Umayya Abu-Hanna: Toivottu monikulttuurinen Suomi 2030

Umayya Abu-Hanna: Toivottu monikulttuurinen Suomi 2030 5.1.2012

Olipa kerran poika joka väärensi koulutodistuksensa. Hän oli surkea koulussa. Pojasta tuli luontevasti kokki. Vuonna 2005 BBC:llä hänet äänestettiin `The most inspiring political figure`ksi, eli `Poliittisesti inspiroivin henkilö`. Mistä moinen? Jamie pohtii miten kouluruokailu vaikuttaa ihmisiin 15 vuoden päästä. Hän suunnittelee kouluruokaa, josta muodostuvat tulevaisuuden vartalot ja aivot. Hän on ottanut valtion tehtävän peruslaatuisen tulevaisuuden rakennusosan suhteen. Tulevaisuus rakentuu nyt. Nykyisyyden muuttaminen lähtee infrastruktuurin pienistä osioista. Mutta mitä Jamie täällä tekee

Suomen hallituksilla on enemmän informaatiota, yhteistyökumppaneita ja valtaa kuin brittikokilla. Tänä päivänä syntyneet äänestävät vuonna 2030. Vuonna 2050 he ovat potemassa nelikympin kriisiä. On tosiasia, että Suomen tulevaisuus on väistämättä monikulttuurinen, mutta miten rakennetaan pohja toimivalle sellaiselle?

Me monikulttuurisuuden eri visioiden kirjoittajat kuulumme todellisuuteen ja Suomeen joka on huonosti tunnettu. Juuri muualta tulleiden todellisuus, infrastruktuuri ja kulttuuri ovat se pohja johon Suomen tulevaisuus rakentuu. Paasikiven `Kaiken viisauden alku on tosiasioiden kohtaamista’ on totta myös tässäkin. Pelkästään vanhalla tiedolla ja osaamisella olemme hukassa monikulttuurisuuden kentällä. Tulevaisuuden rakentamisessa tärkeä on tietää mitkä ovat relevantit kysymykset ja keillä on avaimet niihin.

Monikulttuurisuutta ajatellen, otetaan muutama relevantti suomalainen lähtökohta:

- Maailman paras koulujärjestelmä
- Euroopan maaseutuvaltaisin maa
- Vanheneva yhteiskuntarakenne
- Monikulttuurisen kenttämme tila on epäselvä

Mikä on globaali kontekstimme tulevaisuudessa?

Kasvoimme maailmassa jossa 1/6 ihmisistä, eli miljardi ihmistä nauttii 80 % globaalista BKTsta. Me kuuluimme siihen kuudesosaan joka nauttii 80 prosenttia maailman tuloista. Muut viisi miljardia ihmistä elivät 20 prosentilla maailman tuloista. Tätä on kutsuttu 80/20 luvuksi. Tämä on ollut meille itsestään selvä lähtökohta, osa identiteettiämme, kulttuuriamme ja arkeamme.

Vuonna 2050 meillä on maapallolla 9 miljardia ihmistä eli 3 miljardia ihmistä enemmän kuin nyt. Heistä 100 miljoonaa tulee olemaan rikkaissa maissa ja 2,9 miljardia ns. kehittyneissä maissa.

Tähän kannattaa kiinnittää huomiota: länsimaat joilla oli 80 prosenttia tuloista, tulevat vuonna 2050 saamaan 35 prosenttia ja loput, 65 prosenttia on silloin ns. kehitysmaiden tuloa.

Tämä kääntää nykyistä maailmamme ylösalaisin. Vuonna 2050 Kiina ja Intia tulevat muodostamaan noin 50 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta.

Nyt lännessä on noin miljardi ihmistä jotka kuuluvat keskiluokkaan ja kehitysmaissa noin puoli miljardia.

Vuonna 2030 meillä on 3 miljardia ihmistä jotka kuuluvat keskiluokkaan ja heistä 2/3 tulee olemaan Aasiassa. Vuonna 2050 noin miljardi ihmistä kuuluu keskiluokkaan pelkästään Kiinassa.

Teollisuus, palvelut ja jopa teknologia ovat siirtyneet tai siirtymässä lännestä itään. Se mitä kieltä tarvitaan, mitä taitoja, osaamisia, verkostoja, koulutusta ja mielentilaa – ovat kaikki erilaisia kuin nykyään. Paikkamme maailmassa on muuttumassa perustavanlaatuisella tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuurimme ja identiteettimme ovat muuttumassa kertaheitolla. Suomalaisuus ja Suomi ovat muuttumassa. Tämä tulee olemaan monikulttuurisen Suomen lähtökohta ja arkea.

