lauantai 2. helmikuuta 2013

Iltalehti: Ääriliikkeiden uhkaa ei saa vähätellä

Iltalehti, pääkirjoitus: Ääriliikkeiden uhkaa ei saa vähätellä 2.2.2013
Itä-Savo, pääkirjoitus: Suvaitsevaisuus uhkaa huveta
Yle: Oikeistoradikalismi on siirtynyt netistä tekoihin
Keskisuomalainen, kolumni: Kirjallisuuskritiikkiä Adolf-sedän tyyliin
Hämeen Sanomat, pääkirjoitus: Ääriliikkeet pidettävä kurissa
Karjalainen, pääkirjoitus: Puoluejohtajien soisi nyt yhdessä tekevän rajat selviksi
Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Ääriliikkeiltä pitää kuihduttaa kasvupohja

Poliittinen väkivalta palautui Suomessa vuosikymmenien takaiselle tasolle, kun Jyväskylässä puukotettiin järjestysmiestä äärioikeistoa käsittelevän kirjan esittelytilaisuudessa. Teon tuomittavuutta ei vähennä se, että järjestysmiehelläkin oli poliisin mukaan "vahingoittamiseen sopivia välineitä". Muutoinkin yksityiskohdat ovat vielä hämäriä.

Tapahtuma sattui tasan 80 vuotta sen jälkeen, kun Adolf Hitler nousi Saksan johtoon - näennäisesti jokseenkin laillisin muodoin. Kansallissosialistisella työväenpuolueella ei silti ollut aidoissa vaaleissa kansan enemmistöä. Myös toisen poliittisen massamurhaajan V.I. Leninin puolue menestyi melko heikosti Venäjän tähän asti vapaimmissa vaaleissa marraskuussa 1917. Voittajapuolueet kuitenkin jyrättiin siinä kuin kansallissosialisteja 1933 myötäilleet porvarit.

Enemmistön lepsuus voi siis avata tien ääriliikkeille. Likaisen työn tekijöiden taustalle tarvitaan kiihottajia ja äärioppien kehittäjiä. Lenin oli aatelinen juristi ja Joseph Goebbels tohtori.

Suomen oloissa on aina ollut kansallisia erityispiirteitä. Omalaatuisia olivat silti ainakin perussuomalaisten Juho Eerolan kommentit Jyväskylän tapahtumasta. Tuskin aitoa puukotusta sentään lavastetaan?

Viranomaiset ovat vähätelleet ääriliikkeiden uhkaa Suomessa. Poliittisella väkivallalla on meillä kuitenkin pitkät ja veriset perinteet. Viime viikonvaihteessa oli kulunut 95 vuotta punakapinan ja vapaussodan yhtäaikaisesta syttymisestä. Ne muuttuivat sitten kansalais- tai sisällissodaksi. (Suurilla kielillä on tähän vain yksi käsite, kuten Civil War, Bürgerkrieg tai bellum civitas.)

Yli 30 000 suomalaisen kuolemaan johtaneita tapahtumia kuvaillaan edelleen usein yksipuolisesti - nykyään usein niin kuin tragedia olisi alkanut vasta Tampereen hangilla 1918. Kuitenkin jo suurlakossa 1917 tapettiin yli 30 siviiliä. Tasapuolisen analyysin tarjosi eilen tohtori Veli-Pekka Leppänen Demokraatissa ja Kansan Uutisissa.

Viime vuonna oli puolestaan kulunut 80 vuotta Mäntsälän kapinaan huipentuneesta äärioikeiston kuohunnasta. Taisi työväenliikkeen keskinäisissä kahinoissakin putoilla "vahingossa" työkaluja. Puhumatta Stalinin vainoissa menehtyneistä suomalaisista.

Historiaan perehtyminen auttaa myös nykyisten ääriliikkeiden hillinnässä. Niillä on aina yhteiskunnallisia syitä, mutta väkivallan uhkaa ei saa vähätellä.

______________________________________

Itä-Savo, pääkirjoitus: Suvaitsevaisuus uhkaa huveta

Poliittisten ääriryhmien liikehdintä ja rasismi nostavat päätään Suomessa.

Jyväskylässä sattuneen välikohtauksen taustoja selvitellään. Ovat tulokset millaiset tahansa, tapausta ei pidä tulkita yksittäiseksi.

