Helsingin Sanomat: Vähän uutta, vähän vanhaa . . .

Helsingin Sanomat/Kristiina Markkanen: Vähän uutta, vähän vanhaa... 27.1.2010

Ajatelkaapa sitä, kun irakilaispakolainen istuu Syyriassa leirillä Supon poliisia vastapäätä ja kertoo tarinansa. Pakolainen ei tiedä, että pitkä ja komea mies on turvallisuuspoliisin edustaja. Hän tietää vain, että nämä vastapäätä istuvat herrat ja rouvat ovat Suomen delegaatio.

Siinä istuvat herrat UM ja Supo, rouvat Ely ja Migri. He istuvat siinä siksi, että kiintiöpakolaisten valinta on monen eri viranomaisen asia.

Irakilaismies sen sijaan istuu omalla paikallaan siksi, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on suositellut häntä Suomeen. Sitä ennen Suomen hallitus on ilmoittanut, millaisia pakolaisia me tänä vuonna otamme.

Kyseessä eivät ole häämessut, mutta vertausta on vaikea välttää. Vuoden 2010 pakolaiskiintiötä ei ole vielä julkaistu. Tiedämme vasta, että eduskunta on budjetoinut 750 ihmistä. Joukossa voi olla vähän uutta, vähän vanhaa, vähän ehkä jo käytettyä – ja sitten vielä muutama hätätapaus.

Juuri nyt käydään kulisseissa kovaa vääntöä siitä, mistä pakolaisia Suomeen tänä vuonna tulee: halutaanko Suomeen tällä kertaa erityisesti aasialaisia vai afrikkalaisia?

Kunnat ottaisivat mielellään myanmarilaisia, koska heitä pidetään sopeutuvaisina. Suurimman suojelun tarpeessa ovat esimerkiksi kongolaiset äidit ja tyttäret, mutta heitä taas ei oikein kukaan halua.

Messuvertaus on aika ruma. Puhutaan ihmisistä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin suostua kansainvälisen pakolaishuutokaupan pelimerkeiksi. Mutta niin vain on, että kun Suomenkin kiintiöpakolaisten kevätkatalogi viimein valmistuu, se on tietynlaisen kaupankäynnin ja neuvottelun tulos.

Jos Supokin asian siunaa, irakilaismies saattaa olla yksi onnekas, joka pääsee pakolaiskeskustelun sylkykupiksi Suomeen.

Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen toimittaja