Kai Mykkänen: Oikeusvarmuutta ja väärinkäytön estoa turvapaikanhakuun

Kai Mykkänen: Oikeusvarmuutta ja väärinkäytön estoa turvapaikanhakuun 7.12.2018

Turvapaikkajärjestelmämme tulee perustua tasapainoon. Siihen kuuluu turvapaikkahakemusten oikeudenmukainen käsittely ja joko kotouttaminen Suomeen myönteisen päätöksen jälkeen tai palauttaminen hakijan kotimaahan negatiivisen päätöksen jälkeen. Vahvistamme nyt molempia vaakapunnuksia. Estämme eduskunnalle annetulla lakimuutoksella hakemusvälineiden väärinkäyttöä.
Samalla kehitämme turvapaikkaprosessin oikeusvarmuutta edelleen sekä kesällä julkaistun noin 30 toimenpiteen kokonaisuudella että parhaillaan kilpailutuksessa olevan turvapaikkajärjestelmän ulkoisen arvioinnin avulla.

Uusintahakemukset - oikeusturvakeino ja mahdollisuus väärinkäytölle

Viime vuosina on nähty uusintahakemusten kasvua. Tänä vuonna turvapaikkahakemuksia on jätetty n. 2 750 kappaletta, joista 47 prosenttia uusintahakemuksia.

Perusteet tehdä uusi hakemus ovat tietyissä tilanteissa kiistattomia. Ensinnäkin hakijan kotimaan tai henkilön hänen oma tilanteensa on voinut muuttua ensimmäisestä hakemuksesta. Näin kävi esimerkiksi Afganistanin pääkaupungin Kabulin kohdalla syksyllä 2018, jolloin YK:n pakolaisjärjestö UNHCR muutti arviotaan kaupungin turvallisuustilanteesta. Vakiintuneeseen tapaan tämä otettiin nopeasti huomioon Maahanmuuttoviraston uusissa päätöksissä koskien erityisesti tilanteita, joissa muualta Afganistanista kotoisin olevien katsotaan voivan paeta sisäisesti Kabuliin. Jo tehtyjen mutta vielä toimeenpanemattomien sisäiseen pakoon perustuvien päätösten osalta uuden arvion huomioonottaminen jää tuomioistuinvalituksen tai uusintahakemuksen tekemisen varaan.

Toinen tarve uusintahakemuksille on ensimmäisessä käsittelyssä mahdollisesti tapahtunut puute. Migrin sisäisessä selvityksessä turvapaikkaprosessista huomattiin, että joissakin tapauksissa esimerkiksi turvapaikkapuhuttelun käännöksissä oli ollut laadullisia puutteita. Joskus myös häpeä, yleinen epäluulo viranomaisia kohtaan, tietämättömyys prosessista tai muu hakijaan liittyvä tekijä estää tuomasta puhutteluissa ilmi kaikkia oleellisia tietoja. Pääasiallisesti tällaiset puutteet huomioidaan hallinto-oikeudessa, jonne kaikista turvapaikkapäätöksistä on mahdollista valittaa ja josta hakemukset voidaan lähettää uudelleen Maahanmuuttovirastoon käsiteltäväksi. Jos jostain syystä näin ei kuitenkaan käykään, on uusintahakemus tärkeä oikeusturvakeino.

Uusintahakemuksiin liittyy kuitenkin myös haasteita silloin, kun niitä käytetään väärin pyrkimyksenä viivyttää lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen toimeenpanoa. Uudella hakemuksella on voitu pidentää vastaanottorahan saamista ja vastaanottokeskuksessa asumista tai mahdollistaa työskentelyn jatkaminen myös lainvoimaisen kielteisen päätöksen jälkeen. Pieni osa hakijoista on myös jättänyt uuden hakemuksen palautuksen viivästyttämiseksi vasta lentokentällä, kun kotimaan palautus on jo käynnistynyt ja kaikki matkavalmistelut on tehty. Näistä aiheettomista uusintahakemuksista koituu tällöin paitsi ylimääräistä työtä, myös epäluottamusta järjestelmän toimivuutta kohtaan. Väärinkäytön mahdollistaminen on karhunpalvelus myös aidosti vainoa Suomeen paenneille, koska viivytyshakemusten kierre syö hyväksyntää koko turvapaikkajärjestelmältä. Vaikka väärinkäyttäjien joukko ei toistaiseksi ole kovin suuri, on se periaatteellisesti merkityksellinen.

5. joulukuuta eduskuntaan jätetyssä hallituksen esityksessä tasapainoa varmistetaan siten, että uusintahakemusten väärinkäytön mahdollisuus pienenee. Merkittävin muutos on, että viivyttämistarkoituksessa jätetyt uusintahakemukset eivät enää keskeytä maasta poistamista. Jos ensimmäinen uusintahakemus siis jätetään vain välittömän maasta poistamisen estämiseksi silloin kun kaikki palautusvalmistelut on jo tehty ja henkilöä ollaan jo palauttamassa kotimaahansa, ei uusintahakemus automaattisesti estä palautusta. Maahanmuuttovirasto selvittää tällaisen hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Mikäli edellytykset eivät täyty, palausta voidaan jatkaa.

Toisena muutoksena säädettäisiin, että hakijan on jatkossa pystyttävä perustelemaan, miksei hän ole voinut itsestään riippumattomista syistä tuoda uutta perustetta esille aiemmin. Suomen perustuslain takaama palauttamiskielto on kuitenkin ehdoton. Jos siis uudessa hakemuksessa esitetyn perusteen valossa henkilön voidaan nähdä olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, hakemus otetaan tutkittavaksi. Ensimmäisen uusintahakemuksen kohdalla tosiasiallinen kynnys hakemuksen ottamiseksi käsittelyyn on pienempi kuin seuraavissa uusintahakemuksissa, koska jokaisella uusintahakemuskierroksella on vaikeampi perustella sitä, miksei asiaa ole tuotu enemmin esille.