Ongelmaan on syytä paneutua, sillä väkivalta vie ongelman uudelle tasolle. Se mikä näyttää pienten ryhmien toiminnalta, voi edustaa jäävuoren huippua. Ahdasmielisyys ja jyrkät asenteet voivat valitettavan hyvin maassamme.

Kotimainen liikehdintä ammentaa käyttövoimaa talousvaikeuksista ja kansainvälisistä esimerkeistä. Muualla Euroopassa esimerkiksi monet äärioikeistolaiset ryhmittymät ovat jo huolestuttavan voimakkaita poliittisia tekijöitä.

Itäsuomalaisen rasismin lähihistoria ei ole ohut kirja sekään, mutta toivottavasti se on nimenomaan historiaa.

Patrioottisilla nimillä esiintyvät ainekset tosin edelleen sotkevat seiniä ja jakavat maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuvia lehtisiä. Töhriminen on ilkivaltaa, mutta muuten teot eivät ole viharikoksia, koska ne eivät kohdistu suoraan henkilöön.

Joku voi väheksyä kömpelöä puuhastelua ja sanoa, että ryhmät onnistuvat tavoitteissaan silloin, kun ne saavat huomiota. Kenties niinkin, mutta myös vaikeneminen on vaarallista. Kaikenlaista syrjimistä ja kiusaamista helpottaa aina se, että kukaan ei esitä eriävää mielipidettä.

Maahanmuuton vastustajien on syytä lukea Suomen perustuslaki. Se takaa kotikunnan Suomesta saaneelle maahanmuuttajalle toimeentulon, jos se tarvitaan perheen elättämiseen.

Suojelupoliisi tekee valtakunnallista seurantaa, ja paikallispoliisin puuttumiskynnys on alhaalla. Linja on oikea. Rasistiliikkeiden kasvulle ei saa suoda yhtään tilaa. Muuten pelon ja epäluulon ilmapiiri voimistuu.

Pikkuhiljaa suomalaisten tulisi jo ymmärtää monikulttuurisuutta. Maailma avartuu, eikä yksikään kansa voi eristäytyä. Uudet ihmiset ulkomailta tuovat ideoita ja työpanosta.

Muukalaisvastaisuuden kitkeminen onnistuu parhaiten avoimella keskustelulla, vuorovaikutuksen lisäämisellä ja epäkohtien käsittelyllä. Populismia sen sijaan ei tarvita.

______________________________________


Yle: Oikeistoradikalismi on siirtynyt netistä tekoihin

Osa suomalaisista ääriryhmistä kokee tarvetta kertoa tavoitteistaan entistä julkisemmin. Joskus asiat kääntyvät nujakoinniksi. Suojelupoliisi muistuttaa, että vaikka ääriryhmiä on vähän, asiaa ei silti vähätellä, mutta asiat on asetettava oikeaan mittakaavaan.

Jyväskylän tapahtumat ovat nostaneet esiin keskustelun suomalaisista ääriliikkeistä. Suojelupoliisin mukaan erilaisia ääriryhmittymiä on Suomessa vajaat parisenkymmentä. Jäseniä on muutamia kymmeniä. Suojelupoliisin katsantokanta tukee kuitenkin sitä yleistä arviota, että toiminta olisi kuitenkin tullut entistä näkyvämmäksi viime aikoina.

- Yleinen aktivitetti on noussut ja ideologioilla on mahdollisesti tarvetta esiintyä näkyvämmin, sanoo suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorva.

Jossain määrin myös yleinen keskustelu on mahdollistanut mielipiteiden esittämisen entistä julkisemmin. Portaankorva kuitenkin muistuttaa, että asiat on suhteutettava oikein.

- Vaikka sanomme, että jäseniä on vähän ja toiminta on vähäistä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vähättelisimme asiaa. Ilmiö on vain asetettava oikeaan mittakaavaan.

Yksittäiset teot vai idealismi

Suojelupoliisin elokuisessa raportissa pureuduttiin vastajihadismin aiheuttamaan uhkaan Suomessa. Vastajihadismi on oikeistoradikaali katsantokanta, jonka mukaan islam on uhka Euroopalle, ja valtaeliitti on syypää maahanmuuttoon ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Vastajihadistien mukaan tilannetta ei voi muuttaa enää demokratian keinoin.

