Verkkouutiset: "Työmarkkinoiden vapautumisen kautta me kuolemme tai kukoistamme"

Verkkouutiset: "Työmarkkinoiden vapautumisen kautta me kuolemme tai kukoistamme" 6.6.2015

Verkkouutiset ja Nykypäivä kutsuivat pyöreän pöydän keskusteluun keskeisessä asemassa hallitusneuvotteluissa olleet kokoomuksen kansanedustajat Juhana Vartiaisen ja Elina Lepomäen. Kysyimme entiseltä Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtajalta Vartiaiselta ja entiseltä Liberan tutkimusjohtajalta Lepomäeltä, mitä hallitusneuvotteluiden tuloksen perusteella on lupa odottaa Suomen yhteiskunnalliselta kehitykseltä.

Verkkouutiset: Näkyikö hallitusneuvotteluissa eroja puolueiden suhtautumisessa markkinatalouteen?

Elina Lepomäki: Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa näkyy, uskotko syvimmältä olemukseltasi markkinatalouteen.

Juhana Vartiainen: ...siihen, että kilpailu jalostaa.

Lepomäki: ...niin ja sitten toisaalta siihen, että vanhus voi saada vähintään yhtä hyvää palvelua, jos se on yksityisesti tuotettu palvelu ja kilpailtu sen sijaan, että väkisin ylläpidetään kunnallisia, velkaisia toimijoita, jotka hoitavat täydellisen tehottomasti ja huonosti palveluita. Ei nähdä sitä, että yhtälö ei kerta kaikkiaan näillä rahoilla toimi, jos perusratkaisu ole kilpailu.

Vartiainen: En sanoisi noin jyrkästi, että julkinen sektori aina kategorisesti tuottaa huonosti. Julkiset organisaatiot pystyvät varmasti jotain palveluita tuottamaan myös hyvin, mutta niissä on kuitenkin jatkuvasti myös sekin piirre, että niiden kustannukset tuppaavat nousemaan, koska julkinen valta on työnantajana pehmeä. Julkisen alan ammattiliitot käyttävät sitä hyväkseen ja siitähän se yksityistämisen ja ulkoistamisen vastustus pitkälti myös kumpuaa. Tässä mielessä ajattelen, että kilpailu jalostaa sekä yksityistä että julkista.

Lepomäki: En todellakaan sano, että julkinen on itseisarvoisesti huono, mutta monopoli on huono. Yksityinen monopoli on yhtä huono kuin julkinen monopoli, ja tämä on se pointsi.

Verkkouutiset: Sote-uudistuksessa valinnanvapauden toteuttaminen jäi kolmanteen koriin. Jäin itse miettimään, että jos tavoite on sotesta ja tuottavuudesta saada vuoteen 2030 mennessä kolme miljardia säästöjä, niin voiko se onnistua ilman, että valinnanvapaus saadaan oikeasti toteutettua?

Lepomäki: Ei.

Vartiainen: Olemme varmaan Elinan kanssa sitä mieltä, että olisi pitänyt luoda mahdollisuuksia kilpailulle ja todeta se selvemmin hallitusohjelmassa. Esimerkiksi tämän valinnanvapauslainsäädännön olisi voinut sanoa vahvemmin. Tässä näkyy ehkä selvä nyanssiero kokoomuksen ja muiden puolueiden välillä.

Lepomäki: Kyllähän kokoomus voi syyttää vähän myös itseään. Olemme hieman epäonnistuneet tässä valinnanvapausmallin markkinoinnissa eli selittämään, mitä se oikeasti tarkoittaa. Mielestäni valinnanvapauden pitäisi olla itseisarvo kenelle tahansa kuluttajalle.

Jos sinulla on budjetti, joka on sinun Kela-kortilla ja voit päättää, missä esimerkiksi polvesi hoidat, niin onhan siinä jo lähtökohtaisesti arvoa, joka tuo hyvinvointia. Lisäksi siinä on ihan mieletön potentiaali, joka kilpailutuksesta syntyy kustannustehokkuuden kautta.

