Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Asenteet maahanmuuttajiin muokkaavat metropolia 21.2.2013
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan ja yhteiskunnan valmiudet ottaa vastaan monikulttuurisuuden mukanaan tuomaa yhteiskunnallista muutosta ovat juuri nyt tärkeitä ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kaikki näköpiirissä olevat ennusteet lupaavat suurille kaupunkiseuduille maahanmuuton vauhdittumista.
Pääkaupunkiseudun tuoreet väestöennusteet arvioivat maahanmuuttajien osuuden kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin 20 prosenttiin väestöstä – mikä ei ole eurooppalaisesta näkökulmasta edelleenkään kovin paljon.
Euroopan unionin ja Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa tarkastelemme pohjoismaisten hyvinvointivaltiomallien, maahanmuuton ja eriytymisen välisiä yhteyksiä Oslon, Kööpenhaminan, Tukholman ja Helsingin seuduilla.
Tutkimuksemme keskeisiä kysymyksiä on pääkaupungeissa asuvan valtaväestön suhtautuminen maahanmuuttoon ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin.
KANSAINVÄLISISSÄ arvoja ja asenteita mittaavissa tutkimuksissa (World Value Survey) Pohjoismaat asemoituvat tyypillisesti niihin maihin, joissa tuntemattomiin ihmisiin yleisesti luotetaan riippumatta heidän uskonnollisesta tai etnisestä taustastaan.
Kansainvälisten vertailujen näkökulmasta pohjoismainen hyvinvointivaltio – demokratia, korkea koulutustaso, varallisuus ja maltilliset tuloerot – luo perustaa yhteiskunnalle, jossa luottamus on vahva.
Myös maahanmuuttoasenteissa Pohjoismaat erottuvat yleensä muita Euroopan maita suvaitsevaisempina. Pohjoismaisiin pääkaupunkiseutuihin keskittyvässä tutkimuksessamme asenteet maahanmuuttajia kohtaan näyttävät kuitenkin varsin kovilta.
SUURIN OSA esimerkiksi Helsingin seudulla vähintään neljä vuotta asuneista 25–50-vuotiaista suomalaisista pitää maahanmuuttajien keskittymistä yksittäisiin kaupunginosiin ongelmallisena. 61 prosenttia ei haluaisi tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvia naapureikseen.
Viidennes toivoo, että omalla asuinalueella olisi jonkin verran vähemmän tai huomattavasti vähemmän maahanmuuttajia. Alueilla, joilla asuu runsaasti maahanmuuttajia, tätä toivoo liki 40 prosenttia.
Suhtautumisessa maahanmuuttajanaapureihin näkyy selvää etnistä hierarkiaa. Epäilevimmin suhtaudutaan Euroopan ulkopuolelta kotoisin oleviin naapureihin, myönteisimmin länsieurooppalaisiin.
VIIDENNES pääkaupunkiseudun 25–50-vuotiaista asukkaista olisi valmis harkitsemaan muuttoa pois asuinalueeltaan, jos Euroopan ulkopuolelta kotoisin olevien määrä alueella kasvaisi. Vertailun vuoksi: kolmannes asukkaista ei haluaisi naapuriinsa erityistä tukea tarvitsevia, ja liki kolme neljästä harkitsisi pois muuttamista, jos sosiaaliset ongelmat alueella lisääntyisivät.
Helsingin seudun asukkaat eivät ole varauksellisine maahanmuuttoasenteineen yksin. Samankaltaisia ja jopa kärkevämpiä asenteita esiintyy tutkimuksemme mukaan Tukholmassa ja Oslossa.
Vaikka kaikkein kielteisimmät näkökannat jäävät Pohjoismaiden metropolialueilla pääosin vähemmistöön, asenteilla on väliä. Ennakkoluuloihin tai kielteisiin kokemuksiin perustuva suhtautuminen maahanmuuttajiin välittyy sekä yksittäisten ihmisten kokemuksiin että laajempaankin kaupunkikehitykseen.
Meillä on vahvaa näyttöä siitä, että myös Helsingin seudulla asumisvalinnoilla ja muuttopäätöksillä on kauaskantoisia seurauksia yksittäisissä kaupunginosissa ja koko kaupunkiseudulla.
Olennaisinta keskustelussa rasismin olemassaolosta ei nähdäksemme ole se, ovatko suomalaiset poikkeuksellisen rasistisia vai eivät, vaan se, miten asenteet heijastuvat arkeemme ja valintoihimme.
Mari Vaattovaara, Katja Vilkama ja Hanna Dhalmann
Vaattovaara on Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori, Vilkama Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija ja Dhalmann Helsingin yliopiston tutkijatohtori.