Fatbardhe Hetemaj: Tavoitteena maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäiseminen

Fatbardhe Hetemaj: Tavoitteena maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäiseminen 29.5.2012

Pekka Myrskylän Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon perustuvien laskelmien mukaan suomen- ja ruotsinkielisten 15–29-vuotiaiden syrjäytymisprosentti on 3,7. Myönteistä on, että nuorten syrjäytyminen ei ole 20 vuodessa lisääntynyt. Itse asiassa Myrskylän mukaan kantaväestön syrjäytyminen on vähentynyt hieman, mutta valitettavasti vieraskielisten määrä on kasvanut. Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on yli viisinkertainen, 20 prosenttia kantaväestöön nähden. Somalinuorista 41 prosenttia on ilman työtä, opiskelupaikkaa ja päästötodistusta. Venäläisillä nuorilla vastaava lukema on 11 prosenttia eli siis neljä kertaa parempi, kuitenkin kolminkertainen valtaväestöön verrattuna.

Koulutuksen puute syrjäyttää

Seuraavan 15 vuoden aikana peruskoulunsa päättävistä nuorista joka kymmenes – lähes 100 000 henkilöä – on maahanmuuttajataustainen. Heistä suuri osa on käynyt suomalaisen koululaitoksen kokonaan ja oletettavasti osaa kielen. Maahanmuuttajataustaiset jäävät selvästi useammin peruskoulun jälkeisten jatko-opintojen ulkopuolelle kuin muu väestö. Siivonen ja Heikka (2011, s.7) selventävät, että yleisesti kaikkien maahanmuuttajien koulumenestyksestä tiedetään kotimaisten ja ulkomaistentutkimusten (esim. Pisa-tutkimus) perusteella, että he menestyvät valtaväestöä heikommin. Ero valtaväestön ja ei-valtaväestön välillä on Suomessa pienempi kuin esimerkiksi Hollannissa. Mielenkiintoisen tutkimuksesta tekee sen, että Suomessa toinen sukupolvi menestyy koulussa tosiasiassa valtaväestöä hiukan paremmin peruskoulussa. Siirryttäessä toiselle asteelle he jäävät helpommin syrjään, vaikka he hakisivatkin koulutukseen (Siivonen ja Heikka, 2011, s.9).

Kilpi-Jakosen (2010) mukaan suomalainen koulujärjestelmä vaikuttaa ottaneen maahanmuuttajalapset ja maahanmuuttajien lapset verrattain hyvin vastaan, vaikka huolenaiheita vielä riittää. Maahanmuuttajataustaiset ovat suomalaistaustaisia ikätovereitaan heikommassa asemassa niin peruskoulusta toiselle asteelle ja sen jälkeen työelämään tai korkeakouluopintoihin siirryttäessä. Maahanmuuttajanuorten ohjaushankkeen (MANO, 2011, s. 32) väliraportin mukaan, tällä hetkellä valtakunnallisesti ero ammatilliseen peruskoulutukseen valittujen suomalaisten ja maahanmuuttajien prosentuaalisessa osuudessa väestöstä on liian suuri (suomalaisista hakijoista valitaan n. 88 % ja maahanmuuttajahakijoista valitaan 55 %).

Lukiokoulutuksessakin maahanmuuttajista jatkaa keskimääräisesti muuta väestöä pienempi osuus. Etenkin lukion opinto-ohjaukseen ja kotimaisten kielten opetukseen kuin myös korkeakoulutukseen hakeutumisvaiheessa pitäisi olla enemmän tukitoimia tarjolla. Esimerkiksi yliopisto-opintoja edeltävät akateemisesti valmistavat opinnot saattaisivat kannustaa ja tukea maahanmuuttajanuoria hakeutumaan korkeakoulutukseen.

Koulutus on paras tae työllistyä

Erityisesti heikko suomen kielen taito ja yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen puute ovat maahanmuuttajien elämänhallintaa heikentäviä ja syrjäytymistä lisääviä riskitekijöitä. Nuorisotyöttömyyden ja muunkin syrjäytymisen tärkein selittäjä on heikko koulutus. Peruskoulun päättäviä maahanmuuttajanuoria pitää ohjata aktiivisesti jatkamaan opintoja joko ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa esimerkiksi laatimalla opiskelijoille henkilökohtaiset koulutus- ja työllistymissuunnitelmat.