Vartiainen: Minulle luovat optimismia muut Pohjoismaat. Niissä kuitenkin ajattelutapa ja kulttuuri ovat paljon myönteisempiä kansainvälisyydelle ja markkinataloudelle. Luulisin, että Suomikin on matkalla siihen suuntaan.

Lepomäki: Juhanalta tuli tuossa hyvä otsikko, että olemme matkalla markkinatalouteen. Siinä on Suomen tulevaisuus.

Verkkouutiset: Kuinka keskeinen yhteiskuntasopimus on? Jos se ei toteudu, tulee kipeitä lisäsäästöjä.

Vartiainen: Olen sitä mieltä, että jos yhteiskuntasopimusta ei tule, silloin hallituksen pitää uskottavuutensa nimessä ihan prikulleen toteuttaa se hallitusohjelman lisäsäästölista tai muuten uskottavuus menee.

Lepomäki: Meillähän on hallitusohjelmassa kirjaus, että kokonaisveroaste ei nouse vaalikaudella ja myös se, että minkään tuloluokan verotus ei kiristy, mikä sinänsä asettaa perälaudan. Meidän pitää tuossa pysyäksemme jonkin verran madaltaa verotusta, koska nyt on näköpiirissä työttömyysvakuutusmaksujen nousu. Sitten on tulossa todennäköisesti hyvinkin monessa kunnassa veroasteen nousu, ehkä keskimäärin noin prosenttiyksikön luokkaa. Se edellyttää kyllä sitten hyvin merkittäviä työn verotukseen kohdistuvia kevennyksiä tällä kaudella, jos lupauksesta pidetään kiinni.

Verkkouutiset: Ajatellaan sopimusta palkansaajajärjestöjen näkökulmasta. Varmaan tietämys on olemassa, että jonkinlainen kilpailukykyloikka tarvitaan, mutta näyttää huonolta, jos joutuu pelkästään nöyrtymään. Onko mitään, missä voi tulla vastaan?

Vartiainen: Minusta koko ajatus vastaantulosta on loogisesti virheellinen. Pitää kertoa rehellisesti se, että meillä on tapahtunut viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen sellainen kehitys, että suhteessa euroalueeseen ja Saksaan meidän yksikkötyökustannukset ovat nousseet tavattomasti. Siksi minusta pitäisi ihan rehellisesti sanoa, että tässä on tarkoitus alentaa yksikkötyökustannuksia. Niin onneksi hallitusohjelmassa sanotaankin.

Sillä tavoitellaan työllisyyden kasvua: sitä, että työttömillä olisi suurempi todennäköisyys päästä töihin ja että ne, jotka nyt ovat töissä, suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisivät työpaikkansa. Se on se tasapuolisuus, eikä minusta pitäisi edes yrittää luoda mitään muita väkinäisiä vastaantuloja. Ammattiliittojen ihmisille on selkäytimessä oleva juttu, että jos luovumme jostain, pitää toisesta vaakakupista tulla jotain. Se ei ole loogisesti kestävä. Tässä täytyy ymmärtää, että olemme parantamassa Suomen kilpailukykyä ja siellä toisessa vaakakupissa on korkeampi työllisyys. Tuskin olet tästä eri mieltä, Elina?

Lepomäki: Samaa mieltä. Mulle sulle -sopimisen kulttuurista on pakko luopua siitä, koska emme me muuten pääse tästä eteenpäin. Ainoa, missä se sulle mulle -sopimisen kulttuuri voi toimia on yksilötasolla, jossa ollaan aidosti kyseisen henkilön työn ja tuottavuuden kanssa tekemisissä ja kyseinen työnantaja ja työntekijä voivat keskenään sopia, miltä seuraava vuosi näyttää ja mitä tehdään. Silloin se toimii. Jos puhutaan kansantalouden tai toimialan tasolla, sitä ei voi tietää. Tai jos sillä tasolla puhutaan, niin nettomääräisesti yksikkötyökustannuksia pitää laskea.

