HS: Väkivallalle tarvitaan selvä ja oikein kohdistettu tuomio

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Väkivallalle tarvitaan selvä ja oikein kohdistettu tuomio 1.2.2013
Kansan Uutiset, pääkirjoitus: Äärioikeiston hyssyttelyn aika on ohi
Turun Sanomat, pääkirjoitus: Iskusta otettava opiksi
Kaleva, pääkirjoitus: ”Patriooteilla” outoa isänmaanrakkautta
Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Väkivaltarikollisuuden tavoitteena huolen nostattaminen
Savon Sanomat, pääkirjoitus: Rasismi vakavampi uhka
Ilkka, pääkirjoitus: Väkivaltaisuudet kirjailloissa tuovat vakavia viestejä ääriliikkeistä
Karjalainen, pääkirjoitus: Pullo ja puukko eivät ole demokratian aseita
Keskipohjanmaa, pääkirjoitus: Kehno yritys estää sanomisen vapaus
Kymen Sanomat, pääkirjoitus: Vihapuheet tekevät tilaa vihateoille
Demari, pääkirjoitus: Demokraattisten voimien tehtävänä on asettaa rajat

Jyväskylän kirjastossa keskiviikkona tehty puukotus herätti heti suurta huolta. Yksi syy oli tekopaikka. Kirjastoa pidetään turvallisena kaikille ihmisille. Nyt siitä tulikin väkivallan näyttämö.

Toinen syy oli mahdollinen motiivi teon takana. Kirjastossa järjestettiin keskustelutilaisuus, johon osallistui kaksi Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijää. Kirjan kolmatta tekijää vastaan hyökättiin kaasusumutteella jo viime kesänä Oulussa. Siksi Jyväskylässä oli varauduttu mahdollisiin ongelmiin. Silminnäkijähavaintojen mukaan luotiliiveillä ja pullokasseilla varustautuneet nuoret miehet aloittivat nujakoinnin ja puukottivat yhtä tilaisuuden järjestäjää. Poliisi ei eilenkään halunnut kommentoida teon motiivia.

Suomi on 1950-luvun alusta asti saanut nauttia hyvin vähäisen poliittisen väkivallan ajasta. Edes 1960-luvun lopun radikalismista ei versonut joidenkin muiden eurooppalaisten maiden tavoin väkivaltaisia ryhmiä. Siksi poliittisista äärimielipiteistä mahdollisesti johtuva teko huolestuttaa.

Reaktion pitää olla selvä. Väkivalta ei kuulu suomalaiseen kansanvaltaan. Sananvapaus, mielipiteenvapaus ja fyysisen koskemattomuuden suoja ovat yhteiskunnan perusarvoja. Niiden puolustaminen on kaikkien velvollisuus. Pelkkä tuomitseminen ei silti riitä. Tarvitaan myös keinoja väkivaltaisen ääriajattelun torjumiseen.

Vain päivää ennen Jyväskylän tapausta Brysselissä järjestettiin korkean tason seminaari, jossa pohdittiin, miten ääriliikehdintää pitäisi torjua Euroopassa. Toiselle ajallinen läheisyys on sattumaa, toisen mielestä se kertoo aiheen ajankohtaisuudesta.

Sisäasioista vastaava komissaari Cecilia Malmström kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Väkivaltainen ääriajattelu on hänen mielestään EU-kansalaisten pahimpia turvallisuusuhkia.

Ääriajatteluun perehtynyt asiantuntijaverkosto esitteli seminaarissa havaintojaan keinoista uhkien torjuntaan. Siihen ei ole yhtä poppakonstia. Viranomaiset, koulut, terveydenhuollon ammattilaiset ja kansalaisjärjestöt voivat kukin vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Riskien tunnistamisen lisäksi suosituksissa korostettiin tarkkuutta ja yleistävän leimaamisen välttämistä iskuista kerrottaessa. Tekijät on saatava vastuuseen, mutta ääriajattelun vaikutuspiirissä oleville on myös tarjottava ulospääsytie.

Neuvo koskee niin ideologista, uskonnollista kuin etnistäkin ääriajattelua.

