Yle: Suomesta hakenut turvapaikkaa kymmenkunta turvapaikanhakijaa, jotka saattavat olla sotarikollisia

Yle: Suomesta hakenut turvapaikkaa kymmenkunta turvapaikanhakijaa, jotka saattavat olla sotarikollisia 12.8.2013

Suomesta on viimeisen kolmen vuoden aikana saanut tilapäisen oleskeluluvan kymmenkunta turvapaikanhakijaa, joiden epäillään Maahanmuuttoviraston mukaan syyllistyneen jopa sotarikoksiin. Rikostutkintaa ei kuitenkaan ole aloitettu, eikä tapauksia ole viety oikeuteen asti.

Suomen ainoa joukkotuhontaa koskeva päättynyt juttu on ruandalaispastori Francois Bazaramban tapaus. Hänet tuomittin elinkautiseen joukkotuhonnasta Ruandassa. Hänen katsottiin syyllistyneen kansanmurhaan Ruandassa 1994. Bazaramba on koko ajan kiistänyt syyllisyytensa. Muita tapauksia Suomessa ei ole päätynyt syyttäjälle. Muissa maissa, kuten Hollannissa, Belgiassa ja Kanadassa tapauksia päätyy oikeuteen melko usein.

Virastolla on vihjeitä väkivaltaisesta sissitoiminnasta

Suomessa saattaa oleskella lisää vakaviin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneitä turvapaikanhakijoita. Maahanmuuttoviraston turvapaikka-asioista vastaavan johtajan, Esko Revon mukaan Suomesta on hakenut turvapaikka viime vuosina kymmenkunta ihmistä, joista virastolla on perusteltu epäily, että he olisivat syyllistyneet jopa sotarikoksiin. Heillä on vuosittain uusittavat tilapäiset oleskeluluvat, koska heitä ei saa palauttaa esimerkiksi kidutuksen, vainon tai jopa kuolemanvaaran takia. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset sekä oman maan ulkomaalaislaki.

Maahanmuuttoviraston johtajan mukaan he ovat tulleet Suomeen muun muassa Irakista, Venäjältä, Afganistanista ja Somaliasta. Niistä maista, joista yleensäkin Suomesta haetaan turvapaikkaa.

- Näiden kymmenen joukossa on näistä valtioista tulleita. Laki lähtee siitä, että turvapaikkaperusteet tutkitaan, ja jos vihjeitä tulee, tutkitaan onko henkilö syyllistynyt sotarikoksiin, rikokseen rauhaa vastaan, rikokseen ihmiskuntaa vastaan. On vihjeitä siihen suuntaan, että henkilö olisi ollut jossain sissitoiminnassa, jossa on tehty väkivallan tekoja. On ollut ehkä valtion organisaatiossa turvallisuusjoukoissa. Yksityiskohtaista tilastoa teoista ei ole, sanoo Repo.

Repo olettaa heidän olevan vielä Suomessa

Kun taustalla on törkeä rikos, turvapaikanhakija saa ainoastaan tilapäisen oleskeluluvan, mikä uusitaan vuosittain. Repo sanoo, että varmuutta ei ole, ovatko nämä kymmenkunta henkilöä vielä Suomessa mutta olettaa heidän olevan. Oleskeluluvan saanut voi vapaasti matkustaa Suomesta, eikä Maahanmuuttovirasto seuraa heidän liikkeitään.

Repo kertoo, että Maahanmuuttoviraston epäilyistä on mennyt tieto poliisille. Poliisi on myös mukana alkuvaiheen tutkinnassa, kun henkilön taustoja, tietoja ja maahantuloreittiä selvitetään. Repo ei halua arvioida, miksi rikostutkintaa näissä tapauksissa ei ole aloitettu tai miten tutkintakynnykset ylittyvät, koska se kuuluu poliisin toimivaltaan.

Repo painottaa, että selvitystyö on joka tapauksessa hankalaa ja näytön saaminen vaikeaa, koska kaikki perustuu yleensä maahantulevan omiin kertomuksiin. Teot ovat saattaneet myös tapahtua hyvin kauan aikaa sitten. Vaikeutta lisää, että noin 80 prosenttia turvapaikanhakijoista tulee ilman asiakirjoja, jotka olisivat kunnossa.

- Aika harvoinhan henkilö itse lähtee kertomaan syyllistyneensä tämän tyyppisiin rikoksiin tai itse tuo näyttöä tästä. Emme me voi häntä kuitenkaan palauttaa, oli hän syyllistynyt mihin tahansa. Jossain heidän asiansa tulisi kuitenkin tutkia, ja saattaa heidät edesvastuuseen, sanoo Repo. Samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että rikostutkinta ei kuulu Maahanmuuttoviraston toimivaltaan. Hän on sitä mieltä kuitenkin kansalaisena.