Supon raportti keskittyi Norjan Anders Behring Breivikin iskuun ja pohdintaan, voisivatko suomalaiset ääriainekset toteuttaa vastaavia terrori-iskuja. Vastaus oli, että voisivat.

- Häntä (Breivikiä) on turha pitää yksittäisenä "hulluna". Hän toteutti iskunsa mahdollisesti yksin, mutta hän ei ole ideologisten näkemystensä kanssa yksin, Supon tutkija Maria Paaso kirjoittaa raportissa.

Äärioikeistolaisuus ei kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Sitä käytetään luonnehtimaan useita ryhmiä ja aktivisteja, joilla on osittain samanlainen ideologia. Yhteistä on nationalismi ja kielteinen suhtautuminen "muualta tuleviin", jotka uhkaavat kansallista kulttuuria. Taustalla on myös katsomus siitä, että yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä yhdessä tiedotusvälineiden kanssa ajavat "epäsuomalaisia arvoja".

Kaikki äärioikeistolaiset eivät kuitenkaan aja nykyisen yhteiskuntajärjestelmän romuttamista. Yksi vallankumousta ajava ryhmä on kuitenkin kansallissosialistiseksi itsensä määrittelevä Suomen vastarintaliike (SVL).

- Se on yllättävän nopeasti ja tehokkaasti levinnyt ympäri maata. Se ei ole enää pelkkä nettitoimija, vaan erilainen ryhmittymä kuin aiemmat ryhmät, arvioi tutkija Jussi Jalonen.

Vastarintaliike kertoo nettisivuillaan toiminnastaan. Heillä on useissa kaupungeissa kerhotiloja, joissa harjoitellaan muun muassa kamppailulajeja. Toimintaa on ainakin pääkaupunkiseudulla, Turussa, Pirkanmaalla, Oulussa, Jyväskylässä ja muissakin kaupungeissa. Ryhmä kertoo toiminnastaan ja tavoitteistaan hyvinkin avoimesti.

- Aatteeltani olen vallankumouksellinen kansallissosialisti. Parlamentarismi ei tuota tuloksia. Rauhanomaisesti emme kykene ravistelemaan suomalaisia hereille, kirjoittaa elokuussa järjestön johtoon noussut Juuso Tahvanainen Kansallinen Vastarinta -verkkosivustolla.

- Meidän on vastaisuudessa oltava entistä näkyvämpi, hyökkäävämpi ja kiinteämpi liike, hän jatkaa.

Kansainvälinen malli

Euroopassa äärioikeistolainen väkivalta on monissa maissa jopa arkipäivää. Muun muassa Unkarissa äärioikeistolaisten väkivaltaan on kuollut useita ihmisiä. Kreikassa hyökätään kymmenien ulkomaalaisten kimppuun joka kuukausi. Saksassa kolmea uusnatsia epäillään kymmenestä murhasta, teot olivat jatkuneet vuosia.

Italiassa puolestaan Casa Pound -järjestön kokouksissa käynyt mies ampui Firenzen keskustassa kaksi ulkomaalaista katukauppiasta. Fasistinen Casa Pound kiirehti tuomisemaan teon ja sanomaan, ettei tekijä ollut heidän militanttejaan. Casa Poundin edustajat olivat vierailleet muutamaa kuukautta aiemmin Suomessa vastarintaliikkeen kutsumana.

Suomen vastarintaliikkeellä on tiiviit yhteydet ulkomaille, ennen kaikkea ruotsalaiseen sisarjärjestöön Svenska Motståndsrörelseniin (SMR). Joidenkin arvioiden mukaan Suomen vastarintaliikettä myös johdettaisiin Ruotsista.

Ruotsissa vastarintaliike on tunnettu useista väkivallanteoista, ja Ruotsin turvallisuuspoliisi on luokitellut järjestön maan vakavimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhkaksi. Liikkeeltä on myös takavarikoitu laittomia aseita. Ruotsin vastarintaliikkeen johtajan Klas Lundin näkemyksiä on esitelty laajasti myös suomalaisella sivustolla.

- Yritämme parhaamme mukaan pitäytyä lain sallimissa rajoissa. Se ei aina kuitenkaan ole niin helppoa, Lund sanoi Sundsvallissa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa tammikuussa patriootti.com-sivuston mukaan.