Verkkouutiset: Jos edelleen mietin palkansaajajärjestöjen näkökulmasta, yhteiskuntasopimukseen suostumalla ay-liike pystyy säilyttämään aika paljon arvovaltaansa ja valtaakin yhteiskunnassa.

Lepomäki: Se on se suurin insentiivi.

Verkkouutiset: Jos järjestöt eivät suostu, niin niiden valta-asema heikkenee?

Vartiainen: Voi olla niin. Jos jonkinlainen konflikti tulee, niin täytyyhän tällaisessa vankan demokratian maassa hallituksen ja eduskunnan voittaa se. Ammattiyhdistysliikkeelle tapa säilyttää asemansa on lähteä mukaan tällaiseen ja tuoda siihen ehkä joitain uusi ehdotuksia ja rakentavia elementtejä, jotka eivät kuitenkaan tingi perustavoitteista.

Nykypäivä: Miten ilman sopimista sellainen kilpailukykyloikka voidaan saada aikaiseksi? Onko keinovalikoimassa sitten yleissitovuuden poistaminen?

Lepomäki: Ei sitä tarvitse tehdä, jos mahdollistamme paikallisen sopimisen kaikista työehtosopimusten ehdoista. Pidetään yleissitovuus voimassa, mutta suodaan sinne ihmisen mentäviä reikiä. Silloin myös työajoista voidaan sopia, ja se on myös huomattavan paljon mielekkäämpää.

On yhä vähemmän töitä, joissa suorite mitataan työajassa. Meidän pitää silti myös hyväksyä se, että on paljon töitä, joissa suorite mitataan ajassa. Sellaisilla toimialoilla on hyvin keskeistä, että työajasta voidaan sopia järkevästi molempia osapuolia kunnioittavasti. Erityisesti julkisella sektorilla se on todella suuressa roolissa. Kun kustannuskilpailukyky on karannut, ei ole kestävää, että pitkällä aikavälillä julkiset työvoimakustannukset nousevat niin paljon nopeammin kuin yksityiset työvoimakustannukset. Esimerkiksi peruspalveluissa on paljon suorittavaa työtä. Siellä aika on keskeinen muuttuja.

Vartiainen: Paikallinen sopiminen on avain sellaiseen joustavuuteen, jota tavoitellaan, ja silti meillä tulee todennäköisesti olemaan työehtosopimusten yleissitovuus. Kattavat työehtosopimukset ovat jäljellä kaikissa Pohjoismaissa. Niitä pidetään hyvänä järjestelynä, koska työrauhasta sovitaan silloin keskitetysti. Emme halua sellaiseen ranskalaiseen syndikalismiin, että paikalliset työosastot pystyvät pysäyttämään minkä tahansa bussilinjan tai tehtaan. Työrauhan vallitessa voidaan sopia paikallisesti niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Verkkouutiset: Onko mahdollista, että investoinnit alkaisivat virrata, jos yhteiskuntasopimus saadaan aikaiseksi?

Vartiainen: Siihen siinä tietysti tähdätään. Se lisäisi yritysten luottamusta siihen, että Suomessa huolehditaan kilpailukyvystä ja kyetään uudistamaan työmarkkinoita, mutta siinä täytyy muidenkin palasten tulla paikalleen. Se, että meillä on vähenevä työikäinen väestö on myös tekijä, joka selittää sitä, että meillä investoinnit ovat olleet niin vähissä. Meidän täytyy saada tämä työn tarjontapuoli kohdalleen.

Lepomäki: Jos väestö vanhenee, niin käytännössä säästämisen aste supistuu. Aletaan purkaa pääomia ja ohjataan niitä kulutukseen säästämisen sijaan. Osa siitä on pois myös yksityisistä investoinneista tai yrityssektorilta.