Henry Ford:
“If I’d asked my customers what they wanted, they’d have said: a faster horse.”

Saksan liittokansleri Angela Merkel on sanonut, että monikulttuurisuusprojekti on epäonnistunut. Tätä väittämää on kuultu erilaisina versiona eri päättäjiltä. On mielenkiintoista, miten nopeasti eurooppalaiset ovat unohtaneet, mitä tapahtui viimeisimmälle monokulttuurisuusprojektille. Mihin muuhun viimeisin valtava sota pyrki kuin tiettyyn valkoisuuden ja (toki kuvitteellisen) eurooppalaisuuden vaalimiseen ja pakottamiseen?

Tähän asti on kuviteltu, että kunhan annamme ihmisten sanoa mielipiteensä monikulttuurisesta yhteiskunnasta, vallanpitäjät tietävät millaisia ovat kansan toiveet ja osaavat näin palvella vastaamalla odotuksiin ja mielipiteisiin.

Globaalit muutokset ovat tapahtumassa valtavan kovaa vauhtia, mutta meidän valmiutemme ovat, no, vähän hukassa. Kun meillä ei ole selvää suunnitelmaa siitä mitä halutaan, emme voi tietää miten sinne päädytään. Tällä hetkellä jatkamme vanhalla mallilla ja reagoimme monikulttuurisen yhteiskunnan yksittäisiin asioihin. Vietämme aikaa miettimässä miltä kenestäkin monikulttuurisuusaihe tuntuu kun nykyiset infrastruktuurit ja tuottavat suunnittelematonta monikulttuurista Suomea.

Nyt on aika sanoa, että monikulttuurisuus ei ole mämmiä josta toiset sanovat `paska` ja toiset `suklaamousse`. Eikä demokratia toimi niin, että kysymme Talebaneilta mitä mieltä he ovat tyttöjen koulutuksesta, ja kun he sanovat `Sattuu, emme halua!`- ajattelemme, että siinä olivat aivan tavalliset ihmiset puhumassa ja meidän on kunnioittava `tyttökriittisiä`. Monikulttuurisuus on yhteiskunnallinen muutos joka vaatii samanlaisia suunnittelua ja osaamista kuin demokratia aikoinaan. Emme kysy päivittäin kuka pitää veronmaksusta, tai kenestä tänään demokratia tuntuu epäreilulta. Yhteiskunnan järjestelmällinen suunnittelu on sitä, siis järjestelmällistä eikä tunteiden huutokauppaa.

Tasan viiden vuoden päästä Suomi juhlii satavuotispäiväänsä itsenäisenä. Kun suunnittelemme juhlia, kannattaa miettiä kansallisvaltion merkitystä. Tämä hallitus on tilanteessa jossa Suomi on tienristeyksessä. Millainen on toivottava monikulttuurinen suomalainen yhteiskunta? Millaiset ovat tarvittavat toimenpiteet ajamaan sitä?

Tämän pohtiminen vaatii lisää tietoa seuraavista

a. Nykyinen tilanne
b. Mihin halutaan päästä
c. Miten siihen päästetään? Mitä on rakennettava, mitä muutettava ja miten?

Tilastot ja faktat

Emme ole ainoastaan tietämättömiä monikulttuurisuutemme tilasta, emme edes tiedä mitä meidän pitäisi tietää. Tilanteen selvittäminen on tärkeää ennen kuin pääsemme suunnittelemaan toimintaa.

Millainen on monikulttuurinen Suomi 2030 jos annetaan nykyisen tilanteen jatkua?

Mitä tarinaa tilastot kertovat? Tieto ei ole neutraalia, se kuka päättää mitä tietoa tarvitaan ja miten sitä kerätään on jo rakentamassa linjausta.

Mitkä ovat monikulttuurisen yhteiskunnan olennaiset tekijät? Entä mistä elementeistä muodostuu suomalaisuuden säilyminen monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Ovatko he jotka tulevat olemaan tulevaisuuden pohja, siis siirtolaisyhteisöt, mukana tarjoamassa osaamistaan ja todellisuuttaan?

Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan rajuin väestörakenteen muutos koetaan väestöennusteen mukaan kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Suomessa on tällä hetkellä alle 15-vuotiaita vähemmän kuin kertaakaan yli 100 vuoteen ja syntyvät ikäluokat pysyvät pieninä pitkään.