Kolmas muutos on se, että jatkossa uusintahakemuksen jättäminen ei enää mahdollista työnteon jatkamista suoraan. Turvapaikkahakemuksen jättänyt henkilö voi aloittaa työskentelyn matkustusasiakirjalla kolmen kuukauden maassaolon jälkeen ja ilman matkustusasiakirjaa puolen vuoden maassa oleskelun jälkeen. Aiemmin uusintahakemuksen kohdalla sääntely on ollut epäselvää siltä osin, vaaditaanko vastaava odotusaika myös näiden hakemusten kohdalta. Jatkossa lainsäädännössä määritellään, että niin sanottu karenssi alkaa uudelleen. Näin uusintahakemusta ei voida käyttää työnteon jatkamisen mahdollistamiseksi tilanteessa, jossa henkilöllä ei ole oleskelulupaan perustetta mutta hän haluaa viivyttää lähtöä Suomesta.

On tavallaan luonnollista, että työnteko-oikeus katkeaa kielteisen oleskelulupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi. Silti uuden 3/6 kuukauden odotusajan säätäminen myös uusintahakemuksiin on mielestäni paketin kinkkisin kysymys. Haluammehan sinänsä aina kannustaa työhön. Siksi olen myös halunnut pitää auki turvapaikanhakijataustaisten mahdollisuuden hakea työperäistä oleskelulupaa Suomessa, vaikka esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa tätä on vaikeutettu. Kokonaisuutta harkiten olen tullut siihen tulokseen, että työnteko-oikeuden välitön jatkuminen uusintahakemuksen kohdalla luo liian ilmeisen kannusteen tehdä uusintahakemus myös vailla perusteita olevassa tilanteessa ja käyttää hakemuskierrettä ikään kuin oleskeluluvan korvikkeena elämän jatkamiseen Suomessa. Tätä varten uusintahakemusta ei ole tarkoitettu.

Oikeusvaltio koskee Suomessa kaikkia

Samaan aikaan kun uusintahakemusten väärinkäytöksiä estetään, tehdään toimia myös hakijoiden oikeusturvan varmistamiseksi. Jo aiemmin Maahanmuuttovirasto toteutti sisäisen selvityksen, jonka perusteella identifioitiin lähes 30 kehittämiskohdetta, joita on kaikkia viety aktiivisesti eteenpäin. Esimerkiksi tulkkauksen laadussa havaittujen puutteiden takia Maahanmuuttovirastoon palkattiin niin sanottuja reviisoritulkkeja, joiden tehtävä on tarkistaa tulkkauksen laatu pääkielissä.

Lisäksi viime torstaina 29.11. avasimme sisäministeriössä kilpailutuksen ulkoiselle selvitykselle turvapaikkaprosessista, jossa toteuttaja on tarkoitus valita tammikuun loppuun mennessä. Selvityksessä otetaan huomioon kaikki hakemus- ja valitusvaiheet eri viranomaisissa eli tarkastellaan koko turvapaikkaprosessia turvapaikanhakijan näkökulmasta aina hakijan maahantulosta palautukseen tai kuntaan siirtymiseen asti.

Selvityksellä varmistetaan, että laadunarviointi kaikissa prosessin eri vaiheissa toimii sekä tehdään esityksiä siitä, miten ja millä keinoin voidaan entisestään parantaa tulevaisuudessa turvapaikkaprosessin laatua, lyhentää prosessin kestoa, sujuvoittaa prosessia ja huolehtia turvapaikanhakijoiden oikeussuojasta kansainvälisten ja kansallisten velvoitteiden mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on pohtia sitä, miten tulisi toimia, mikäli vuoden 2015 tapainen maahanmuuttotilanteen äkillinen muuttuminen tapahtuisi ja mitkä olisivat prosessissa silloin kriittisimmät kohdat turvapaikanhakijoiden oikeussuojan kannalta.

Jotta pystyttäisiin itse Maahanmuuttoviraston päätöksenteon lisäksi tarkastelemaan esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksen toimintatapoja, joka kuuluu poliisin toimivaltaan, tai turvapaikanhakijoiden oikeudellisten avustajien sekä ilman huoltajaa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijalasten edustajien toiminnan kehittämistä, jotka osin kuuluvat Oikeusministeriöön, ei selvitystä ole rajattu yksin Maahanmuuttovirastoon. Kokonaisprosessin tarkastelulla pystymme parhaiten varmistamaan kokonaisuutena sujuvan ja oikeusvarman prosessi hakijoille.

Euroopan ulkorajoilla näkyvät elintasoerot, Suomen asumisperusteinen sosiaaliturva sekä vapaa maahanmuutto eivät voi toimia käsi kädessä. EU:ssa tarvitaan yhteinen järjestelmä, joka perustuu nykyistä vahvemmin suoraan YK:n pakolaisleireiltä otettavien kiintiöpakolaisten auttamiseen eikä nykyisissä määrin rajoilla tapahtuvaan turvapaikan hakemiseen. Kunnes pääsemme tällaiseen järjestelmään, on meidän kuitenkin tarpeellista huolehtia toimivasta, kansallisesta järjestelmästä, jossa kun turvapaikkoja haetaan maamme rajoilta, ne käsitellään asianmukaisesti ja kansainvälisiä kriteerejä noudattaen siten, että takaamme turvapaikan sitä aidosti tarvitseville, mutta estämme samalle järjestelmämme väärinkäytökset.