Markkinat ajattelevat aina pitkällä aikavälillä ja asioita eteenpäin. Jos pystyisimme signaloimaan kilpailukykyloikan ja paikallisen sopimisen kautta, että tämä lähtee toimimaan ja sitten annettaisiin kuva, että tämä hallitus toimii uskottavasti sen eteen, että pitkällä aikavälillä päästään kestävyysvajeesta eroon, se olisi sijoittajien kannalta tärkeää.

Vartiainen: Minusta Suomessa äänestäjät ja poliitikot eivät riittävästi ymmärrä, että yritysten päätökset ovat eteenpäin katsovia. Ajattele, minkälainen ympäristö tämä on ollut sijoittajan näkökulmasta: näet täällä supistuvan työvoiman, kasvavat hoivatarpeet, OECD:n raporteista huomaa, että supistuvasta työvoimasta julkinen sektori saattaa ottaa suuremman osuuden, näet hoitamattoman kestävyysvajeen.

Lepomäki: …ja korkean kokonaisveroasteen…

Vartiainen: ...ja kestävyysvajeen valossa jopa kohoavan veroasteen. Ei tämä ole näyttänyt niin houkuttelevalta ympäristöltä.

Lepomäki: Kyllähän tässä on aika paljon tehtävää. Esimerkiksi solidaarisuusveroa jouduttiin jatkamaan vielä vaalikauden loppuun. Kyllähän nämä ovat sitten taas yksittäisinä tekijöinä sellaisia vääränlaisia signaaleja. Jos ei kannata solidaarisuusveroa, niin kysehän ei ole siitä, että haluaisimme suosia hyvätuloisia, vaan päinvastoin: haluamme niitä lisää.

Varmasti yli 50 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että solidaarisuusvero on hyvä, että otetaan niiltä, joilla on. Mutta ei ymmärretä sitä, että se supistaa sitä joukkoa, joka kaiken nettomääräisesti rahoittaa. Jos jokin ylikansallinen lääkeyhtiö vaikkapa miettii, mihin se perustaa tutkimuslaitoksen, laittaako se sen Tukholmaan vai Helsinkiin, Tukholman puolesta puhuvat jo huomattavan paljon nopeammat ja sujuvammat liikenneyhteydet vaikkapa Lontooseen ja se, että siellä puhutaan jokseenkin ymmärrettävää kieltä plus se, että siellä ylemmän keskiluokan asiantuntijan veroaste on 6 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Suomessa. Sillä on ihan valtava merkitys.

Juhana: Vielä kun tämä lääkeyhtiö miettii Tukholman ja Helsingin välillä, suur-Tukholma on valtava maantieteellinen kasauma. Sieltä asiantuntijoiden puolisot löytävät myös helpommin töitä, koska siellä on kaikkia toimialoja, koska sinne tulee paljon enemmän maahanmuuttajia. Siellä on paljon enemmän palveluita. Jos aikaa menee 10 tuntia laboratoriossa ja puoliso on 10 tuntia yliopistolla, niin Tukholmassa on enemmän siivoojia, räätäleitä, pesuloita ja lapsilla on erilaisia kouluja.

Meidän pitäisi nähdä, että tulevaisuuden voittajamaat ovat niitä, jotka pystyvät kaappaamaan omaan maahansa tulevaisuuden luovia ikäluokkia. Meidän ei pitäisi ollenkaan yrittää luoda rajoja sille, miten Suomeen voi tulla, vaan maailmalla tulee olemaan paljon mobiilia 20–30-vuotiasta porukkaa ja meidän pitäisi saada siitä luovasta luokasta mahdollisimman paljon Suomeen, jotta pärjäämme.

Verkkouutiset: Mitkä hallitusohjelman muutokset vaikuttavat tehokkaimmin työn tarjontaan?

Vartiainen: Ansiosidonnaisen työttömyysturvan säästöt merkitsevät käytännössä ansiosidonnaisen päivärahakauden lyhentämistä. Se on merkittävä muutos.