Vuonna 2050 työikäisiä on 31 000 vähemmän kuin 2010. Samaan aikaan yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa 941 000 hengestä 1639 000 henkeen. Suomen väkiluku kasvaa, työikäinen väestö supistuu ja ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta. Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä saavuttaa ennusteen toteutuessa miljoonan hengen rajan vuonna 2057. Heidän osuutensa väestöstä nousisi silloin noin 16 prosenttiin. Vertailun vuoksi vuonna 2030 Hollannin väestöstä 29 prosenttia on siirtolaistaustaisia.

Mitkä tilastot ovat merkittäviä? Mitkä puuttuvat? Meillä ei ole relevantteja tietoja edes sellaisista muuttujista joista tulevaisuudessa näyttää muodostuvan yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäviä. Jos et tunne `asiakastasi` eli muuttuvaa yhteiskuntaasi, et voi palvella sitä. Etnisyys, uskonto ja kulttuuri ovat seikkoja jotka ovat merkittäviä kun suunnitellaan koteja, asuinalueita, kouluja, työpaikkahakemuksia jne.

Millaisen monikulttuurisen Suomen 2030 me haluamme? Jos haluamme olla vaikuttamassa siihen, että muualta tulleet ja etnisesti suomalaiset tuottavat yhdessä rauhaisaa, dynaamista, toimivaa, suomalaista ja onnellista yhteiskuntaa meidän on tehtävä jotakin uutta, uudella tavalla, toisin. Jotta muualta tulleet alkavat toimia osana tätä yhteiskuntaa, meidän on rakennettava infrastruktuuri joka integroi kaikki kansalaiset yhteen, puhaltamaan yhteen hiileen. Parantaaksemme tulevaisuutta, meidän on tarkistettava miten nykyinen monikulttuurinen suomalainen tilanne voi. Ja parantaa sitä tietoisesti. Mitkä infrastruktuurit, instituutiot, lait on muutettava saavuttaaksemme uutta tasapainoa?

Palataan nykyisiin lähtökohtiin.

Suomalainen koulujärjestelmä on maailman parasta. Vuoden 2012 maailman sadan parhaaseen yliopistoon ei mahtunut ensimmäistäkään suomalaista yliopistoa, mutta esimerkiksi Kiinasta, Hongkongista ja Koreasta mahtuu. Miten maailman paras koulutus voi tipahtaa yliopistotasolla näin radikaalisti? Paras koulutus on aina suhteessa päämäärään. Mihin koulutuksemme valmentaa? Miten kasvatamme kohtaamaan nopeisiin muutoksiin?

Suomen 14-vuotiaat kannattavat väkivaltaa eniten Euroopassa. (ICCS) Tutkimuksen tulokset julkaistiin Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen kirjassa ”Kodista ja kiinnostuksesta se lähtee. Suomalaisnuorten kansalaispätevyys ja yhteiskunnalliset asenteet.” Tutkimuksen mukaan yli neljä prosenttia 14-vuotiaista on valmis laittomaan toimintaan ja jopa väkivaltaan. Erityisen valmiita tähän ovat maahanmuuttajiin kielteisesti suhtautuvat nuoret.

Sakari Suutarinen ja Kari Törmäkangas Jyväskylän yliopistosta kertovat, että laittomien keinojen käyttöön varmasti valmiiden osuus 14-vuotiaiden ikäluokasta enemmän kuin nelinkertaistui kymmenessä vuodessa. Suomessa kasvu on ollut huomattavasti suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Entä monikulttuurinen nuorisokenttä, mitä tiedämme siitä jotta voidaan rakentaa kokonaisvaltaista kuvaa? Jotta muualta tulleet alkaisivat toimia osana tätä yhteiskuntaa, meidän on rakennettava instituutioita, jotka mahdollistavat järkevää keskustelua kaikenkarvaisten (ja -väristen) suomalaisten kesken.

Kaikki edelliset kysymykset vaativat jatkokysymyksiä, tiedostavaa monikulttuurista osaamista, strategiaa, päämäärä ja käytännön suunnitelma.