Sivuston mukaan Lund piti kuitenkin tärkeänä, että jäsenet erottaisivat "oikeudettoman väkivallan". Kukaan järjestön jäsenistä "ei ole tehnyt rikosta oman edun vuoksi". Lund tuomittiin vuonna 1986 taposta ja vuonna 1991 pankkiryöstöstä uusnatsien aseostojen rahoittamiseksi.

Lund oli puheensa lopuksi väläyttänyt jopa sisällissodan mahdollisuutta, mikä johtuisi kasvavista eroista yhteiskunnassa ja heikkenevästä taloudesta.

Tarrojen liimailusta väkivaltaan

Valtaosa Kansallisen Vastarinnan toiminnasta vaikuttaisi olevan lentolehtisten jakamista ja tarrojen liimailua. Osa ryhmittymän jäsenistä ovat kuitenkin osallistuneet nujakointiin useissa kaupungeissa.

Muun muassa 2011 eduskuntavaalien alla Oulussa vaaliteltan edessä syntynyt suukopu johti kokoomuksen järjestösihteerin pahoinpitelyyn. Ainakin yksi tekijöistä oli pukeutunut luotiliiviin. Poliisi hillitsi kolmikon etälamauttimella ja pippurikaasulla. Yhtä näistä kolmesta epäillään myös heinäkuisesta sumuteiskusta vasemmistopoliitikkoa Dan Koivulaaksoa vastaan Oulussa.

Suojelupoliisin katsomuksen mukaan idealismi ei ole kiellettyä, tulipa se mistä lähtökohdasta tahansa. Laillinen mielipiteenilmaisu ei ole ongelma vaan asioihin puututaan siinä vaiheessa, kun ne uhkaavat yhteiskuntarauhaa. Toisin sanoen netissä voi mielipiteitään esittää melko laajastikin, mutta väkivalta kadulla on eri asia.

- Suomessa ääriliikekenttä on paikallista, ja sen vuoksi vastakkainasettelut purkautuvat useimmiten paikallisesti, Portaankorva arvioi.

- Jos joku haluaa väkivallanteolla tuoda asiaansa esiin, seuraukset voivat tietysti olla vakavia joka tapauksessa, riippumatta sen taustalla olevasta ideologiasta, hän jatkaa.

Niin suojelupoliisi kuin tutkijatkin ovat samaa mieltä siitä, että vallankumousta ääriliikkeet tuskin saavat aikaiseksi, mutta yksittäisiä väkivallantekoja saattaa tapahtua. Kyse on myös siitä, kuinka pitkälle yksilöt haluavat mennä.

- Aluksi tehtiin kaasuiskuja, nyt on käytössä kättä pidempää. Looginen seuraus tästä tietysti olisi, että seuraavaksi olisi ampuma-ase, pohtii Jussi Jalonen.

Jalosen mukaan joillain vastarinnan jäsenillä tuntuu olevan taustallaan ajatus suoranaisesta marttyyriudesta - tarkoittaen tässä tapauksessa vankilaan joutumista.

- Vankila on hyvä värväyspaikka, Jalonen muistuttaa.

______________________________________


Keskisuomalainen, kolumni: Juho Hämäläinen: Kirjallisuuskritiikkiä Adolf-sedän tyyliin

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän tilaan jotakin kepeää, viihteellistä ja lupsakkaa. Mutta keskiviikkoillasta saakka olo on ollut kaikkea muuta kuin hilpeä. Keski-Suomen maakuntakirjastolla Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa käyty puukkohippa pistää mielen mustaksi.

Perussuomalaisten laajan sateenvarjon alla eduskuntaan asti päässeet vihan levittäjät ovat onnistuneet: armas lintukotomme on ajautunut sellaiseen jamaan, että eri mieltä asioista olevia halutaan aseellisesti vahingoittaa. Poliittinen debatti ei näille (patr)idiooteille riitä välineeksi, aateviholliselle pitää lyödä puukko rintaan.

Kirjaston kahnauksen jälkimainingeissa suomalaiset verkkokeskustelijat jakaantuivat saman tien kahteen leiriin. Joko tapahtunut tuomittiin, tai sitten oltiin sitä mieltä, että vassarit saivat mitä tilasivatkin. Keskisuomalaisen keskustelupalstaa lukiessakin ei välillä voinut oikein tietää, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Joku tyhjäpää on jo ehtinyt ilmoittaa, että natseihin tuomitsevasti suhtautuminen onkin itse asiassa suvaitsematonta ja rasismia. Että jos ollaan suvaitsevaisia, niin ollaan sitä sitten ihan kaikkia kohtaan.