_______________________________________________

Kansan Uutiset, pääkirjoitus: Äärioikeiston hyssyttelyn aika on ohi

Äärioikeistolainen toiminta Suomessa on saamassa muotoja, jotka vaativat koko yhteiskunnalta ja erityisesti päätöstentekijöiltä päättäväisiä vastatoimia.

Kun kirjan esittelytilaisuuteen, joka pidetään julkisessa tilassa eli kirjastossa, yritetään tunkeutua aseistautuneena, niin se ei todellakaan ole leikin asia. Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu viime vuosikymmenien aikana siihen, että sanan- ja mielipiteenvapautta kunnioitetaan eikä kansalaisten vapaata kokoontumisoikeutta rajoiteta. Äärioikeistolaisiksi tunnistettujen nuorten tunkeutumisyritykset poliittissävyiseen tilaisuuteen puukkojen ja pullojen kanssa ovatkin vastoin demokratian pelisääntöjä.

Iskujen yhtenä tarkoituksena on herättää pelkoa, jotta ihmiset pysyisivät poissa tämänkaltaisista tilaisuuksista. Pelon synnyttäminen on aina ollut yhtenä motiivina kaikkien terroristien toiminnassa.

Samalla iskun tekijät hyökkäävät poliittisia toimintavapauksia vastaan. Tällainen äärioikeistolainen toiminta ei ole ollut outoa Suomessakaan. Väkivaltaisesta terrorista saivat Suomessakin 1930-luvulla kärsiä vasemmistolaiset poliittiset vaikuttajat ja myös heidän perheensä.

Väkivaltaan tarttuva äärioikeistolainen toiminta näyttää nyt todenteolla rantautuneen Suomeen. Muualta Euroopassa siitä on esimerkkejä jo pitemmältä ajalta. Valitettavasti Jyväskylän keskiviikkoinen tekokaan ei ole yksittäistapaus, sillä vastaavanlaisia iskuja on tehty jo liian monta. Viranomaiset, sisäministeri mukaan lukien, ovat tähän asti hyssytelleet näitä tekoja, mutta toivottavasti Jyväskylän väkivaltainen isku vihdoin avaa silmät eikä tapahtumien tuomitseminen jää vain puheiden tasolle.

Suojelupoliisinkin on otettava aiempaa vakavammin Suomessa toimivat äärioikeistolaiset ryhmät. Niille ei saa antaa tuumaakaan lisää elintilaa.

Näiden liikkeiden taustalla on ryhmiä, jotka ovat avoimesti maahanmuuttovastaisia ja jotka käyvät hanakasti vasemmiston kimppuun, koska se on toiminut rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden vastavoimana. Maahanmuuttoon liittyvä ääriajattelu onkin ruokkinut ääriliikkeitä yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen epävarmuuden kanssa. Ilmiön syyt ovat myös yhteiskunnallisia eivätkä komentamalla poistu.

Vaikka iskuja ei ole mitenkään yhdistetty perussuomalaisten toimintaan, niin ihmetystä on herättänyt se, että perussuomalaisten kansanedustajia on hyvin avoimesti noussut puolustamaan Jyväskylän iskun tekijöitä ja heidän motiivejaan sekä samalla syyllistämään Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijöitä.

_______________________________________________

Turun Sanomat, pääkirjoitus: Iskusta otettava opiksi

Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylän kaupunginkirjastossa tapahtui keskiviikkona välikohtaus, jossa yhtä järjestyksenvalvojaa puukotettiin selkään. Paikalla oli myös turkulainen kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, joka on yksi teoksen kirjoittajista. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä (TS 31.1.).

Tilaisuudesta oli Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtorin Irma Hirsjärven mukaan tehty uhka-arvio, mutta järjestäjät eivät osanneet odottaa mitään tapahtuvan. Näin siitä huolimatta, että kirjan yhden kirjoittajan kimppuun oli hyökätty viime kesänä Oulussa.

Toivottavasti Jyväskylän tapaus viimeistään otetaan niin vakavasti, että turvajärjestelyt äärioikeistoa käsittelevissä ja muissakin poliittisesti herkiksi luokiteltavissa tilaisuuksissa kohenevat tuntuvasti. Valppautta on lisättävä yleisemminkin, mutta sellaista paniikkia ei pidä lietsoa, että esimerkiksi kirjastoihin olisi palkattava vakituisia turvamiehiä.

