Suomen Kuvalehti: Odotettu uutuus - tästä on kyse: ”Näkymättömät kädet poimivat hedelmämme ja rakentavat ydinvoimalamme”

Suomen Kuvalehti: Odotettu uutuus - tästä on kyse: ”Näkymättömät kädet poimivat hedelmämme ja rakentavat ydinvoimalamme” 13.8.2011

Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet on vuoden odotetuin kotimainen sarjakuvateos. Tässä jutussa kerrotaan teoksen synnystä ja taustoista. Jutun lopussa on näytesivuja.

Pitkä sarjakuva - tai sarjakuvaromaani - on hallinnut Tietäväisen, 40, arkea vuosia. Suomen Kuvalehti on seurannut suomalaisittain ainutlaatuisen sarjakuvan syntyä. Poikkeuksellista sarjakuvassa ovat sen teema, laajuus ja taustatyö.

Näkymättömät kädet kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka paremman elämän toivossa lähtee vaaralliselle matkalle Välimeren yli Eurooppaan. Tietäväinen kuvaa 216-sivuisessa kirjassaan, mitä paperittomalle Rashidille tapahtuu Espanjassa.

Tekijä on paneutunut aiheeseen kuin tutkija ja journalisti. Hän pyrki kiertämään saman reitin kuin päähenkilönsä ja matkusti Pohjois-Marokosta Espanjan Almerían pahamaineisille vihannes- ja hedelmätarhoille sekä myöhemmin Barcelonaan, jonne sarjakuva päättyy.

Espanjassa hän haastatteli paperittomia ja kuuli heidän tarinansa. Tulkkina ja asiantuntijana matkoilla oli mukana antropologi Marko Juntunen.

Sarjakuvan idea on kymmenen vuoden takaa. Aiheen tutkimiseen, käsikirjoituksen tekemiseen ja piirtämiseen Tietäväinen käytti viisi vuotta.

Suomen Kuvalehti on seurannut sarjakuvan syntyä ja selvittänyt sen taustoja jutuissaan vuosina 2008-2011 (jutun lopussa löydät pdf:t seurantajutuista).

Nyt sarjakuvateos on valmis. Sen kustantajana on WSOY.

Ville Tietäväisen tavoite on ollut selkeä.

”Toivon että lukija voi päähenkilöiden kuvauksen kautta ymmärtää, miltä heistä tuntuu, miten he päätyvät ratkaisuihinsa ja miksi he antautuvat suuriin vaaroihin.”

Kaikilla ihmisillä pitää olla oikeus vaatia ja etsiä parempaa elämää, Tietäväinen sanoo.

[...]

Kun O’Connor käänsi Tietäväisen tekstiä englanniksi, hän huomasi tarinassa monenlaisia näkymättömiä käsiä.

Sarjakuvan muslimisiirtolaiset uskovat, että heidän kohtalonsa on Jumalan käsissä, vaikka he eivät saa paljonkaan merkkejä, saati sitten apua.

Lisäksi päähahmojen kaltaiset paperittomat pyörittävät merkittäviä osia Espanjan ja muiden maiden talouksista.

”Valtaosa meistä suteellisen hyväosaisista on täysin tietämättömiä heidän olemassaolostaan tai ainakin piittaamattomia siitä - käytännössä näkymättömät kädet poimivat meidän hedelmämme ja kasviksemme, siivoavat meidän katumme, rakentavat meidän musiikkitalomme ja ydinvoimalamme, ja niin edelleen”, O’Connor sanoo.

”Sarjakuvassa kovien arvojen kapitalistien kaappaama ilmaisu saa uuden tulkinnan myös siinä mielessä, että se käsi, joka pitää talousjärjestelmää yllä, ei itse asiassa ole näkymätön vaan olematon. Taloutta ja onnekkaiden elintasoa ylläpitävät kädet pysyvät näkymättöminä niin kauan kuin niiden omistajat pysyvät lestissään.”

[...]

Tietäväinen sanoo aluksi ajatelleensa selvittää paperittomien tilanteen ”Wikipediatasoisesti”.

”Mutta mitä enemmän tiesin, sitä enemmän jäi valkoisia aukkoja. Halusin tietää lisää.”

Hän huomasi, miten yleismaailmallisia ovat syyt, jotka saavat ihmiset ja kansat siirtymään paikasta toiseen.

”Minulle ei ollut itsestäänselvyys, miten typerältä ja inhottavalta tuntuu tänä päivänä elintasopakolainen-käsite”, Tietäväinen sanoo. ”Ei sillä ole merkitystä, minkä takia lähtee kotoaan - aina ei tarvitse olla sotaa, heinäsirkkoja tai nälänhätää.”

”Ei kukaan huvikseen lähde. Kyse on aina omasta ja läheisten elämästä.”

Sisältö poliittista ja eettistä

James O’Connor ei pidä Tietäväisen sarjakuvaa suorasti kantaaottavana eikä saarnaavana.

”Silti lukijat löytänevät siitä paljon poliittista ja eettistä sisältöä. Olisi mielikuvituksetonta lukea sitä suoraviivaisesti, vain pelkkänä kertomuksena pohjoisafrikkalaisten siirtotyöläisten koettelemuksista Etelä-Euroopassa.”

Työn pääteemat - köyhyys, toivo, epätoivo ja köyhien haavoittuvaisuuden hyväksikäyttö - ovat universaaleja ilmiöitä, jotka koskevat meitä kaikkia, O’Connor huomauttaa.

”Kuten esimerkiksi tutkija Anna Kontula on osoittanut Näkymätön kylä -pamfletissaan, siirtotyöläisiä riistetään myös Suomessa. Sen lisäksi lähes kaikki kuluttajat ja maailmalla toimivat suomalaiset yritykset hyötyvät halpatyövoimasta, vaikka valtaosa siitä työstä tehdään kaukana Suomesta.”

[...]

Suomalainen maahanmuuttokeskustelu on O’Connorin mielestä pitkälti keskittynyt siihen, miten onnenonkijat pyrkivät tänne riistämään hyväuskoisia suomalaisia.

”Puolustus on usein yhtä loukkaava: ei, eihän, heistä voi olla meille hyötyä. Keskustelussa on masentavan yleistä antaa epärealistisen pelkistetty kuva Suomeen tulleista ja tulevista ihmisistä: he ovat joko neuvottomia uhreja, huijareita tai parhaimmillaan suomalaisten ja Suomen elinkeinoelämän tarpeiden palvelijoita.”

O’Connor näkeekin, että Tietäväisen sarjakuva on voimakas muistutus: ”Hyväksikäyttö tapahtuu myös vastaanottajan puolelta, ja maasta toiseen muuttavat ihmiset pysyvät sitkeästi ihmisinä, vaikka kuinka yksioikoisesti heihin suhtaudutaan.”

Vaikka Tietäväisen tarina sijoittuu Etelä-Eurooppaan, maahanmuutto on vilkas keskustelunaihe myös Suomessa.

O’Connor löytää yhtäläisyyksiä Euroopan eri laitojen tilanteessa:

”On jo selvä, että ’maahanmuuttokriittisten’ mielestä Suomessa ja muuallakin siirtolaistyövoima on tervetullutta, kunhan sitä ei tarvitse nähdä. Näkymättömät kädet pysykööt siis ahkerina mutta sopivalla etäisyydellä - ja näpit irti meidän verorahoistamme.”