YLE: Maahanmuuttopolitiikkaa, nyt!

YLE Ykkösaamu, kolumni: Fatbardhe Hetema: Maahanmuuttopolitiikkaa, nyt! 9.8.2011

Muistan kuin eilisen sen, kuinka seisoin Helsingin vastaanottokeskuksen metalliaidan takana katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Olin 7-vuotias ja kysyin nyt edesmenneeltä isältäni, miksi nuo ihmiset katselevat meitä aidan takaa niin pitkään, kummastellen.

Isäni sanoi, etteivät he olleet vielä tottuneita meihin. Seitsemänvuotiaalle ei voisi vaikeaa ilmiötä paremmin purkaa: Suomalaiset tarvitsivat siis vain aikaa tottua uuteen - niin kuin me kaikki uuden edessä tarvitsemme.

20 vuotta myöhemmin minusta ajoittain tuntuu, että minulla on samat kengät jalassa ja välissämme oleva metallinen aita tuntuu päivä päivältä kuvaavammalta. Jos isäni olisi vielä elossa, ei hänestä olisi enää vastausta antamaan.

Ilmiö ei ole täysin maailmanlaajuinen. Itse asiassa länsimaissa se tuntuu välillä rajoittuvan vain Suomen rajojen sisäpuolelle.

Globalisaation jäljet näkyvät täälläkin katukuvassa, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, ne jäävät katutasolle, leviävät sinne, eivätkä ulotu täyttämään potentiaaliaan, korkeisiin virastorakennuksiin.

Opiskelin päätoimisesti ulkomailla enkä voinut kuin ihailla esimerkiksi Englannissa työelämän monimuotoisuutta. Ihmiset ovat niin paljon pidemmällä kuin täällä, mitä tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen työelämään tulee. Menestys työelämässä ei katsonut kansalliseen identiteettiin.

Englanti ei toki ole täysin vertailukelpoinen, koska pääkielenä puhutaan kuitenkin englantia, jonka oppimisesta ainakin osin voidaan kiittää globalisaatiota.

Kanadassa toimii maahanmuuttostrategia, jonka pääperiaatteisiin kuuluu toimivien rakenteiden takaaminen ja työvoimatarpeiden ennakointi. Kanadassa haalitaan ulkomaalaisia osaajia, joista on taloudellista hyötyä.

Aktiivinen maahanmuutto-ohjelma piristää taloutta ja pitää työelämärakenteet tasaisina. Tähän meidän tulisi Suomessakin pyrkiä, vaikka keinot siinä onnistumiseen ovatkin huomattavasti haastavampia, mutta eivät missään nimessä mahdottomia.

Mielestäni ei ole järkevää aloittaa ulkomaalaisten työntekijöiden houkuttelua vasta silloin, kun tarve on suurin. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla ennen kaikkea vastuullista, kuten Kanadassa, missä ulkomaalaisten työntekijöiden kysyntä kohtaa tarjonnan.

Vastuullisuus edellyttää sitä, että erilaisia käytäntöjä ja toimintamalleja harjoitellaan ja hiotaan niin kauan, että niissä onnistutaan. Suomen tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton - varsinkin kun otetaan huomioon suomalaisten yritysten kansainvälistymistavoitteet - mutta tulevaisuuskuva on vielä osin sumun peitossa.

Suomalaisilla yrityksillä on vahva tarve kansainvälistyä, ja se taas edellyttää syvällisempiä asiakasnäkökulmia ja verkostojen punomista kohdemarkkinoilla.

Tälläkin hetkellä aivan liian pieni osa suomalaisista pk-yrityksistä harjoittaa aktiivisesti kansainvälistä liiketoimintaa. Tämä taas toimii ulkomaalaisten osaajien palkkaamista vastaan, koska kysyntää ei silloin ole.