Hiljattain julkaistiin kyselytutkimus, jonka mukaan suomalaisille pelottavia paikkoja ovat ravintolat, kadut ja julkinen liikenne. Turvallisiksi paikoiksi koettiin kodin ohella työpaikka ja julkiset palvelut kuten kirjasto ja Kela.

Sisäministeri Päivi Räsänen sanoi, että poliisin tutkinnassa selvitetään Jyväskylän puukotuksen taustat ja mahdolliset kytkennät. Hänen mukaansa ennen esitutkinnan tuloksia tapauksesta ei ole syytä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. On pelättävissä, ettei sisäministeriössä Räsäsen johdolla tehdä johtopäätöksiä tutkimusten päätyttyäkään.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki teki päätelmänsä nopeasti vaatiessaan Räsäseltä aiempaa tiukempia otteita äärioikeiston iskujen estämiseksi. Niin ikään saman puolueen jyväskyläläinen kansanedustaja Eila Tiainen järkeili heti, että kyse oli äärioikeiston iskusta. Hänen mukaansa on vihdoin tunnustettava järjestäytyneiden äärioikeistolaisten ryhmien toiminta Suomessa (Yle Uutiset 31.1.).

Ryhmistä on ollut tietoa, mutta niiden merkitystä on vähätelty, koska on ajateltu ryhmien olevan varsin vähäväkisiä. Vähättely on lopetettava.

Tiainen oli oikeassa todetessaan, että suomalainen poliittinen ilmapiiri on hiljaisesti sallinut äärioikeistolaisen liikkeen voimistumisen ja esilletulon.

Kun politiikassa puhutaan halventavasti maahanmuuttajista tai homoseksuaaleista, ääriryhmät saavat vettä myllyynsä, ja keskustelu internetissä muuttuu entistä raadollisemmaksi. Meillä on suhtauduttu liian leppoisasti sananvapauden tai ronskin satiirin varjolla esitettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

_______________________________________________

Kaleva, pääkirjoitus: ”Patriooteilla” outoa isänmaanrakkautta

Jyväskylän kirjastossa olisi keskiviikkoiltana saattanut käydä vielä paljon pahemminkin. Keskustelutilaisuuteen, jossa oli paikalla vajaat satakunta ihmistä, pyrki muutama nuorimies aseinaan puukkoja, keppejä ja pullokassi. Joukkion mielestä sana on ilmeisesti Suomessa liian vapaa eikä ainakaan äärioikeistoa saa arvioida kriittisesti.
Jos vartijat eivät olisi pystyneet pysäyttämään tunkeutujia, jäljet olisivat voineet olla paljon rajummatkin. Nyt selvittiin yhdellä sairaalakäynnillä.

Hyökkääjät olivat kaikesta päätellen äärioikeistolaisia uusnatseja, jotka jostain syystä kutsuvat itseään patriooteiksi eli isänmaanystäviksi. Ryhmittymällä on pienimuotoista toimintaa pääkaupunkiseudun ohella useissa maakuntakeskuksissa, Oulussakin.

Hyökkäys keskustelutilaisuuteen, jossa aiheena oli äärioikeistolaisuutta käsittelevä kirja, tapahtui päivälleen 80 vuotta sen jälkeen kun Adolf Hitler nousi Saksassa valtaan. Tämänhetkisessä Suomessa väkivaltaisen äärioikeiston nousu näyttää onneksi mahdottomalta. Yhteiskunnallinen tilanne ei luo sellaiselle pohjaa. Toisin on muutamissa muissa Euroopan maissa.

Pienikin väkivaltaan uskova joukko voi kuitenkin aiheuttaa paljon ongelmia, on kysymys minkä ääriaatteen kannattajista tahansa. Erilaisten tilaisuuksien järjestäjien pitää tästedes oikeasti ryhtyä varautumaan henkeä ja terveyttä uhkaaviin hyökkäyksiin. Vapaa kansalaistoiminta vaikeutuu ja ilmaisunvapaus kärsii.

