Keskisuomalainen: Pakolaisuus on totta miljoonille

Keskisuomalainen: Tapani Luotola: Pakolaisuus on totta miljoonille 3.8.2011

Yksi kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan merkkipäivä hautautui ruumiskasoihin. YK:n yleissopimus pakolaisten oikeusasemasta täytti 28. heinäkuuta 60 vuotta. Vanha universalistinen vuosipäivä jäi jalkoihin, kun tämän päivän eurooppalainen monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokriittinen liike järjesti sen alla oman voimannäyttönsä Norjassa.

Nyt kun joukkomurhan myötäideologit yrittävät irtautua osavastuustaan verilöylyssä, on pakko muistuttaa, että maailmassa on ihan oikeasti ja koko ajan ollut ihmisiä, joita vainotaan ajatustensa tai syntyperänsä vuoksi tai jotka joutuvat pakenemaan kelvottomiksi muuttuneita elinolojaan ilman omaa syytään.

PAKOLAISSOPIMUKSEN taustana olivat maailmansodan kauhut ja miljoonat pakolaiset. Sopimuksella perustettiin pakolaisapujärjestö, pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto eli nykyisin YK:n pakolaisjärjestö UNHCR.

Alkuperäinen sopimus tarkasteli pakolaisuutta lähinnä vain rajojen yli valtiosta toiseen. Lisäksi monet maat, jotka joko välillisesti tai suoraan olivat ja ovat osa kansainvälistä pakolaisongelmaa, jäivät sopimuksen ulkopuolelle.

Nykyään pakolaisuuden käsite onkin huomattavasti laajentunut. Merkittävä osa pakolaisuudesta toteutuu oman maan rajojen sisällä, ja lisäksi ongelmaa on kasvattanut välittömän poliittisen väkivallan uhasta riippumaton nälkä- ja ympäristöpakolaisuus.

Maailmassa on noin 44 miljoonaa pakolaista. UNHCR:n mukaan luku on suurin 15 vuoteen. Pakolaiset eivät ole täällä nakertamassa ja soluttamassa meidän hyvinvointiamme ja meidän kulttuuriamme, vaan he ovat valtavana taakkana maailman köyhimmille maille, joille on jäänyt päävastuu koko ongelmasta.

Neljä viidestä sotien tai vainojen takia paenneesta asuu rikkaan teollisuusmaan sijasta kehitysmaassa. Kaksi kolmasosaa elää evakkoina omassa maassaan.

Kesäkuussa Suomessa vieraillut YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu Antonio Guterres ilmaisi asiain tilan koruttomasti:

- Maailma on hylännyt nämä ihmiset. Kehitysmaat eivät yksin voi jatkaa pakolaistaakan kantamista. Teollisuusmaiden on havaittava tämä epätasapaino.

SUOMEN hallitus toteaa ohjelmassaan, että kiintiöpakolaispolitiikkaa jatketaan "vakiintuneen tasoisena" ja maahanmuutossa "seurataan Ruotsin kokemuksia".

Olisihan Suomella omiakin kokemuksia, mutta historia ei nyt ole muodissa. Sotien jälkeen eri puolille Suomea kotoutettiin 430 000 Karjalan, Sallan, Kuusamon ja Petsamon sotapakolaista.

Ja nyt linja on siis tiukkenemassa, sillä Ruotsi on keväästä lähtien vaatinut maahan pyrkiviltä somaliperheenjäseniltä henkilöllisyyspaperit. Somalian valtio romahti jo vuonna 1991, joten virallisia dokumentteja ei ole myönnetty 20 vuoteen. Tuoreemmilla on turha yrittää, haastatteluja ei tehdä eivätkä dna-testitkään auta asiassa.

Kovia kokeneessa Norjassa asiat nähdään ehkä nyt avarammin - osin siksikin, että pääministeri Jens Stoltenbergin isä, entinen moninkertainen ministeri Thorvald Stoltenberg on myös entinen UNHCR:n ja nykyinen Norjan Punaisen Ristin johtaja.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.