Anja Snellman: Kloonattu kuona

Anja Snellman: Kloonattu kuona 10.8.2011

Viime viikkojen aikana yksi ja toinen taho – muutkin kuin selkeästi poliittisia momentum -pisteitä keräilevät – ovat lausuneet mielipiteitään niin sanotusta vihapuheesta ja rasistissävytteisestä nettikirjoittelusta.

Missä tahansa näitä mielipiteitä ja erilaisia asianparannus- ja korjausliikkeitä on esitettykin – Hesarin palstoilla, Uudessa Suomessa, Iltalehdessä tai sosiaalisen median labyrinteissa – aina mielipiteen perässä on joukko haistattelevia, raivokkaita, lietsovia, lynkkaavia ja pilkkaavia kommentteja. Ei enää ole sitä mediapalstaa, jolla voisi tältä solvauskuonalta välttyä. Havainto on aikaa sitten johtanut kohdallani siihen, etten enää entiseen tapaan seuraa verkkokeskusteluja.

Olen näihin saakka ollut aina kärppänä muistuttamassa asioiden ja aiheiden kielletyiksi ja tabuiksi leimaamisen vaaroista, demokratiasta ja sananvapaudesta, kun jossain pyritään suitsimaan populistisia soraääniä – ja olen sitä mieltä, että maksamme kaikkea tätä kloonattua kuonaa selaillessamme velkaa, joka syntyi kun maahanmuuttoon kriittisesti ja ennakkoluuloisesti suhtautuvien mielipiteitä on parin vuoden ajan lakaistu maton alle konsensus-hakuisessa yleisessä keskustelussa.

Asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Nyt eniten ja äänekkäimpinä eri medioissa korskuvat juuri nuo maahanmuuttoon ja erilaisiin vähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat. Siksikin on vaikea ymmärtää, että Jussi Halla-aho ja kannattajansa puhuvat itseensä kohdistuvasta mielipidevainosta. Vaikka olen tiiviisti seuraillut Norjan tapahtumien jälkeistä aatteellista ja moraalista pyykinpesua, silmiini ei ole osunut vielä kertaakaan vaatimusta, että Jussi Halla-Ahoa & co. yritettäisiin vaientaa. Sen sijaan näyttää siltä, että moni uhmakas populisti kokee esiin nousevan vasta-argumentoinnin vaikeana asiana. Käyttääkseni asemaailmasta tuttua terminologiaa: panokset puuttuvat.

Toiveet ja vaatimukset perussuomalaisten kohdalla ovat kohdistuneet nimenomaan kielenkäyttöön, sekä kiertelevään tapaan jolla Jussi Halla-Aho on sanoutunut irti Anders Behring Breivikin ajatusmaailmasta ja Norjan joukkomurhasta.

Halla-Ahon kiivaita tekstejä ja niiden monenkarvaista lukijakuntaa aikani seuranneena olen saanut vaikutelman, että joukossa on kansalaisia, joille Halla-ahon älylliset monikärkiohjukset menevät läpi yksitotisina pumpum-yllytyksinä, tai perusteluina ties vaikka millaisille ”valkoisen vallankumouksen” sankariteoille. Joillekuille Halla-Aho on Mestari, eikä tämä kisälliys taida olla ironiaa eikä inside-huumoria. Näistä arvaamattomista seuraajista täytyy jonkun ottaa vastuu.

”Keskeistä on estää etenkin nuorten hakeutuminen väkivaltaisiin ryhmittymiin, joissa väkivalta nähdään keinona edistää poliittisia tai uskonnollisia aatteita”, Norjan ja Ruotsin pääministerit kirjoittavat harvinaisessa yhteisessä julkilausumassaan.

Kirjoitus luonnehtii Norjan kahden viikon takaista tragediaa kuvaamalla sitä ”käsittämättömien mittasuhteiden katastrofiksi”.

Kirjoittajien mukaan Ruotsissa tarvitaan äärikiihkoilun vastainen kansallinen suunnitelma, joka lisäisi yhteistyötä kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden kuten poliisin, koulujen, järjestöjen ja sosiaalipalvelujen välillä.

Toivoisin, että Perussuomalaiset ottaisi kantaa tähän julistukseen ja miettisi vaikkapa konkreettisia aloitteita tehden, kuinka samoja arvokkaita ajatuksia voitaisiin soveltaa Suomessa.