Iso osa äärioikeistolaisista nuoristamiehistä jättää liikkeen luonnollisen kehityksen kautta, kypsyttyään aikuisuuteen. Jyväskylän tapahtumat toivottavasti aiheuttavat itsetutkistelua tässä joukossa. Leikki on mennyt liian pitkälle.

_______________________________________________

Keskisuomalainen, pääkirjoitus: Väkivaltarikollisuuden tavoitteena huolen nostattaminen

Jyväskylän kaupunginkirjastolla keskustelutilaisuuden yhteydessä tapahtunut puukotus herättää huolta.

Onko ideologinen väkivalta laajentunut siten, että niihin voi törmätä jopa tutuksi ja turvalliseksi kokemassaan paikassa? Juuri sellaiseksi nimenomaan kirjasto koetaan iästä tai yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Julkiset tilat – kuten perheiden suosimat kirjastot – ovat keskiviikon tapahtumista huolimatta edelleen yhtä turvallisia kuin ennenkin. Tilastojen mukaan suurimmat turvauhat koetaan sittenkin kotona.

Jyväskylän kirjastolla tapahtuneen puukotuksen perimmäisenä tarkoituksena on ollut juuri huolen nostattaminen.

Ääri-ihmiset hakevat näkyvyyttä iskuilleen pyrkimyksenään pelon lietsominen. Iskuissa on silti yksiselitteisesti kyse väkivaltarikollisuudesta, vaikka tekijät itse todennäköisesti mielellään liittäisivät mukaan poliittisia motiiveja.

Kyse on kuitenkin väkivallasta, joka on ehdottoman tuomittavaa niin Suomen lakien kuin kansalaisten kannattaman yhteiskuntajärjestyksen näkökulmasta.

Jyväskylän kirjastossa tapahtuneeseen puukotukseen osallistuneet rikolliset on saatava vastuuseen väkivallastaan ja aiheuttamastaan häiriöstä.

On kuitenkin selvää, että keskustelutilaisuuden teemalla – äärioikeisto Suomessa – ja puukotuksella on yhteys: teemasta keskustelua haluttiin häiritä jopa väkivaltaisesti. On joukko ihmisiä, joita keskustelutilaisuuden järjestäminen äärioikeistosta tai kirjan kirjoittaminen aiheesta eivät miellytä. Tästä asiasta ei ole syytä vaieta.

Asian kieltäminen ja sen lakaiseminen maton alle antaa muutoin maaperää vastenmielisille ääriliikkeille aivan samalla tavoin kuin näiden rikollisten iskujen pelottelulla paisuttelu.

Pelon synnyttäminen sekä uhkaavana maanalaisena järjestönä esittely on juuri se, mihin kyseiset rikolliset toiminnallaan tähtäävät.

Näissä tapauksissa kyse on silti nimenomaan väkivaltarikollisuudesta, häiriöiden aiheuttamisesta ja huliganismista.

_______________________________________________

Savon Sanomat, pääkirjoitus: Rasismi vakavampi uhka

Jyväskylän kaupunginkirjaston puukotukseen syyllinen tai syylliset saataneen aikanaan vastuuseen teostaan. Sitä ennen ei kannata ryhtyä nimeämään tekijöitä minkään järjestön jäseniksi, vaikka Itä-Suomen yliopiston tutkija Vesa Puuronen niin on tehnytkin. Hän saattaa olla tietysti arveluissaan oikeassakin.

Järjestäytyneitä ja väkivaltaan turvautuvia poliittisia äärijärjestöjä on Suomessa vähän, eikä niiden jäsenmäärä ole suuri. Puuronen on maininnut oikeistolaisen Suomen Vapautusrintama -liikkeen, jonka linja ja toimintatavat ovat johdon vaihdoksen myötä jyrkentyneet. Liike on ollut aktiivinen myös Jyväskylässä.

On kuitenkin tarpeen, että suojelupoliisi tiukentaa ääriliikkeiden seurantaa. Jyväskylän puukotuksen lisäksi väkivaltaa on käytetty muuallakin maassa. Se on tuomittavaa ja samalla huolestuttavaa.