Voi jessus.

Adolf Hitlerin valtaannoususta Saksassa tuli tämän viikon torstaina kuluneeksi 80 vuotta. Noista kauhun vuosista on siis kulunut jo aika pitkä aika. Jos on koulun historiantunneilla lähinnä pelannut kyllästyneenä jätkänshakkia, niin voihan se olla, että natsismi voi tuntua 2000-luvulla taas ihan jeppis-jutulta.

Lahossa latvassa saattaa pöhistä vaikka tähän malliin: ”Olihan niillä ihan naseva logo ja kivat univormut. Ja kovasti kaivattua järjestystä ja turvaa toivat yhteiskuntaan, ensin kotimaahansa Saksaan ja sitten ihan hyvyyttään vielä naapurimaihin. Kyllä ne keksitysleirit vai mitä ne nyt oli kuulostavat ihan jutskupropangalta. Nyt lisää kaljaa koneeseen ja kirjastolle vassaripaskoille näyttämään, kuka tässä maassa oikein määrää!”

Perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja Juho Eerola on Facebookissa sitä mieltä, että ensi kerralla patrioottien kannattaa mennä normaaliasuisena vastaavaan tilaisuuteen, niin pääsevät sisälle. Eerola myös leimasi STT:n haastattelussa tapauksen mainoskikaksi. Hän myös ihmetteli miksi äärioikeistolaisia ei haluttu paikalle kommentoimaan.

Toden totta. Olisi ollut hyvien käytöstapojen mukaista päästää nämä puukkojunkkarit saliin sisälle. Silloin he olisivat varmasti istuneet kiltisti alas ja viitanneet, kun haluavat puheenvuoron.

Mitä vielä pitää tapahtua, ennen kuin valtiovalta oikeasti herää? Pelkkä länkytys siitä, että rasismi ja fasismi ovat tosi inhottavia ismejä ei nyt riitä. Viharikokset pitää tuomita määrätietoisesti ja isolla kädellä. Jos tällaisia ”yksittäisiä purskahduksia” katsotaan tarpeeksi kauan läpi sormien, saa ääriaines lisää jalansijaa. Pelon levittäjät eivät saa ottaa valtaa.

___________________________________________

Hämeen Sanomat, pääkirjoitus: Ääriliikkeet pidettävä kurissa

Jyväskylän kirjaston keskiviikkoillan yhteenotto sai poliisin tutkimusten myötä uuden ulottuvuuden. Selvitysten mukaan myös tilaisuuden järjestäjän paikalle kutsuma järjestyksenvalvoja oli tavalla tai toisella aseistautunut.

Ensin kerrottiin, että äärioikeistolaisen liikkeen edustajat häiritsivät kirjailtaa ja puukottivat järjestystä valvonutta henkilöä.

Poliisin tutkinta on kesken, joten alkuunkaan koko kuvaa tapahtuneesta ei voi olla toistaiseksi edes viranomaisilla. Sekin on otettava laskuissa huomioon, että osapuolilla oli tarkoitus katsoa, kuka on kuka.

Vaikuttaa oudolta, että järjestäjä on pyytänyt järjestystä turvaamaan henkilön, joka ei ole virallinen järjestyksenvalvoja. Jos tilaisuutta jokin uhkasi, miksi järjestäjä ei ollut yhteydessä poliisiin?

Koska asialla joka tapauksessa oli ääriliikkeen edustajat, yhteenoton tuomitsemisesta syntyi suorastaan kilpailu, jossa ei ole sanoja ja äärimmäisiä sanoja säästelty.

Kommenteissa on arvioitu, että suomalaisissa kirjastoissa ja kirjailloissa on jo vaarallista käydä. Suomi on myös tämän yhteenoton jälkeen aiempaa turvattomampi maa.

Muusikkona kunnostautunut Paleface sätti suomalaiset äärimmäisen rasistiseksi kansaksi, vaikka tapahtuneessa ei – ainakaan toistaiseksi – ole paljastunut minkäänlaista rasistista ulottuvuutta.

Kirjastossa keskusteltiin äärioikeiston noususta kertovasta kirjasta ja tämä oli liikaa muutamalle äärioikeistolaiselle.

