Yle: Vihainen suomalainen on marjanpoimijan pienin huoli

Yle: Vihainen suomalainen on marjanpoimijan pienin huoli 4.8.2013

Thaimaalaiset marjanpoimijat nostattavat monen suomalaisen tunteet pintaan. Itse poimijoita huolestuttaa kuitenkin enemmän keskinkertaiseksi jäävä marjasato. Thaimaan köyhät maanviljelijät ottavat Suomeen saapuessaan suuren taloudellisen riskin.

Vajaa sata thaimaalaista marjanpoimijaa heräilee Taavetin lomakylässä auringonnousun aikaan. Muiden mukana päivän aloittaa myös Jaturont Maneekan. Jaturont maksoi Suomeen tulostaan tuhansia euroja, joten jokainen valoisa tunti on käytettävä tehokkaasti hyödyksi.

Nämä thaimaalaiset poimivat marjoja 14 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa, 75 päivän ajan.

- Joskus väsyttää, mutta minkäs sille mahtaa, toteaa Jaturont, joka suunnittelee lepäävänsä sitten Thaimaassa.

Samalla tavalla Jaturont on toiminut myös aikaisempina vuosina. Hän on Suomessa marjametsässä jo kolmatta kesää.

Jaturontin tavoin useimmat poimijat ovat Thaimaan köyhiä maanviljelijöitä. Kotona riisisato kypsyy parhaillaan, joten maanviljelijöillä on mahdollisuus pitää tauko peltotöistä. He käyttävät ajan Suomessa, sillä hyvä marjakausi tarkoittaa mukavaa lisätienestiä.

Thaimaalaiset jakaantuvat seitsemän hengen ryhmiin ja tutkivat karttaa. Paikan valittuaan ja karauttavat pakettiautoilla kukin omille teilleen. He suunnistavat kohti harvaa mäntymetsää ja hyvä mustikka-apaja löytyykin nopeasti.

Aseella uhkailua ja rasistista palautetta

Räikeän oransseissa takeissaan rivakasti etenevät poimijat näkyvät kauas. Ulkomaalaiset myös kuumentavat tunteita. Tänä kesänä poimijoita on Luumäellä jopa uhkailtu aseella. Jaturont ei ole törmännyt vastaavaan. Yhteentörmäyksiltä maanomistajien kanssa ei hänkään ole kuitenkaan välttynyt.

- Yksi kaveri koputti automme oveen ja käski meidän häipyä. Ehkä hänen mielestään olomme siellä oli hänelle häväistys, Jaturont kertaa.

Suurimman osan palautteesta vastaanottavat marjayrittäjät. Thaimaalaiset poimijat Luumäellä tuonut Kiantama Oy on tänäkin vuonna vastaanottanut toista sataa enemmän tai vähemmän negatiivista puhelua.

Kiantaman suomalainen yhdysmies Pekka Juntunen uskoo, että syynä reaktioihin on nimenomaan poimijoiden ulkomaalaisuus.

- Kun tekijä sattuu olemaan muukalainen tai outo ihminen niin se herättää heti epäluuloja ihmisessä.

Vihaiset suomalaiset ovat pieni huoli

Thaimaalainen Jaturont ei itse mieti ikäviä kohtaamisia suomalaisten kanssa.

- En huolehdi tästä. Useimmat suomalaiset eivät ole tällaisia. Koitan olla herrasmies. Toivon, että suomalaiset eivät huolehtisi meistä thaimaalaisista ja että thaimaalaiset käyttäytyisivät hyvin. Kuten huomaat, emme tuo metsään mitään. Meidän on ajateltava tulevia vuosia.

Vihaiset suomalaiset ovat tosiaan viimeinen huoli poimijoiden mielessä. Köyhät maanviljelijät ottavat Suomeen marjametsään tullessaan suuren taloudellisen riskin. Poimijat kustantavat itse lentolippunsa, majoituksen, ruoan ja autojen polttoaineen. Kuluihin kuluu yhdeltä poimijalta noin 3 000 euroa.

Viime vuonna riski kannatti. Satokausi oli erinomainen. Esimerkiksi Jaturont poimi noin 5 000 kiloa, josta kulujen jälkeen jäi käteen noin 5 000 euroa. Summa on thaimaalaiselle maanviljelijälle suuri.

- 200 000 Thaimaan bahtia on valtava summa. Sillä voit jopa rakentaa talon, tai ostaa käytetyn auton Thaimaassa, Jaturont kertoo.

Jaturontin vasu täyttyy nopean näköisesti. 10 kiloa on kerätty tunnissa.

- 10 kiloa on ei hyvin, mutta ei huonosti. Keskitasoa, Jaturant kommentoi.

Tänä vuonna satokausi on keskinkertainen, joten viime vuoden tienesteihin tuskin päästään.

- Tämä huolettaa minua hieman. Mutta toisaalta poimintakausi on vasta alussa.

Toiveena tuhansien eurojen tilipussi

Pohjoismaiseen marjateollisuuteen syntynyt ulkomaalaisten poimijoiden työkulttuuri on kouriintuntuva esimerkki globalisaatiosta. Suomalaiselle marjojen kerääminen 1,5 euron kilopalkalla ja 14 tunnin työpäivät olisivat kohtuuton ajatus. Thaimaalaiselle maanviljelijälle se on houkutteleva mahdollisuus. Riski, joka ehkä kannattaa ottaa.

- Tämä on kovaa työtä. Mutta niin on työ Thaimaassakin. Siihen verrattuna tämä ei ole raskasta, Jaturont vertailee.

Jaturont Maneekan palaa 70 päivän päästä kotiinsa korjaamaan riisipellon satoa. Hän toivoo vievänsä tuliaisina perheelleen tuhansien eurojen tilipussin. 11- ja 14-vuotiaiden tyttärien opiskelu pitäisi kustantaa jollakin tavoin.

- Toivon saavani hieman, tai oikeastaan paljon rahaa. Minun pitää elättää perheeni ja saada tyttäreni opiskelemaan. Avustan niin paljon kuin pystyn.