Järjestäytyneitä ääriliikkeitä vakavampi ilmiö on kuitenkin eräänlainen arkipäivän rasismi, joka kohdistuu erityisesti maahanmuuttajiin ja jopa kielivähemmistöihimme. Suomalainen asenneilmasto on muuttunut suuntaan, joka ei ole kunniaksi.

Vaarallista nurjissa asenteissa on, että ne pahimmillaan ruokkivat spontaania väkivaltaa, jolla silläkin saattaa olla ikäviä seurauksia. Samalla tarjotaan kasvualustaa järjestäytyneille ääriliikkeille.

_______________________________________________

Ilkka, pääkirjoitus: Väkivaltaisuudet kirjailloissa tuovat vakavia viestejä ääriliikkeistä

Jyväskylän pääkirjastossa keskeytyi kirjailta vartijan puukotukseen. Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelyssä ei päästy alkua pidemmälle, kun puukoin, pulloin ja kepein varustautuneet henkilöt yrittivät tunkeutua luentosaliin.

Väkivaltainen keskeytys ei tullut järjestäjille yllätyksenä. Viime kesänä saman kirjan esittelyssä Oulussa oli käynyt aivan samoin.

Kommunistinen nuorisoliitto on järjestämässä ensi tiistaina Seinäjoella vastaavanlaista tilaisuutta. Aiempien kokemusten perusteella on järjestäjien ja poliisin oltava Seinäjoellakin valppaina.

Tilaisuuksien järjestäjät epäilevät suomalaisten aktivistipatrioottien olevan väkivaltaisuuksien takana. Patriootit-nimellä viitataan järjestäytyneeseen kansallismieliseen vastarintaliikkeeseen.

Vaikka sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) rauhoitteleekin, ettei Suomessa ole vakavaa ääriliikkeiden uhkaa, alkaa meno kirjailloissa olla hengenvaarallista. Yhteenkään uhriin ei pitäisi olla varaa.

Tuskin maamme äärioikeistolaisuudesta kirjan tehneet aivan näin vauhdikkaita iltoja etukäteen toivoivat. Kun keskustelun vaientamiseen pyritään nyt rikollisin keinoin, on tarpeen entistä selkeämmin pitää kiinni sananvapauslain tuomista oikeuksista.

Viime viikolla julkaistussa Supon tilannekatsauksessa käsiteltiin väkivaltaisen ekstremismin tilannetta Suomessa. Katsauksessa varoiteltiin, että äärioikeisto ja väkivaltainen ääri-islam voivat aiheuttaa paikallisesti ja yksilötasolla turvallisuusuhkia (Ksml 31.1.). Ehkä Jyväskylässä taisi todellistua toinen näistä uhista.

Supo pitää laajamittaisen väkivallan riskiä kuitenkin pienenä. Valtion turvallisuus ei ole uhattuna.

On hyvä tietää, että sisäministeriössä seurataan ääriliikkeiden liikehdintää. Kun näin on, kirjailtojen välikohtaukset eivät voi tulla supolle ja muullekaan poliisikunnalle täytenä yllätyksenä. Ääriliikkeiden aktivoituminen tuskin tapahtuu hetkessä nappia painamalla.

Ääriliikkeiden syntymisen mekanismitkaan eivät ole salaisuuksia. Syrjäytyminen, huono-osaisuus ja yhteiskunnallinen osattomuus ruokkivat ääriaineksia. Elleivät demokraattiset toimintatavat tuo muutosta tilanteeseen, näkee syrjäytynyt väkivallan ainoaksi keinoksi tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Syrjäytymisen ehkäiseminen ei ole yhden ministeriön vastuulla. Työhön tarvitaan Räsäsen peräänkuuluttamaa laajaa rintamaa.

Jokaisella poliittisella päätöksellä niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla voidaan kohentaa tai heikentää nuorten mahdollisuuksia tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen elämään.

Syrjäytymisen ehkäiseminen ja ja suvaitsevaisuuteen kasvattaminen ovat suomalaisten tulevaisuuden haasteista suurimpia.