Tapahtuma puukotuksineen on toki otettava todesta. Jokaisella suomalaisella on oikeus turvattuun elämään, niin myös oikeus kokoontua ilman häirintää.

Jyväskylässä tulilinjalla olivat sananvapaus ja jokaisen oikeus muodostaa omat mielipiteensä.

Iskun perusteella ei voi mennä suurin kirjaimin väittämään, että äärioikeisto nostaisi päätään. Ääriliikkeet ovat Suomessa pieniä, niiden uhkaa ei silti saa vähätellä.

Mitään asiallista syytä ei ole epäillä, etteivät sisäministeriö, sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), poliisi sekä suojelupoliisi olisi ääriliikkeiden torjunnassa ajan tasalla.

Viranomaisten tehtävä ei ole helppo, koska ääriliikkeiden toiminta perustuu hiljaisuuteen ja yllätysiskuihin.

Keskustelussa on myös lataus päivänpolitiikkaa, mikä näkyy varsinkin perussuomalaisiin kohdistuvina syytöksinä.

Puolueen sisällä on henkilöitä, joiden tarkoitusperät ovat jääneet hieman hämäriksi. Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini on kuitenkin vakavalla mielellä demokratiaa tukeva poliitikko, joka ei ole koskaan hyväksynyt väkivaltaa.

Politiikan äärilaidoilla on yhteinen nimittäjä: suoranainen viha kansanvaltaa kohtaan. Tällä mittarilla ei voi tehdä eroa äärivasemmiston ja -oikeiston kesken.

Ääriliikkeitä torjuu demokratian kunnioitus ja sen edelleen kehittäminen. Tilaa kaikelle sekasorrolle tekee aivan varmasti varsinkin nuorisotyöttömyys.

___________________________________________


Karjalainen, pääkirjoitus: Puoluejohtajien soisi nyt yhdessä tekevän rajat selviksi

Jyväskylän kirjastossa keskiviikkona tapahtunut puukotustapaus herätti tuoreeltaan sekä tyrmistystä että syvää huolta. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kuvaili puolueensa verkkosivuilla pitämässään päiväkirjassaan ensireaktiotaan kaksijakoiseksi: hän tunsi helpotusta siitä, ettei kukaan loukkaantunut vakavasti, mutta yhtä lailla hän oli syvästi pettynyt siitä, että tämänkaltaista Suomessa tapahtuu.

Kataisen mielestä ”yhteiskunnallisessa keskusteluilmapiirissämme on jotain mennyt ja menossa pahasti väärälleen”. Pääministeri tähdentää, että väkivalta tai sillä uhkailu on aivan omaa luokkaansa, mutta hän on huolestunut havaittavasta muutoksesta jokapäiväisissä keskusteluissa: ”Äärimielipiteet ja äärimmäiset tavat ilmaista niitä ovat yleistyneet. Entistä kovemmat ilmaukset ovat tulleet ikään kuin sallituiksi, ja ihmisten henkilökohtaista koskemattomuuttakin kyseenalaistavia puheita kuitataan toisinaan jonkinlaisella olankohautuksella.”

Kataisen havainto on oikea. Vihapuheet eivät ole enää vain netin keskustelupalstojen vitsaus, vaan retoriikka on koventunut kaikkialla. Vaikka asiaa selittäisi jälkikäteen millä tavoin tahansa, on tyrmistyttävää, että perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Juho Eerola epäilee Jyväskylän puukotusta tilaisuuden järjestäneiden vasemmistovaikuttajien mainostempuksi. Aluksi Eerola jopa ”vitsaili”, että näiden patriooteiksi itseään kutsuvien pitäisi soluttautua muina miehinä tämänkaltaisiin heitä ärsyttäviin tilaisuuksiin.

Asenteiden jyrkkeneminen näkyy kaikkialla, eikä sitä voida enää rajata esimerkiksi Euroopassa päätään nostaviin äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Huolestuttavaa ja yhä kovaotteisempaa radikalismia ilmenee myös poliittisesti vasemmalla laidalla ja muutamissa ympäristöliikkeissä. Jos nyt väkivallan käyttö onkin onneksi vielä harvinaista, niin sitäkin yleisempää on sekä tarkoituksellinen provosointi että yhtä näyttävä provosoituminen.

