HS: Eurooppa on eksyksissä, kun lähes miljoona ihmistä odottaa tietoa turvapaikastaan – näillä kahdella keinolla pakolaiskriisi voisi ratketa

Helsingin Sanomat: Eurooppa on eksyksissä, kun lähes miljoona ihmistä odottaa tietoa turvapaikastaan – näillä kahdella keinolla pakolaiskriisi voisi ratketa 11.10.2017

VOIKO mistään asiasta turvapaikkapolitiikassa olla yhteisymmärrystä?

Ainakin siitä, että turvapaikkajärjestelmä ei toimi. Vikoja on niin paljon, että kukin voi valita niistä suosikkinsa:

Hädänalaiset eivät pääse turvaan.

Ne, jotka eivät apua tarvitse, kuormittavat järjestelmää.

Viranomaiset tekevät vääriä päätöksiä, ja vainottuja palautetaan vaarallisiin maihin. Eurooppaan uhkaa syntyä paperittomien kurjalisto, joka on alttiina hyväksikäytölle sekä rikollis- ja terroristijärjestöjen rekrytoinnille.

Ja silti ihmisiä hukkuu Välimereen.

Järjestelmä tarvitsisi siis kunnon remontin. Pykälien kanssa näpertelyllä ei ongelmia ratkaista. Mitä pitäisi tehdä?

HS haastatteli asiantuntijoita, jotka ovat tekemisissä turvapaikkajärjestelmän eri puolien kanssa. Haastattelujen perusteella hahmottelimme kaksi päälinjaa. Niiden avulla etsitään ratkaisua turvapaikanhakijoiden, kohdemaiden ja koko EU:n tilanteeseen.

LÄHTÖTILANNE on vaikea. Siirtolaiskriisi ei ole ohi, vaikka Eurooppaan tulijoita on nyt vähemmän kuin pari vuotta sitten. Pahin tilanne jatkuu (tietysti) pakolaisleireillä ja konfliktialueilla EU:n ulkopuolella.

Käsittelyajat ovat EU:ssa pitkiä ja venyvät valituksineen vuosien mittaisiksi. Suomessa hallinto-oikeudessa on nyt vireillä tuhansien turvapaikkaa hakeneiden valitukset.

Turvapaikkakysymys on siis poliittinen. Siksi ratkaisutkin riippuvat siitä, mitä asioita pitää tavoiteltavina. Toiset painottavat tulijamäärän vähentämistä, toiset turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia.

Jaoimme ideat järjestelmän uudistamiseksi karkeasti kahteen kaistaan. Kummankin edellytyksenä on toimiva ja melko tiukka rajavalvonta.

Keino yksi: padotaan kriisi Euroopan ulkopuolelle

Moni tahtoo pitää turvapaikanhakijat EU:n ulkopuolella. Se oikeastaan onkin nykyisen turvapaikkapolitiikan suuri linja.

EU:n sopimus Turkin kanssa ja Balkanin rajojen sulkeminen perustuvat juuri siihen, että helpot reitit Eurooppaan on tukittu. Jäljellä ovat vaikeat ja vaaralliset.

Moni haluaisi mennä vielä pidemmälle.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat ”sulkea” Euroopan rajat kokonaan ja purkaa vapaan liikkuvuuden Schengen-järjestelmän. Suunnitelman kannattajia ei haittaisi sekään, että passi pitäisi ottaa mukaan myös ruotsinlaivalle.

Toisin kuin moni kuvittelee, tällainen rajojen sulkeminen ei silti estäisi ketään hakemasta turvapaikkaa Euroopasta. Ihminen tulee päästää maahan sillä hetkellä, kun hän ilmoittaa hakevansa turvapaikkaa, oli rajalla passintarkastus tai ei.

Tämän estämiseksi pitäisi purkaa koko kansainvälinen pakolaisjärjestelmä. Sen onnistuminen on poliittisesti äärimmäisen epärealistista.

JOTKUT ovat ehdottaneet, että turvapaikkahakemukset voisi kuitenkin käsitellä EU:n ulkopuolella.

Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia ovat ehdottaneet unionin ulkopuolisia käsittelykeskuksia. Hakemukset käsiteltäisiin esimerkiksi Pohjois-Afrikkaan tai Lähi-itään perustettavissa keskuksissa. Kielteisen päätöksen saaneet eivät koskaan pääsisi Eurooppaan.

Sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikön EU-vastuualueen esimies Kalle Kekomäki pitää ajatusta sinänsä loogisena.

”Kun käsittelysysteemi on jumissa, jäsenmaiden kesken ei ole solidaarisuutta eikä kielteisen päätöksen saaneita saada kunnolla palautettua, ehkä se voisi olla ratkaisu, että keskuksia olisi jossain Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä”, Kekomäki sanoo.

Kekomäen mukaan on myös olennaista, että kielteisen päätöksen saaneita pystyttäisiin palauttamaan nykyistä helpommin. Tällä haavaa vain vähän yli kolmannes Euroopassa luvattomasti oleskelevista pystytään palauttamaan kotimaahansa.

”Kun laittomasti maassa olevien määrä kasvaa, ajaudumme kohti Keski-Euroopan mallia. Tulee rinnakkaisyhteiskuntia, joissa laittomasti maassa oleskelevat elävät, ja syntyy hyväksikäyttömarkkinoita. Se vaikuttaa todella synkältä näkymältä.”

ULKOPUOLISET käsittelykeskukset voisivat ehkäistä tällaista kehitystä tulevaisuudessa.

Ne olisivat kalliita, mutta unioni käyttää jo nykyisen järjestelmän rakentamiseen paljon rahaa. Joillain Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mailla saattaisi olla kiinnostusta tällaisten keskusten perustamiseen taloudellisista syistä, Kekomäki sanoo.

Keskus pitäisi perustaa tarpeeksi vakaaseen valtioon, ettei sitä turvaamaan tarvittaisi suurta määrää sotilaita. Sellaisista valtioista ei Lähi-idän alueella ole liikaa tarjontaa.

Ilmeinen ongelma on myös se, että käsittelykeskus siirtäisi valtaa jäsenmailta EU:lle.

Nykyään ei ole olemassa yhtä eurooppalaista tahoa, joka voisi tehdä turvapaikkapäätöksiä. Haluaisivatko jäsenmaat antaa EU-virastolle valtuudet päättää asiasta, kun nyt ne eivät suostu edes pieniin sisäisiin siirtoihin?

IRONISTA kyllä, jo nykyisin on olemassa valmis ja vuosikymmeniä kehitetty järjestelmä, jonka avulla voisi Euroopan ulkopuolella tehokkaasti valita kaikkein hädänalaisimmat ja jättää riskinä pidettävät hakijat ulkopuolelle.

Se on kiintiöpakolaisjärjestelmä.

Kiintiöpakolaiset valitaan EU:n ulkopuolella olevilta pakolaisleireiltä. Heistä voidaan helposti tehdä kattavia turvallisuus- ja muita selvityksiä. Kiintiöpakolaisista ei voi tulla paperittomia, koska leireiltä valitaan jo YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisstatuksen saaneita.

Jokainen maa saa itse valita, kuinka suuren pakolaiskiintiön ottaa. Pakolaisleireiltä voidaan yleensä helposti valita kaikkein haavoittuvaisimmat: lapset, vanhukset ja perheet.

Periaatteessa kaikki väittävät kannattavansa pakolaisten ottamista ”hallitusti” ja niin, että ”valitaan haavoittuvaisimmat”. Käytännössä pakolaiskiintiötä ei haluta korottaa, vaikka se olisi menetelmä juuri tähän.

Suomen nykyinen pakolaiskiintiö on 750 pakolaista. Useista kiintiön nostamisehdotuksista huolimatta korotus näyttää hankalalta.

Keino kaksi: helpotetaan painetta luomalla laillisia reittejä

Toiselta kannalta katsottuna ongelma onkin se, että Eurooppaan on niin vaikea päästä. Siirtolaiset ja pakolaiset yrittävät Eurooppaan hengenvaarallisia reittejä, koska laillinen maahan pääsy on hankalaa.

”Pääongelma on vuosikausia ollut se, että turvapaikkaa voi hakea vasta silloin kun pääsee maahan, ja EU on pitkään keskittynyt vaikeuttamaan pääsyä jäsenmaihin”, sanoo erikoistutkija Outi Lepola Siirtolaisuusinstituutista.