Myös Amnesty Internationalin Suomen osasto painottaa, että tapausten tutkiminen on tärkeää ja yksittäisten valtioiden vastuulla. Amnesty arvostelee Suomea eritoten pikakäännytyksistä, joita tehdään paljon ja joissa hakijan oikeusturvan toteutuminen on kyseenalaista, koska hakijan pitää ymmärtää hakea Helsingin hovioikeudelta myös täytäntöönpanokieltoa, joka on voimassa kahdeksan päivää. Sisäministeriöstä huomautetaan, että Suomessa hakija voi saada oikeusapua heti hakuprosessin alussa.

Oikeusministeriöstä huomautetaan, että Suomen lainsäädäntö on kunnossa Maahanmuuttoviraston mainitsemienkin tapausten tutkimiseksi.

" Jokainen tapaus arvoidaan erikseen"

Poliisijohtaja Robin Lardot Poliisihallituksesta on vaitonainen. Hän ei voi paljastaa, onko tapauksista meneillään esitutkintaa. Hän kuitenkin vakuuttaa, että yhteistyö Maahanmuuttoviraston kanssa sujuu hyvin, ja jokainen tapaus tutkitaan, jos siihen on syytä.

-Poliisi tutkii ne yleisen syyttäjän tapaukset, jotka kuuluukin tutkia. Nythän puhutaan rikoksista, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla. Silloin jokainen tapaus on erikseen arvioitavissa, mitä kansainväliset sopimukset sanovat. Onko se sotarikos, jota ensisijaisesti tutkii sotarikostuomioistuin, vai kyseinen maa, jossa rikos on tapahtunut.

Lardot kertoo olleensa yhteydessä Maahanmuuttovirastoon ja sanoo, että jos virastolla on epäilyksiä sotarikoksiin syyllistyneistä, ne käydään läpi poliisin kanssa, minkä jälkeen arvoidaan, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä.

- Käytänteet ovat kunnossa, sanoo Lardot.

Lardot myös huomauttaa, että ulkomaalaislain perusteet evätä turvapaikka ei ole aivan sama kuin kansainväliset määritelmät sotarikoksista. Hän myös huomauttaa, että osa rikoksista kuuluu kansainvälisen sotarikostuomioistuimen toimivaltaan. Nämäkin seikat arvioidaan ennen kuin päätetään, onko tarkoituksenmukaista käynnistää esitutkinta.

" Näyttö voi olla levällään ympäri maailmaa"

Valtionsyyttäjä Raija Toiviainen sanoo, että viranomaisyhteistyötä pitäisi lisätä vakavien rikosepäilyjen kohdalla. Suomessa ei ole käytäntöä viedä näitä tapauksia oikeuteen asti ja syyttäjälle on tähän mennessä päätynyt vain kohuttu ruandalaispastorin tapaus. Toiviainen oli itse syyttäjänä tapauksessa ja hän on seurannut muutenkin kansainvälisten tapausten käsittelyä muissa maissa, koska Suomi tekee kansainvälistä yhteistyötä, erityistesti Euroopan unionin ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Toiviainen on perehtynyt tapauksiin Hollannissa, Belgiassa ja Kanadassa, missä juttuja päätyy oikeuteen useammin.

- On tärkeää, että ulkomaalaisviranomaiset ja poliisi tekevät yhteistyötä, jotta nämä epäilyt ja ilmiannot tulevat edes viranomaisten tietoon, sanoo Toiviainen.

Toiviainen sanoo, että tietysti tapaukset pitäisi tutkia, jos meillä on epäilyjä tällaisista tapauksista. Hän ei myöskään näe syytä, miksi niitä ei ryhdyttäisi tutkimaan.

- On ihan toinen aisia sitten, onko Suomella toimivaltaa ja kuinka hyvin yhteistyö sujuu sen maan kanssa, jossa nämä rikokset ovat tapahtuneet, että me todella voimme saada jutun kasaan, Toiviainen huomauttaa.

Toiviainen painottaa kansainvälisistäkin yhteyksistä saadun kokemuksen perusteella, että asiat ovat usein monimutkaisia ja näytön saaminen on vaikeaa.

- Bazarambankin tapauksessa ongelma oli, että henkilö oli Suomessa, mutta kaikki selvitys ja näyttö oli Afrikassa, mutta pääosin ympäri maailmaa. Tämä on siis paljon mutkikkaampaa ja huomattavasti enemmän resursseja vaativaa kuin jonkun Suomessa tapahtuneen rikoksen tutkinta. Vaikka näytön hankkiminen on työlästä, en usko että se on este sen enempää poliisille kuin syyttäjälaitoksellekaan, sanoo valtionsyyttäjä Ritva Toiviainen.