Aamulehti: Maailma liikkeessä

Aamulehti, pääkirjoitus: Maailma liikkeessä 3.2.2013

Maailmassa on meneillään uusi kansainvaellus. Suuri joukko ihmisiä hakee entistä parempaa elämää oman synnyinmaansa ulkopuolelta. Se aiheuttaa kitinää ja kipuilua muuttomatkan molemmissa päissä.

Lähtijämaissa syy on ilmeinen. Monet maastamuuttajat ovat nuoria, osa heistä hyvin koulutettuja – heidän lähtönsä on selkeä tappio lähtijämaalle.

Periaatteessa tällaisten siirtolaisten muutto johonkin toiseen maahan on kohdemaalle eduksi. Se voi näin saada hyvin koulutettua ja innokasta nuorta työvoimaa likimain ilmaiseksi.

Käytännössä maahanmuuttoa ei kuitenkaan aina nähdä näin auvoisassa valossa. Taustalla väikkyy usein toiseuden pelko: ne jyrää meitin, vievät työpaikkamme ja horjuttavat meidän perinteistä kulttuuriamme.

Suomeen tuli viime vuonna ennätysmäärä maahanmuuttajia; ehkä heidän korviinsa ei ollut vielä kantautunut, että Suomessa on voimistunut niin sanottu maahanmuuttokriittinen keskustelu.

Suomalaisen yhteiskunnan sisäänlämpiävyys ja talouden matalasuhdanne takaavat sen, että kriittisyys tuskin on lähiaikoina vähenemässä.

Suomi ei ole tässä asiassa mitenkään ainutlaatuinen. Esimerkiksi Kreikassa on maahanmuuttovastaisuus kasvanut samassa suhteessa kuin maan talousvaikeudet ovat pahentuneet.

Myös vapaamielisenä pidetyssä Britanniassa suhtautuminen maahanmuuttajiin on tiukkenemassa. Yksi merkki siitä on uusi kansalaisuustesti, joka arvostelijoiden mielestä vastaa vaikeusasteeltaan eliittikoulujen pääsykoetta.

Suurin poliittinen kiistakapula maahanmuutto on Yhdysvalloissa. Se on siinä mielessä loogista, että sen kansakunta koostuu alkuperäisasukkaita eli intiaaneja lukuunottamatta kokonaan maahanmuuttajista ja heidän jälkeläistään.

Yhdysvallat on hyvin vetovoimainen maa, joka vetää yhä magneetin lailla maahanmuuttajia puoleensa. Osa heistä on laillisia siirtolaisia, mutta jopa 11 miljoonan ihmisen arvioidaan muuttaneen maahan laittomasti.

Maahanmuutto jakaa jyrkästi maan poliittisen kentän. Presidentti Barack Obama – itsekin kenialaisen isän ja amerikkalaisen äidin lapsi – ja hänen takanaan seisova demokraattinen puolue suhtautuvat maahanmuuttoon myönteisemmin kuin vanhoillisemmat republikaanit.

Asetelma näkyi selvästi viime syksyn vaaleissa, joissa Obama kahmi valtaosan varsinkin Latinalaisesta Amerikasta muuttaneiden hispaanoäänestäjien äänistä. Kun tämä ryhmä kasvaa voimakkaasti, republikaanien on pakko tarkistaa omaan kantaansa, jos puolue aikoo saada siirtolaisten ääniä.

Nyt politiikan perusvire onkin muuttumassa. Yhdysvaltain parlamentissa eli kongressissa on viritelty yhteistyötä uuden siirtolaislain laatimiseksi, mikä on hyvin harvinaista maan syvästi jakautuneessa poliittisessa ilmapiirissä.

Uuden lain tavoitteena on toisaalta tarjota kansalaisuuspolku tietyt kriteerit täyttäville laittomille siirtolaisille ja toisaalta tehostaa laittoman siirtolaisuuden ehkäisyä. Toinen hanke pyrkii helpottamaan korkeasti koulutettujen ammatti-ihmisten pääsyä töihin Yhdysvaltoihin – heistä on huutava pula.

Maailmanlaajuista vapaata liikkumista edistävä suunta on oikea. Täysin säätelemätöntä siirtolaisuus ei voi olla, mutta umpitiiviiden rautaesirippujen aika on ohi.