_______________________________________________

Karjalainen, pääkirjoitus: Pullo ja puukko eivät ole demokratian aseita

Hyökkäystä Suomen äärioikeistoa analysoineeseen keskustelutilaisuuteen Jyväskylässä on pidettävä vakavana välikohtauksena eikä minään nujakointina. Se on samaan tapaan periaate- ja perustuslaillinen kysymys kuin oikeus valokuvata julkisella paikalla, jonka rajoja koeteltiin viime viikonvaihteessa Joensuussa.

Suomessa on sananvapaus, kokoontumis- ja mielipiteenvapaudesta nyt puhumattakaan. Kirjasto on julkinen paikka, ja sinne kirjan esittely ja kirjasta keskustelu sopivat erityisen hyvin. Mikään ryhmä tai suuntaus ei voi sanoa, että jokin asia - laiton tai laillinen - olisi sellainen, että sen asiallinen puiminen olisi kiellettyä.

Kovin kummoista luottamusta Suomen kohtaloon ei voisi tuntea, jos Jyväskylän patrioottien tapaan kaljapulloin ja puukoin aseistautuneet henkilöt ja heidän kaltaisensa pääsisivät määrittämään maan suunnan. Onneksi niin ei tietysti ole tapahtumassakaan.

Keskiviikon välikohtaus päinvastoin vahvistaa suomalaisten tahtoa elää demokraattisten pelisääntöjen asettamissa rajoissa.

Toista 30-lukua ei ole näköpiirissä. Äärioikeiston niin kuin minkä tahansa muunkin ääriliikkeen nostaessa päätään siihen on suhtauduttava vakavasti muttei liioitellen.

_______________________________________________

Keskipohjanmaa, pääkirjoitus: Kehno yritys estää sanomisen vapaus

Jyväskyläläiseen kirjastoon hyökänneiden naamiomiesten motiiveista ei ole toistaiseksi täsmällistä tietoa. Käytös kuitenkin paljastaa paljon. Tuskin näin suoraan toimintaan ryhtyvät sellaiset henkilöt, joilla on edellytyksiä kyseenalaistaa julkaisussa esitettyjä tietoja hyväksyttävämmin keinoin. Ehkä kömpelön ja typerän toiminnan taustalla on myös silkkaa julkisuuden hakua.

Sananvapauden puolustaminen ei ole kannanotto kaikkien sisältöjen laadun puolesta. Paljon julkaistaan myös luokatonta tekstiä. Sananvapauteen kuuluu paitsi oikeus sanoa, myös oikeus väittää vastaan. Ei kuitenkaan nyrkkien eikä puukkojen kanssa.

Maailmanlaajuisesti väkivalta on koeteltu keino tukahduttaa epämiellyttävien asioiden pääsyä julkisuuteen. Suomessa Jyväskylän kaltaiset tapahtumat ovat onneksi poikkeuksia. Yleensä nekin kääntyvät itseään vastaan.

Tätä todistaa myös kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön laatima rankingjärjestys. Suomi on listalla sananvapauden osalta ykkösmaa. On kohtalon ivaa, että Jyväskylän episodi sattui samalle päivälle kuin tämän listan julkitulo.

Kukaan ei voi mitata erilaisissa vertailuissa absoluuttista paremmuutta pilkuntarkasti. Muutama sija sinne tai tänne ei suuria merkitse. Siitä tulokset kuitenkin kertovat, että kärkipäähän sijoittuvissa maissa asiat ovat muihin verrattuna kohtuullisella tolalla.

Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI:n raportin mukaan eri puolilla maailmaa kuoli viime vuonna 112 toimittajaa työnsä vuoksi. Mitä sekasortoisemmat olot, sitä vaarallisemmat ne ovat toimittajillekin. Sisällissotaa käyvässä Syyriassa tapettiin 36 toimittajaa ja joukko media-alan muita toimijoita.

Vastareaktion perusteella Suomen äärioikeistolaisten ryhmien lähihistoriaa käsittelevä kirja osuu arkaan paikkaan. Puheet kotimaisesta natsiongelmasta voivat olla yliampuvia, mutta ei aihetta voi tällaisten hyökkäysten jälkeen kokonaan unohtaakaan.