Uskon neljän vuoden lukion, jossa olisi suomen kieli kakkoskielenä koko ajan, olevan maahanmuuttajanuorille hyvä kannuste hakeutua muuhunkin kuin ammattikouluun. MANO-hankkeen raportin mukaan tehokas ohjaus on tärkeää myös opintojen aikana, koska maahanmuuttajanuorten keskeyttämisprosentti ammatillisessa koulutuksessa on suurempi kuin suomalaisilla. Tukitoimilla (esim. hyvällä opintojen ohjauksella, suomen kielen lisäopetuksella sekä mahdollisella muulla yksilöllisellä tuella) etenkin opintojen nivelvaiheissa, siirryttäessä seuraavalle koulutusasteelle, voidaan ehkäistä maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä ja koulun keskeyttämistä. Esimerkiksi Varkauden seudulla on kokeiltu uutta mallia, jossa jokainen nuori ohjataan henkilökohtaisesti eteenpäin opinnoissaan.

Maahanmuuttajien oma-aloitteisuutta on tehostettava

Maahanmuuttajien osaamisen ja koulutustason kohoaminen parantaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Samalla se mahdollistaa yrityksille paikallisen työvoiman saatavuuden. Merkkejä etnisestä eriytymisestä on jo olemassa, ja siksi Suomen on toimittava tehokkaasti. Syrjäytymisen ehkäisy on nostettava kaiken kotouttamistyön päätavoitteeksi ja sopeutumisvaikeuksien noidankehä on katkaistava ajoissa.

Kotouttamista on painotettava suomalaisen yhteiskunnan arvoja kunnioittavaan suuntaan. On tärkeätä, että perhe on mukana kaikessa toiminnassa, jolla maahanmuuttajia autetaan. Maahanmuuttajanuorten perheiden ongelmat ovat keskimäärin samantyyppisiä kuin suomalaistenkin kohdalla, vaikka poikkeavia piirteitä sukupolvien välillä toki on. Nuoret ovat vanhempiaan edellä kotoutumisessa, nuori on monesti tulkki ja kotouttaja (Siivonen ja Heikka, 2011, s. 9). Näin huomaan käyneen meidänkin perheen kohdalla. Me lapset saimme jo pienestä pitäen kääntää lippuja ja lappuja, sekä jouduimme opettamaan vanhemmillemme monta asiaa, jotta he oppisivat tuntemaan suomalaista yhteiskuntaa.

Olen usein korostanut järjestötoiminnan merkitystä. Maahanmuuttajia kannattaa kannustaa osallistumaan suomalaisten kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistoimintaan ja muuhun kerho-, seura- ja yhdistystoimintaan. Eri alojen järjestöjentoiminnassa mukana olemalla saa virkistystä, virikkeitä, tietoa, samanhenkistä seuraa ja mielekästä tekemistä. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita pitäisi myös rohkaista mukaan korkeakoulujen oppilaskuntien toimintaan. Maahanmuuttajana olen kokenut erittäin hyödyllisenä salibandyn harrastuksen. Joukkuelajiin osallistuminen mahdollisti mielekkään vapaa-ajantoiminnan lisäksi kontaktien luomisen valtaväestöön. Sain uusia ystävyyssuhteita, jotka parhaassa tapauksessa kestävät läpi loppuelämän.

Kotouttamistyössä pitäisi ehdottomasti yhdistää eri alojen asiantuntemus ja maahanmuuttajien kokemukset ja tieto. On kaikkien etu, että maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään ja osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa. On myös muistettava, että kotoutuminen on aina kaksisuuntaista. Ennen kaikkea maahanmuuttajien oma-aloitteisuutta on tehostettava. Maahanmuuttajien omaa aktiivisuutta kotoutumista edistävien tietojen ja taitojen hankkimisessa ei voi liiaksi korostaa.

Lähteet:

Kilpi-Jakonen, E (2010) Maahanmuuttajien lapset suomalaisissa kouluissa
Maahanmuuttajanuorten ohjaushanke (MANO) Väliraportti 2011
Siivonen, Riku & Heikka, Taneli (2011) Maahanmuuttajat ja työ -toinen sukupolvi, Studiokysymys: Miten vältämme Malmö-skenaarion?