”EU sääti esimerkiksi sakon lentoyhtiöille, jotka tuovat EU-maihin henkilöitä, joilla ei ole voimassa olevaa passia tai viisumia. Tavallaan rajavalvonta ulkoistettiin lentoyhtiöiden työntekijöille, jotka ovat vastaanottamassa ihmisiä koneeseen.”

Lepola tyrmää ajatuksen EU:n ulkopuolisista käsittelykeskuksista. Ehdotukset yhteistyöstä Libyan kanssa ovat hänestä karkein mahdollinen esimerkki siitä, miten EU pyrkii ulkoistamaan siirtolaisasiat. Johtaja Muammar Gaddafin aikana Libya oli diktatuuri, ja nyt Gaddafin jälkeen maa on täydessä sekasorrossa.

”Ei voi ajatella, että sen kaltainen maa hoitaisi EU:n turvapaikkaviraston roolia”, Lepola sanoo.

Hän esittää kuitenkin toisen version EU:n ulkopuolisesta hakemusten käsittelystä: entä jos turvapaikkahakemuksia otettaisiin vastaan Suomen suurlähetystöissä?

Nykyäänkin suurlähetystöt hoitavat esimerkiksi perheenyhdistämiset. Lähetystöjen henkilökuntaa ei tarvitsisi edes kasvattaa valtavasti, sillä ne voisivat vain tarkastaa henkilöllisyyden ja lähettää hakemukset eteenpäin.

TOINEN Lepolan esiin ottama ehdotus on humanitaarinen viisumi. Ihmiset voisivat päästä kriisin jaloista turvallisesti Eurooppaan odottamaan turvapaikkahakemuksensa käsittelyä. Hakijoille tehtäisiin esikarsinta jo lähetystöissä. Ilmeisen perusteettomat hakemukset olisi helppo hylätä.

Lisäksi viisumilla olisi selvä alkamis- ja päättymispäivä.

Humanitaarisella viisumilla voisi kontrolloida turvapaikanhakijoiden maahantuloa tarkemmin. Se ei silti ratkaisisi tapauksia, joissa hakija ei viisumin umpeuduttua haluakaan poistua maasta. Paperilla peli olisi selvä, mutta käytännössä moni varmasti kieltäytyisi palaamasta.

TURVAPAIKKAJÄRJESTELMÄ on rikki myös siksi, että sitä käytetään tarkoitukseen, johon sitä ei ole suunniteltu. Osa tulijoista tahtoisi vain töihin Eurooppaan. He hakevat turvapaikkaa, koska ei ole muutakaan keinoa tulla.

”Ei ole salaisuus, että turvapaikkajärjestelmän kautta pyrkii maihin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät täytä edellytyksiä, koska se on käytännössä ainoa olemassa oleva heille mahdollinen järjestelmä päästä Eurooppaan”, Lepola sanoo.

Tästä ovat samaa mieltä monet sellaisetkin, jotka sinänsä kannattavat tiukkaa rajapolitiikkaa. Eri ratkaisukeinot eivät välttämättä ole keskenään vastakkaisia.

PARANISIKO turvapaikkajärjestelmä, jos Eurooppaan olisi helpompaa tulla työperusteisesti?

Esimerkiksi 1970-luvulla turvapaikanhakijoita ei ollut Euroopassa juuri ollenkaan, Lepola huomauttaa. Tämä perustui osaksi siihen, että Eurooppaan sai tulla töihin. Länsi-Saksaan muuttikin miljoonia turkkilaisia, Ranskaan pohjoisafrikkalaisia ja Ruotsiin jugoslavialaisia.

Tämä tie on nyt pitkälti tukittu, vaikka monissa Euroopan maissa on työvoimapula.

Painetta voisi helpottaa esimerkiksi työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen.

Saatavuusharkinnassa maahanmuuttajan oleskelulupa voidaan hylätä, vaikka hänellä olisi valmis työpaikka, jos kyseisellä alalla on työttömiä. Teoriassa saatavuusharkinta ulottuu koko EU:n alueelle – eli maahanmuuttajan työluvan vaikka helsinkiläisessä ravintolassa voisi estää se, että Kreikassa on työttömiä kokkeja. Tutkija Lepola pitää tätä outona.

”Jos turvapaikanhakija on työllistynyt mutta saa kielteisen turvapaikkapäätöksen eikä hänelle myönnetä työperusteista oleskelulupaa myöskään saatavuusharkinnan perusteella, se on minusta täysin järjetöntä.”

Saatavuusharkinta kuuluu niihin asioihin, joiden poistamista vastustetaan tiukasti. Ryhmä kansanedustajia on tehnyt asiasta lakiesityksen, joka on kohdannut vastarintaa etenkin ay-liikkeessä.

Sama pätee turvapaikkapolitiikassa moneen muuhunkin asiaan. Suuret muutokset turvapaikkajärjestelmään ovat epätodennäköisiä, koska pieniäkään ei ole saatu toimimaan.

Euroopassa taakka kohdistuu etenkin muutamaan Välimeren maahan, hakijat turhautuvat pitkiin käsittelyaikoihin ja tyhjiin toiveisiin, paperittomien määrä kasvaa ja ihmisiä hukkuu Välimereen.

Tuskin kukaan uskoo, että nykyinen järjestelmä korjaisi itse omat vikansa, mutta muutoksiakin on hyvin vaikea saada läpi.

Nyt nähdyt siirtolaismäärät ovat kenties vasta esimakua.

Monien asiantuntijoiden mukaan Euroopassa pitää tulevaisuudessa varautua suuriin siirtolaismääriin. Lähi-idän ja Afrikan konfliktit, väestönkasvu ja ilmastonmuutos ajavat ihmisiä tulevaisuudessakin Eurooppaan.

Todennäköistä on, että järjestelmä pysyy jotakuinkin ennallaan, kunnes käsillä on taas seuraava kriisi.

EU yrittää pienentää Välimeren taakkaa

EU:N turvapaikkajärjestelmä pitäisi saada toimimaan tehokkaammin riippumatta siitä, haluaako asiaa edistää vaikeuttamalla vai helpottamalla turvapaikanhakijoiden pääsyä Eurooppaan.

Järjestelmän remontista väännetään tänäkin syksynä Euroopan unionissa. Pöydällä on seitsemän kohtaa, joilla EU yrittää saada kuvion toimimaan tehokkaammin.

NYKYINEN järjestelmä sysää kohtuuttoman taakan muutamalle Välimeren rantavaltiolle. Tilanne on ollut pitkään tukala etenkin Kreikassa ja Italiassa.

Syynä tähän on nimenomaan EU. Dublinin sopimuksen mukaan hakemuksen käsittelystä on vastuussa se valtio, johon turvapaikanhakija saapuu ensimmäiseksi. Systeemi luotiin vapaan liikkuvuuden vastapainoksi: sillä haluttiin estää tulijoita hakemasta turvapaikkaa monesta maasta.

Niinpä Italiassa ja Kreikassa monet ihmiset viruvat kurjissa oloissa vastaanottokeskuksissa. Usein hakijat vaeltavat joka tapauksessa monen maan halki, mistä syntyy lisää paperisotaa ja käsittelyruljanssia jäsenmaiden välillä.

EU-KOMISSIO haluaisi helpottaa tilannetta niin, että turvapaikanhakijoita siirrettäisiin automaattisesti johonkin toiseen jäsenvaltioon, kun valtion kantokyky ylittyy. Raja laskettaisiin menetelmällä, joka huomioi esimerkiksi väestömäärän ja bruttokansantuotteen.

Tämä kuulostaa järkevältä mutta voi olla mahdotonta. Itä-Euroopan maat eivät tähän suostu, eikä suostu Suomikaan. Suomen hallitusohjelmaan on perussuomalaisten vaatimuksesta kirjattu, että sisäisten siirtojen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.

Komissio tahtoisi myös yhdenmukaistaa hakukäsittelyä EU-maissa ja estää tehokkaammin hakijoiden liikkumista jäsenmaasta toiseen. Myönnettävien turvapaikkojen prosenteissa on nyt isoja eroja jäsenmaiden kesken.