Kysynnän puute ei ole ainoa ongelma maahanmuuttajien työmarkkinoilla Suomessa, vaan myös syrjinnällä on tilanteessa oma osuutensa. Vaikka empiirisiä kokemuksia ei voi missään mielessä pitää luotettavina, mainittakoon, että minulla on useita maahanmuuttajatuttuja ympäri maailmaa, joista vain Suomessa elävät kokevat työelämässä selvää syrjintää kansalaisuutensa takia.

Afrikasta kotoisin oleva ja Englannissa asuva tuttavani kertoi, kuinka hänen kansallisuutensa huomioidaan useimmiten positiivisena aspektina rekrytointitilanteissa.

Kosovolainen ystäväni täällä Suomessa taas kokee olevansa epäonnistunut, koska ei ole korkeakoulututkinnostaan huolimatta päässyt mukaan työelämään hänelle kuuluvalle paikalle, vaikka suomen kieli ei ole esteenä.

Tarvitsemme Suomeen siis enemmän ihmisiä, joilla on rohkeutta ja ennen kaikkea uskallusta. Uskallusta sukeltaa globaalin maailman mahdollisuuksiin, uskallusta olla mukana saattamassa loppuun hyvään alkuun saatettua tasavertaisuuden ja suvaitsevaisuuden yhteiskuntaa, uskallusta ottaa töihin asiantuntijoita toiselta puolelta maapalloa ja olla tasapuolisesti ennakkoluulottomia.

Globalisaation - etenkin maahanmuuton näkökulmasta - pelätään räjähtäneen Suomessa käsiin. Tietenkin se räjähtää, jos yhteiskuntamme on rakentanut siitä pommin.

Tarvitsemme parempia työkaluja, joilla käsitellä muuttovirtausta, sillä lisääntyvien maahanmuuttajien myötä lisääntyvät myös tämänhetkisten toimimattomien menettelytapojen seurauksena aiheutuvat ongelmat.

Pelkään, että kaikki yhteiskuntamme "onnettomat", joita maahanmuuttajien lisäksi ovat jossain mielessä myös kaikki sosiaaliseen, poliittiseen, uskonnolliseen ja seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvat, ovat pahimmassa tapauksessa saaneet nenilleen niin monta kertaa, että rohkeus yrittää ja olla kunnianhimoinen on kadonnut kokonaan, ja että kirjavasta identiteetistä on tullut hyödyn sijasta haitta, joka lopulta päätyy viemään edestä yhden työpaikan kerrallaan.

20 vuotta sitten ymmärsin ilmiön: 90-luvun alun laman aikana maahan virtaavat maahanmuuttajat olivat uusi ja tuntematon - ehkä pelottavakin - näky, mutta en voi ymmärtää sitä enää.

Tällaista taistelua ei kuuluisi enää käydä, mutta valitettavasti se on edelleen käynnissä, ja Suomessa se on erittäin voimissaan. Loppukesä on ihanaa aikaa niille, jotka ovat saaneet itselleen suomalaisista korkeakouluista opiskelupaikan.

Kymmeniä listoja läpikäyneenä ja vain muutaman vieraskielisen nimen niissä nähneenä kuitenkin pelkään, että tätä taistelua tullaan käymään vielä pitkään.

Suomen tarjoama tukiverkosto maahanmuuttajille ei ole riittävä. Voidaksemme luoda tasavertaisen ja suvaitsevan yhteiskunnan, jossa kantaväestö ja maahanmuuttajat elävät rinta rinnan - eivät kahdessa eri leirissä - toisiaan kunnioittaen ja toisiltaan oppien, on meidän katsottava peiliin, mietittävä sekä maahanmuuttopolitiikan uutta suuntaa että omaa jalanjälkeä tulevaisuuskuvan selventämiseksi sekä astuttava toisen leiriläisen kenkiin, jos ja kun tarve niin vaatii.

Näistä syistä minä odotan tulevalta hallitukselta selkeää maahanmuuttostrategiaa - ja nopeasti.

Fatbardhe Hetemaj, Ykkösaamun kolumnisti 9.8.2011