Kouvolan Sanomat, kolumni: Kahden euron työvoima 10.6.2015
Kauppalehti, kolumni: Liian kalliita ilmaishommiin 8.6.2015
Kauppalehden Tukholman-kirjeenvaihtajan Auli Maunon kolumni maanantain lehdessä herätti omakohtaisia muistoja. Maunon mukaan Ruotsissa on viime aikoina uutisoitu varjoyhteiskunnasta, jota pyörittävät maahanmuuttajat kehnosti palkatuissa ammateissa. Heikoimmillaan tuntipalkka jää pariin euroon.
Ruotsin tarveharkinnasta vapaita työmarkkinoita ei Maunon mukaan hyödynnetä siellä, missä on pulaa työvoimasta, vaan siellä, missä on pulaa lähes ilmaisesta työvoimasta.
Kahden kerroksen yhteiskunta ei Ruotsissa ole mikään uusi ilmiö. Se oli helppo huomata vuosituhannen alussa, jolloin työskentelin kesän tukholmalaisella varastolla. Varsinainen varastotyötä tekevä henkilökunta koostui suomalaisista nuorista ja maahanmuuttajista.
Kantaruotsalaisia nuoria, saati aikuisia, ei raskaahkossa varastotyössä näkynyt, vaikka ahkeralla työnteolla palkka muodostui ainakin suomalaisesta opiskelijasta varsin hyväksi.
Miksi kysymys Ruotsin työmarkkinoiden jakautumisesta kiinnostaa Suomessa ja Kouvolassa?
Työvoimapulasta tai ainakin sen uhasta puhutaan Suomessa yleisesti. Voi olettaa, että huoli Suomessakin koskee pulaa tietynlaisesta työvoimasta: Osittain korkeasti koulutetuista erityisasiantuntijoista, mutta laajemmin Ruotsin kaltaisista varjotyöläisistä.
Ainakin osa suomalaisyrityksistä ottaisi varmasti kernaasti töihin maahanmuuttajia kahden euron tuntipalkalla, jos se olisi mahdollista ja työvoimaa olisi tarjolla.
Ruotsia on pidetty maahanmuuton ja integraation mallimaana. Viime aikoina levottomuudet maahanmuuttajalähiöissä ovat antaneet aihetta myös toisenlaisiin pohdintoihin. Myös varjoyhteiskunnan kiistaton olemassaolo kertoo vähintään kaksinaismoralismista.
Hyvinvointivaltion rakentaminen jonkin väestönosan riistolle on vastenmielinen ilmiö, varsinkin jo sitä ei haluta nähdä tai myöntää.
Kimmo Kangas
Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies.