HS: Kansanedustaja Ozan Yanar haki parikymppisenä asuntoa nimellä ”Janarin Osku” – Kun ihminen joutuu esittämään toista, häviävät kaikki

Helsingin Sanomat: Kansanedustaja Ozan Yanar haki parikymppisenä asuntoa nimellä ”Janarin Osku” – Kun ihminen joutuu esittämään toista, häviävät kaikki 17.12.2018

OTSIKON kaltaisesti esitteli itsensä puhelimessa kansanedustaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Ozan Yanar (vihr) hakiessaan asuntoa parikymppisenä: ”Täs on Janarin Osku, hei!”

Idea tuli työkavereilta, kun Turkissa syntynyt Yanar oli jonkin aikaa tuloksettomasti koettanut löytää itselleen kämppää Helsingistä omalla nimellään. Arvio oli, että huonoon tulokseen vaikutti nuoren miehen ulkomaalainen nimi eli oletettu maahanmuuttajan tausta.

Istanbulissa syntynyt, Englannissa ja Kyproksella asunut Yanar muutti Suomeen 14-vuotiaana. Hän opiskeli taloustiedettä Helsingin yliopistossa ja sai töitä tutkimusavustajana muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Eduskuntavaaleissa 2015 Yanar tuli valituksi Arkadianmäelle.

Kuten tiedetään kaikille, joilla on ulkomaalainen nimi, ei käy yhtä hyvin, on sitten kyse asunnon tai työpaikan hakemisesta. Hakeminen tyssää heti alkuunsa: ihmisiä ei kutsuta edes haastatteluun niin, että he voisivat esitellä tietonsa, taitonsa tai sopivuutensa työhön.

Onnettomuus on kahdensuuntainen: ensinnäkään kykenevä, pätevä ja sopiva ei saa taustansa tähden töitä, vaan on vaarassa syrjäytyä, jos ei jo valmiiksi sitä ole. Ja työnantaja menettää hyvän työntekijän, joka mahdollisesti olisi juuri se oikea takaamaan yrityksen menestyksen.

ULKOMAALAISELTA kuulostava nimi ei ole ainoa tekijä, joka saattaa estää ihmisiä lähtemään kisaan samalta viivalta toisten kanssa. Muita voivat olla esimerkiksi korkea ikä, ”väärä” sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus eli ominaisuudet, jotka syrjiessään ampuvat alas 10. joulukuuta 70 vuotta täyttäneen YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 1. artiklan avaussanat: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”

Sanat eivät ole vain helinää ainakaan heille, jotka joutuvat konkreettisesti kärsimään ilman omaa syytään aivan arkisissa asioissa, joita esimerkiksi työpaikan tai asunnon hakeminen ovat.

Helsinki oli ajoittanut varsin osuvasti valtuutettu Suldaan Said Ahmedin (vas) aloitteen käsittelyn viime keskiviikkoon, kahden vuorokauden päähän ihmisoikeusjulistuksen syntymäpäivästä: ”Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin kaupunki ottaa käyttöön anonyymin rekrytoinnin ja toimii Suomessa edelläkävijänä yhdenvertaisuuden edistämisessä työmarkkinoilla.”

Aloite tarkoittaisi toteutuessaan, että Helsingin kaupungin rekrytoidessa työntekijöitä haun alkuvaiheessa sähköisistä hakemuksista poistettaisiin työnhakijan nimi, sukupuoli, syntymäpaikka ja muut tiedot, jotka eivät liity millään tavalla edellytyksiin onnistua työssä.

EI nimettömänä, sukupuolettomana tai iättömänä hakeminenkaan tietenkään takaa työpaikan saantia, mutta se saattaa avata tien päästä edes näyttäytymään ja haastateltavaksi. On viitteitä siitä, että työnhakuun myös Helsingin kaupungille voivat vaikuttaa työhön liittymättömät seikat.

”Helsingin kaupungilla on tavoitteena, että vieraskielisten osuus henkilöstöstä tulisi vastata väestöosuutta. Tällä hetkellä vieraskielisiä henkilöstöstä on noin kuusi prosenttia ja väestöstä 16 prosenttia”, toteaa afgaanisyntyinen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja apulaispormestari Nasima Razmyar (sd).

Ei työnantaja tietenkään ketään tule kotoa hakemaan. Ihmisen on itsensä oltava aktiivinen ja haettava työtä. Mihin tahansa vähemmistöön kuuluvan kynnys tähän on kuitenkin kiistämättä korkeampi. Tarvitaan tukea:

”Tarvitaan rekrytointiin osallistuvan henkilöstön koulutusta tai kielitaitovaatimusten tarkastelua. Työpaikkailmoituksissa täytyy huomioida tavoittavuus ja kannustaa eri ryhmiä hakemaan työpaikkoja. Kaupungille tarvittaisiin ’työpaikkaluotseja’, jotka kiertäisivät eri työyhteisössä kouluttamassa ja ohjaamassa yhteisöjä ymmärtämään moninaisuutta ja eritaustaisia työntekijöitä”, Razmyar kirjoitti valtuuston kokouksen jälkeen HS:lle.

VALTUUSTOSSA painotettiin, ettei aloitteessa ole kyse niin kutsutusta positiivisesta diskriminaatiosta eli siitä, että henkilö saisi esimerkiksi työpaikan vain siksi, että kuuluu vähemmistöön. Loppupelissä vain tiedot, taidot, kyvyt ja muut soveltuvuuteen vaikuttavat tekijät ratkaisisivat työnsaannin.

Nykyisin 31-vuotias Ozan Yanar voi jo esiintyä omalla nimellään. Hänen ei tarvitse enää esitellä itseään ”Janarin Oskuna”. Mahdollista menestystä kansanedustajana ja valtuutettuna ei määrittele hänen nimensä, vaan hänen taitonsa.

On loukkaavaa, jos ihminen joutuu yhteiskunnassa menestyäkseen teeskentelemään jotakin muuta kuin on eli vaihtamaan identiteettiään. Se tie ei myöskään ole pitkä, se on hukattujen tietojen, taitojen ja ominaisuuksien tie.