Inarilainen: Suomen pohjoisin somalialainen haluaa muuttaa Rovaniemelle

Inarilainen: Suomen pohjoisin somalialainen haluaa muuttaa Rovaniemelle 10.1.2013

Ahdistavaa yksinäisyyttä kaksi vuotta kokenut Enontekiön ainoa somalialainen Omar Nasa haluaa muuttaa Rovaniemelle.

Omar Nasa pettyi, Enontekiöllä ei ollutkaan kansainvälisiä kaupunkeja. Karttaa katsoessaan hän ajatteli, että Kilpisjärven täytyy olla suuri kansainvälinen kaupunki, rajakaupunki. Hän halusi sinne, mutta ei päässyt.

– Päädyin Hettaan. Myöhemmin minulle selvisi, että Kilpisjärvi ei olisi ollut sen kummempi paikka.

Enontekiön Hettaan Omar muutti pari vuotta sitten, sitä ennen hän vietti kolme vuotta pakolaiskeskuksissa Turussa ja Oravaisissa. Nyt Omar Nasa haluaa päästä pois Hetasta.

– Haluaisin päästä pois täältä heti kun se on mahdollista. Tietenkin parasta olisi päästä perheen luokse, mutta se ei onnistu ainakaan vielä. Muuttaisin mielelläni Rovaniemelle. Siellä olisi muitakin somalialaisia, kertoo Omar Nasa.

Suuremmassa keskuksessa, kaupungissa, elämä voisi Omar Nasan mukaan olla helpompaa kuin pienessä Hetan kylässä, jossa on hiljaista. Pakon edessä hän on kuitenkin oppinut sietämään jopa kylmyyttä.

– Kylmä ei enää pelota, se on pienin murheistani. Olen opetellut hiihtämään ja kulkemaan luonnossa. Lumi on mukava ja valoisa pimeässä Hetassa. Muuttaminen ei kuitenkaan onnistu, siihen pitää olla lupa. Toivon pääseväni viimeistään vuoden 2012 alussa Rovaniemelle.

– Suomen kieli on niin monimutkaista ja hankalaa, että en opi sitä millään, vaikka olen yrittänyt jo viisi vuotta, koko Suomessa oloni ajan, sitä opetella. Ymmärrän jonkin verran puhetta, mutta oma puhuminen on hankalaa. En oikeastaan halua puhua suomea, vaikka opiskelen sitä koko ajan täällä Hetassakin. Omankielistä seuraa saisin Rovaniemeltä, se helpottaisi yksinäisyyttä.

”Ikävöin perhettäni”

Zaid Omar Nasa (42 v.) tuntee voimakasta häpeää, että on jättänyt perheensä. Silmät kostuvat, kun hän muistelee perhettään.

– Keniassa minulla on vaimo ja kaksi lasta, tyttö ja poika, nyt lapset ovat yli 10-vuotiaita. Silloin, kun lähdin, he olivat pieniä ja suloisia. Minulla on yksinäistä ja tunnen häpeää, mutta en voi mennä takaisin, minut tapettaisiin. Kärsin mieluummin häpeää.

Omar ei ole somali vaikka on kotoisin Somaliasta, hän kuuluu bajunien etniseen vähemmistöön Konyanen saarella Intian valtamerellä. Somalian rannikolla asunut Omar joutui muuttamaan sisällissodan vuoksi perheensä kanssa pakolaisleirille Keniaan.

– Päätin paeta sieltä jonnekin, pelkäsin henkeni puolesta. Sain kerättyä rahaa, mutta miten rahat sain, sitä en voi kertoa. Jätin perheeni ja onnistuin pääsemään Suomeen. En ole kuitenkaan ollut hetkeäkään onnellinen, ajatukset ovat koko ajan perheeni luona.

Hetassa Omarilla on käytössään pieni yksiö. Sänkyä lukuun ottamatta kaikki huonekalut on kasattu yhteen nurkkaan, pöydän vieressä on yksi tuoli ja vanha yhden istuttava sohva. Ikkunat on peitetty tiukasti lakanoilla, ilman valoja huoneessa on pimeää.

– Haluan olla yksin, minun ei tarvitse nähdä ikkunoista ulos ja pidän ikkunoita pimeänä. Huonekalut olen siirtänyt laitaan, että voin tehdä helpommin vatsalihasharjoituksia.

Asunto on ankea, pöydällä on pari Euroshopperin muropakettia ja juomalasi. Huoneessa ei ole televisiota, radiota, eikä esimerkiksi tietokonetta.

– Kävelen päivittäin kylällä, ei minulle puhuta mitään. Monikaan kyläläisistä ei osaa kuin muutaman sanan englantia ja minun suomen kielen taitoni on heikko. Olen kummajainen, mutta ei minua mitenkään pilkata. Ihmiset hymyilevät minulle, mutta muuta yhteyttä minulla ei heihin ole.

Rahaa perheelle Keniaan

Rahaa Omar saa käyttöönsä 417 euroa kuukaudessa. Asumiskuluja hän ei joudu maksamaan. Rahaa ei ole paljon, mutta perheestään hän haluaa huolehtia ja kantaa vastuuta.

– Minulle jää ruokaan ja vaateisiin noin 270 euroa, sillä lähetän kolmasosan saamistani rahoista perheelleni Keniaan. Heillä on vaikeaa, minun on autettava heitä. Haluan, että perheeni pärjäisi mahdollisimman hyvin.

Omar kertoo, että hänellä ei kulu rahaa oikeastaan muuhun kuin ruokaan, harrastuksiin ei rahaa kulu, koska niitä ei ole.

– Täällä ihmiset kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, edes kirkkoon en voi mennä, koska olen islaminuskoinen. Olen varmaan ainoa muslimi Enontekiöllä.

Suomalaisesta yhteiskunnasta Omar ei tiedä mitään. Ei sitä, mitä saa tehdä tai olla tekemättä.

– Suomen laeista en tiedä yhtään mitään, en tiedä sitä mikä on rikos enkä sitä mitä saisin tehdä. Yritän elää niin, että en rikkoisi mitään lakeja. En tiedä myöskään mistään oikeuksistani, jos niitä on. Kaikki on tyhjää, minä vain elän ainoana värillisenä Enontekiöllä.