Kansan Uutiset: Maahanmuuttojohtaja vastaa Mikko Lehtoselle

Kansan Uutiset: Maahanmuuttojohtaja vastaa Mikko Lehtoselle 8.8.2013
Kansan Uutiset: Joukkoon voi kuulua olematta samanlainen 6.8.2013

Kansan Uutiset 6.8.2013 raportoi professori Mikko Lehtosen esityksestä monikulttuurisuudesta. Artikkelissa siteerataan Lehtosta, joka ”(…) pitää myös termiä kotouttaminen ongelmallisena. Siinäkin pyritään hälventämään erilaisuutta, vaikka kotouttamistoimilla on myös saatu paljon hyvää aikaan.”

Termit ”kotouttaminen” ja ”kotoutuminen” lanseerattiin vuonna 1997, kun maahanmuutto- ja pakolaispoliittinen toimikunta pyysi Kotimaisten kielten tutkimuslaitokselta asiantuntija-apua suomenkielisen vastineen löytämiseksi ”integraatio”-termille. Osittain haluttiin löytää termi, jota ei sekoitettaisi vakiintuneesti käytössä olleeseen Euroopan yhdentymiseen liittyvään termiin. Osittain haluttiin kuvata, millä tavoin suomalainen politiikka rakentuisi maahanmuuttajien asettumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Toimikunta, ja myöhemmin valtioneuvosto, paaluttivat tuolloin suomalaisen politiikan perusteita. Eräänä tärkeänä periaatteena on koko ajan ollut, että maahanmuuttajan kotoutumiseen sisältyy sekä se, että maahanmuuttaja saa tarvittavat tiedot ja taidot voidakseen osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, että maahanmuuttajan mahdollisuus säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa. Siksi esimerkiksi kotikielen opetus on jo kauan sisältynyt Suomen perusopetusjärjestelmään.

On toinen asia, että julkisessa keskustelussa maahanmuutosta ja kotouttamisesta usein nousee esiin näkemyksiä, jonka mukaan onnistunut kotoutuminen tarkoittaa, että maahanmuuttaja täysin omaksuu suomalaisen yhteiskunnan tavat ja elämänmenon. Tämä ajattelu lähtee oletuksesta, että suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ovat muuttumattomia ja eristyksissä muusta maailmasta. Kuitenkin muuttajat muovaavat suomalaista yhteiskuntaa, ja elämä täällä muovaa heitä. Tämä on Suomen nykypäivää ja tulevaisuutta, mahdollisuus ja rikkaus. Hallitus on tällä kaudella hyväksynyt kaksi merkittävää asiakirjaa maahanmuutosta ja kotouttamisesta: valtion kotouttamisohjelma kesäkuussa 2012, ja Maahanmuuton tulevaisuus 2020-strategia kesäkuussa 2013. Molemmissa tunnistetaan ja tunnustetaan monimuotoisempi Suomi tulevaisuuden voimavarana. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa työtä monikielisen, monikulttuurisen Suomen eteen, ja huolehtia siitä, että maahanmuuttajilla on täysimääräinen pääsy mukaan tähän työhön.

Kristina Stenman
maahanmuuttojohtaja
Työ- ja elinkeinoministeriö


__________________________________


Kansan Uutiset: Joukkoon voi kuulua olematta samanlainen

Mediakulttuurin professori eritteli monikulttuurisuudesta keskustelemisen ongelmia.

Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen pitää ksenosofiaa, vierasta koskevaa viisautta, avaimena aitoon monikulttuurisuuden ymmärtämiseen.

– Jotta vieraan voisi nähdä tämän erityisyydessä, on nähtävä oma erityisyytensä, Lehtonen sanoo ja löytää ohjenuoran sananlaskusta: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.”

Turhan helpoksi hän ei tilannetta kuitenkaan koe.

Selvää on, että maahanmuutto lisääntyy tulevaisuudessa. Ja nimenomaan etelästä pohjoiseen, myös Suomeen. Monikulttuurisuuden haaste korostuu, ei vähene.

Pahimmillaan rasismia lietsova ksenofobia, vieraskammo voi nostaa suosiotaan.

– Erot ovat kaikki, yhteinen ihmisyys ei mitään, on Lehtosen mukaan ksenofobian perusta.

– Sen peilikuva ksenofilia, vieraan ihailu, ei myöskään tunnista vierasta tämän erityisyydessä, Lehtonen toteaa ja kysyy onko ksenofilia koulutettujen ja varakkaiden asenne.

Hän pitää myös termiä ”kotouttaminen” ongelmallisena. Siinäkin pyritään hälventämään erilaisuutta, vaikka kotouttamistoimilla on myös saatu paljon hyvää aikaan.

Lehtosen resepti niin medialle kuin yleiseen keskusteluun on irtaantua ”enemmistölogiikasta”, käsittää ”meidät” yhteisönä riippumatta uskonnosta, etnisyydestä, sukupuolesta ja asemasta.

– Haaste on ymmärtää, että voi kuulua joukkoon olematta samanlainen.

Vastuu kuuluu vapauteen

Lehtonen puhui mediasta ja monikulttuurisuudesta Varparannan rauhanakatemiassa Joensuussa. Hän oli nimennyt esitelmänsä ”Vapaus, vieraus, viisaus”.

Vaikeahkossa käsitesulkeisessa kuulijan piti olla helteestä huolimatta valppaana.

– Nyt minä putosin kärryiltä, huokasi terävänä kulttuurikeskustelijana tunnettu toimittaja ja tietokirjailija Eino Maironiemi kesken esityksen.

Valitettavaa onkin, ettei akateeminen sanoma aina tavoita kansalaisliiketoimijoista koostuvaa kuulijakuntaa. Lehtonen toki pyrki valaisemaan käsiteviidakkoa esimerkein.

Sananvapaudesta puhuessaan hän korosti enemmän sananvastuuta.

– Sananvapauskeskustelu on hyvä esimerkki vapauden ja vastuun mutkikkaista keskinäissuhteista.

Rauhanpuolustajien ja Joensuun rauhanryhmän jo 11. kertaa järjestämä tilaisuus kokosi 2.– 4. elokuuta reilut 30 osanottajaa.