Suomi maatalousvaltaisin maa

Helsingin uuden yleiskaavan lähtökohta on sellainen, jossa Helsingin seutu kasvaa 600 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Uudenmaan asukasluvun arvioidaan nousevan yli 400 000 asukkaalla vuoteen 2035 mennessä. Tästä puolet tulee syntyvyyden kasvusta, kolmannes maahanmuutosta ja kuudennes Suomesta muuttaneista. Vuonna 2025 arvioidaan, että joka neljäs helsinkiläinen omaa juuria muualta (esimerkiksi Amsterdamissa vuonna 2030, vastaava luku on 55,8 prosenttia). Raju kaupunkilaistumisen uusi aalto ja monikulttuurisuus vaativat tietyt taidot. Uusia monikulttuurisia taitoja tarvitaan ensisijaisesti yhteiskuntatasolla.

Nopeasti vanheneva väestö asuu hajautetusti. Jos yhteiskuntamme pelästyy nopeaa monikulttuurista muutosta meillä voi olla edessä maaseutukulttuuri jossa on vanha etnisesti suomalainen väestö ja paljon nuorempi, monikulttuurinen kaupunkikulttuuri. Suomi joka ei ole investoinut siirtolaiseensa, saa kaupungit joissa on mahdollisesti vieraantunut monikulttuurinen kenttä joka muodostuu vahvasti nuorisosta, sillä yleensä maahanmuuttajien lasten määrä on suurempi kuin etnisesti suomalaisten. Jos monikulttuurinen nuoriso ei koe kuuluvansa hajautetusti asuttuun maahan eikä koe vastuuta maan vanhuksista, edessämme on paljon suurempi vastakkainasettelu kuin nykyään. Vanheneva väestö tarvitsee nuoremman sukupolven. Muuten infrastruktuuri ja hoitosuhde ovat riittämättömät – ja tämä itsessään aiheuttaa etniselle suomalaisryhmälle epätoivoa ja katkeruutta. Kaupungeissa, joissa on korkein osuus muualta tulleita, olisi myös suurempi osuus alle 18-vuotiaista. Näin ollen suomalainen dynaaminen ja tuottava kaupunkikulttuuri olisi monikulttuurinen ja siirtolaistaustainen.

Kansainvälinen vai monikulttuurinen?

Kansainvälisyys on Suomessa korkeassa kurssissa. Kansainvälisyyteen satsataan koska tiedämme, ettemme pysy elossa ilman tätä osaamista. Kansainvälisyys on hieno päämäärä.

Tukholman, Lontoon, New Yorkin, Pariisin, Berliinin ja Amsterdamin vetovoima on kosmopoliittisuus, arkikielessä monikulttuurisuus. Se, että oikeasti ajattelemme, että meidän siirtolaisemme Suomessa ovat eri laatua kuin muiden maiden siirtoaliset, on outo ja vakava asia.

Monikulttuurisuus on kotiin tullut kansainvälisyys. Monikulttuurinen osaaminen on meidän koulumme ja pääomamme jos haluamme toimia kansainvälisesti. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat saman kolikon kaksi puolta. Toimiakseen globaalissa maailmassa on osattava toimia erilaisten ajattelutapojen, kielien, ryhmien, konfliktien, uskontojen ja ihmisten kanssa. Kansainvälisyyssarake ja monikulttuurisuussarakkeet on tuotava yhteen.

Tulevaisuuden arvioimisessa ja suunnittelussa monikulttuurisuussarake ei ole samanarvoinen kuin muut muuttujat. Monikulttuurinen suomalaisuus tulee muuttamaan melkein kaikki ajattelu- ja toimintakentät. Samalla tavalla sukupuolten tasa-arvon ajaminen on muuttanut yhteiskuntaamme perustavanlaatuisella tavalla. Se vei aikaa eikä ollut helppo, mutta sen seurauksena nykyinen Suomi on erilainen kuin patriakaalin yhteiskunnan aikana. Silti nykyinen Suomi on silmissämme suomalainen ja hyvä sellainen.

Hallituksen täytyy lähteä selvittämään millainen on haluttu monikulttuurinen Suomi.

Mitä tarvitaan jotta tällainen yhteiskunta tulee toteen, listata mitkä ovat ne elementit ja toimenpiteet joita se kannattaa. Tätä työtä täytyy tehdä Suomen nykyisen monikulttuurisen yhteisön osaajien ja ammattilaisten kanssa jottemme menee metsään.

Näin nykyinen hallitus jättää kompassinsa ja tulevaisuudessa tällainen teksti toimisi referenssinä. Jos työ on tehty hyvin, sellainen referenssi voi toimia jopa kartan tavoin.

Jos menemme metsään, se on tahallista ja harkittua ja tuoksuu havulta.

Umayya Abu-Hanna

Tutkija, kirjailija