdollisuuksia saada töitä ja piti olla aina varuillaan vapaa-ajan viettossa ja kaupungilla liikuessa. Paras ja turvallinen vaihtoehto oli viettää aikansa kotona neljän seinän ympärillä.

Tilanne on nyt toisenlainen, maahanmuuttajilla on vähemmän pelkoa joutua rasistisen väkivallan kohteeksi ja nuoret maahanmuutajat työllistyvät paremmin kuin 1990-luvulla. Muukalaisviha ja rasismi ovat kuitenkin olemassa yhteisössä, varsinkin niillä alueilla, joissa asuu vähemmän maahanmuuttajia.

Umayyan tarina ei tule minkäänlaisena yllätyksenä monelle ihmiselle, varsinkin niille maahanmuuttajille, jotka jakavat hänen kanssa samoja tarinoita tai jopa järkyttävämpiä kokemuksia.

Rasismikeskustelun tukahduttaminen tai Umayyan syyllistäminen kiitämättömäksi maahanmuuttajaksi ei auta ketään, päinvastoin, se lisää pahoinvointia yhteiskunnassa. Mikä myöhemmin ilmentyy muukalaispelkona, sekä negattivisten asenteiden että rasistisen ennakkoluulojen lisääntymisellä.

Vuoden vaihteessa lupasin itselleni, etten kirjoittaisi rasismista ja muukalaisvihasta alkavana vuotena.Toivosin, että pääsisimme keskustelemaan muistakin aiheista, jotka edistäisivät maahanmuutajien sopeutumista yhteiskuntaan. Jouduin rikkomaan yksi uuden vuoden lupauksistani, mutta toivottovasti en tule retkahtamaan muiden lupausten suhteen ja ainahan tulee seuraava uusi vuosi inshallah (jos jumala suo).