Asioiden mustavalkoistamisesta, tarkoituksellisista vastakkainasetteluista ja koventuneista kannanotoista ei ole pitkä matka vihapuheeseen, joka lietsoo kyseenalaistamaan ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta. Sellainen ei ole aitoa suomalaisuutta, saati isänmaallisuutta, eikä se kuulu sananvapauteenkaan.

Puoluejohtajat voisivat nyt osoittaa vastuunkantoa ja johtajuutta tuomitsemalla yhdessä vihapuheet ja väkivallan. He voisivat yhdessä sanoa painavasti, ettei sellaiselle anneta kasvualustaa yhdessäkään poliittisessa liikkeessä.

______________________________________________

Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Ääriliikkeiltä pitää kuihduttaa kasvupohja

Ensin hyökättiin pippurilla ja kyynelkaasulla Pride-kulkueeseen Helsingissä. Sitten heiluivat nyrkit kokoomuksen vaalikojulla Oulussa. Kohta perään samassa kaupungissa vasemmistoliittolainen kansalaisaktivisti joutui kaasusumuttimen uhriksi.

Eivätkä iskut jääneet näihin kolmeen. Keskiviikkona lyötiin jo järjestysmiehen avustajaa puukolla Jyväskylän pääkirjastossa, jossa oli alkamassa suomalaista äärioikeistolaisuutta käsittelevää kirjaa koskeva avoin keskustelu.

Itse tilaisuuteen iskun tekijät eivät onnistuneet tunkeutumaan, vaan pakenivat paikalta tultuaan torjutuiksi jo ovensuussa. Puukotuksen uhrinkin vammat jäivät onneksi vähäisiksi. Välikohtaus nostatti kuitenkin ansaitusti keskustelun siitä, onko yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa muuttunut jo niin väkivaltaiseksi, ettei edes rauhallisia keskustelutilaisuuksia enää uskalleta järjestää ilman järeää vartiointia.

Jyväskylän poliisi ei heti tuoreeltaan vahvistanut pidättämiensä iskusta epäiltyjen taustoja. Järjestäjien havaintojen mukaan häiriköt, jotka kehtasivat kutsua itseään patriooteiksi, edustivat mitä ilmeisimmin äärioikeistolaista Suomen Vastarintaliikettä. Kyseessä on kansallissosialismia ihannoiva järjestö, joka on yhdistetty myös Helsingin ja Oulun poliittisiin väkivallantekoihin. Kyse on yhä varsin pienestä joukosta, jonka aktiivisuus on kuitenkin suojelupoliisin mukaan kasvussa.

Jyväskylässä "patriootit" yrittivät estää keskustelun kirjasta, jonka kirjoittajat edustavat vasemmistoliittoa. Nopeasti iskun tuomitsikin puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, jonka mielestä äärioikeiston väkivallantekoja ei enää voi kuitata yksittäistapauksina. Hän myös huomautti osuvasti, ettei häiriköinti ole kohdistunut pelkästään vasemmistoon, vaan myös seksuaalivähemmistöjen ja kokoomuksen tilaisuuksiin.

Arhinmäki sai nopeasti seuraa. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) tuomitsi väkivallan, joka Jyväskylässä kohdistui sananvapautta ja kokoontumisen vapautta vastaan, ja samanlaisia rikoksia kohtaan vaati nollatoleranssia myös pääministeri Jyrki Katainen (kok).

Väkivallan käyttö siviilejä kohtaan on aina tuomittavaa. Erityistä huolta on syytä kantaa, jos Jyväskylän kaltaiset tapahtumat saavat kansalaiset varomaan, mitä he uskaltavat sanoa ja missä seurassa kokoontuvat.

Suomea on näihin aikoihin asti syystäkin pidetty eräänlaisena lintukotona, missä yhteiskunnalliset vaikuttajatkin voivat tavallisten kansalaisten tavoin elää normaalia elämää joutumatta alati pelkäämään turvallisuutensa puolesta. Niin arvokkaan asian puolesta kannattaa kaikkien suomalaisten tehdä töitä.

Ulkoparlamentaariset ääriliikkeet ovat aktivoitumisestaan huolimatta edelleen varsin pieni uhka demokratiallemme. Niiden kasvupohja kuihtuu, jos ne eivät saa vastenmielisille tavoitteilleen ymmärrystä sen enempää suurelta yleisöltä kuin sen valituilta edustajiltakaan.