Meillähän oli tiettyjä toiveita sen suhteen, että olisimme voineet enemmän helpottaa työperäistä maahanmuuttoa, mutta siinä tapahtui lähinnä pieniä justeerauksia. Siellä on kuitenkin sellainen virke, että saatavuusharkintaa lievennetään silloin, kun se tukee työllisyyttä. Sen voisi tulkita niin, että sitä voi aina lieventää, koska sehän aina tukee työllisyyttä, jos tänne tulee ihmisiä töihin.

Periaatteessa ansiosidonnaisen työttömyysturvan reformi voi sisältää myös työttömyyseläkeputken muutoksia tai jopa sen poistamisen, jos työmarkkinaosapuolet ovat sillä kannalla.

Lepomäki: Sitten kysyntäpuolellahan kaikki makaa siinä, että a) minkälainen palkkaratkaisu kesäkuussa tehdään ja b) miten paikallisen sopimisen implementointi oikeastaan lähtee käyntiin. Jos haluamme työpaikkoja, niin se tarkoittaa, että erityisesti matalapalkkaisesta työstä, mutta myös keskituloisesta työstä puretaan kannustinloukkuja.

Vartiainen: Keskusteluiden ja hallitusohjelman henki on se, että jos päästään yksimielisyyteen, työpaikoilla täytyy aina voida sopia vapaasti työehtosopimuksesta poiketen. Kyllä me näemme sillä aika paljon potentiaalia.

Äsken puhuin tarjontapuolesta, niin unohtui sanoa, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan ohella hallitusohjelmassa sanotaan, että pienennetään työnteon kannustinloukkuja. Kyllä siinäkin on tarkoitus ihan vakava yritys tehdä: herättää henkiin jonkinlainen sata-komitea pika-aikataululla niin, että voitaisiin tehdä merkittäviä edistysaskeleita sen suhteen, mikä on työllistymisen veroaste eli miten suuri osa bruttotulosta jää ihmiselle käteen tulonsiirtojen poistumisen jälkeen, kun siirrytään työn ulkopuolelta tekemään työtä.

Minusta rakenteelliset uudistukset työmarkkinoilla ovat vielä tärkeämpiä kuin kuntien ja valtion saldon tasapainottaminen, koska siinä ei ole kyse enää vain tulonjaosta, vaan siinä on kysymys reaalisista muutoksista ihmisten käyttäytymisessä, mikä tuo meille enemmän resursseja ja tehostaa taloutta.

Lepomäki: Eihän Suomella ole mikään kassakriisi, vaan tämä on enemmän kannattavuusongelma pitkällä tähtäimellä. 7–10 vuoden päästä on ihan sama, onko leikkauksia tehty vai ei, jos emme ole vapauttaneet työmarkkinoita ja saaneet rakenteita toimimaan.

Verkkouutiset: Varmaan paras puolustus markkinataloudelle ovat tulokset, jos tämän vaalikauden aikana niitä alkaa näkyä.

Vartiainen: Tuossa paperissa on kova yli 100 000 työpaikan lisätyöllisyyden kasvutavoite

Verkkouutiset: Onko se mahdollista?

Vartiainen: Se on mahdollista, jos tehdään kovia reformeja. Sillä tavalla hallitus on sitonut itsensä niihin. Ne on pakko tehdä tai sitten ollaan neljän vuoden kuluttua hirveän pilkan kohteena ja ansaitusti.

Lepomäki: Sen takia minäkin toivon, että tästä vähän lähtee pöhinä liikkeelle. Jos saisimme osallistumisastetta ja työllisyysastetta ylöspäin ja tulisi tekemisen meininkiä, sitä kautta se lähtee purkautumaan. Työmarkkinoiden vapautumisen kautta me kuolemme tai kukoistamme.

Artikkeli on julkaistu ensi kertaa perjantaina 5. kesäkuuta ilmeistyneessä Nykypäivä-lehdessä.