Myös ylin poliisijohto tunnustaa, ettei Suomi ole enää lintukoto. On tietenkin hyvä, että poliisi on tiedostanut ääriliikeiden uhan ja varautunut siihen.

Kaikilla yhteiskunnallisilla ilmiöillä on kuitenkin taustasyynsä. Huonosti koulutetun, työttömyydestä kärsivän nuorison näköalattomuus sekä masentaa että radikalisoi. Populistisille kiihottajille löytyy seuraajia. Viholliskuvia on helppo luoda. Kansallismielisyyden kasvaessa syypäät vaikeuksiin löytyvät omaan maailmankuvaan sopimattomista ihmisistä. Usein he ovat ulkomaalaisia.

On pelättävissä, että siellä missä ongelmat kasvavat, ääriryhmien hillitseminen ei onnistu pelkästään järjestystä ylläpitävän koneiston avulla. On pystyttävä puuttumaan myös syvempiin syihin. Passivoituvan nuorison vetäminen mukaan koulutukseen ja työelämään on tämän vuoksi niin tärkeää myös Suomessa – nuorisotakuun tai muiden keinojen avulla.

On paljon kiistelty, minkä verran äärioikeistolaisuuden vaikutus on päässyt meillä kasvamaan perussuomalaisten antaman tuulensuojan takana.

Puolueen toinen varapuheenjohtaja Juho Eerola antoi Jyväskylän tapahtumien jälkeen yhden vastauksen, joka ei suuresti selittelyjä kaipaa. Kansanedustaja jakoi ”patriooteille” ohjeita, miten seuraava häirintäkeikka kannattaa toteuttaa.

Ehkä tämäkin selitetään kohta huumoriksi.

_______________________________________________

Kymen Sanomat, pääkirjoitus: Vihapuheet tekevät tilaa vihateoille

Poliittisen keskustelun luokittelussa on jo pitkään ollut käytössä vihapuheen käsite. Puheiden kohteena ovat esimerkiksi maahanmuuttajat, suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus, kansainvälinen yhteistyö ja vasemmistolaisuus.

Vihapuheet ovat osa politiikan ilmapiirin kovenemista, erityisesti oikeistolaisella ja populistisella laidalla. Puheet tekevät aina tilaa teoille.

Jyväskylän kirjastossa tiistaina tapahtuneen kahakan ja puukotuksen luonne on vielä virallisesti selvittämättä, mutta väkivaltaan ryhtyneiden poliittinen motiivi on ilmeinen. Tilaisuudessa julkistettiin vasemmistolaisten tekijöiden kirja äärioikeistolaisuudesta Suomessa. Kirjan sisältöön liittyvien ryhmien kiinnostuksesta tilaisuuteen oli vihiä etukäteen.

Tapahtumaan on suhtauduttava suurella vakavuudella jo sanan- ja kokoontumisen vapauden turvaamisen takia. Suomesta ei saa tulla maata, jossa kirjastossa järjestettäviin keskustelutilaisuuksiin on värvättävä turvamieskaarteja.

Väkivallan poliittinen ulottuvuus vakavoittaa asiaa vielä lisää. Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) lupaus tutkinnan perusteellisuudesta on lunastettava. Viranomaisten arviot äärioikeistolaisten liikkeiden aikomuksista Suomessa ovat toistaiseksi olleet pääasiassa rauhoittelevia. Ehkä niitä on nyt päivitettävä huolestuneempaan suuntaan.

Vastuullisten poliitikkojen on otettava vastuuta. Vihapuheisiin on osin suhtauduttu vähättelevästi, mutta vihatekojen kohdalla se ei ole mahdollista.

Mielenkiintoista on kuulla myös yhteiskuntaan kovempaa ilmapiiriä kasvattaneiden populistipoliitikkojen kommentit. Suvaitsevatko he, että vastakkainasettelu yltyy väkivallaksi?

__________________________________________________

Demari, pääkirjoitus: Demokraattisten voimien tehtävänä on asettaa rajat

Hitlerin valtaannoususta tuli keskiviikkona kuluneeksi 80 vuotta. Tammikuun 30. päivän vuonna 1933 Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi ja Saksan tie kohti karmeaa diktatuuria alkoi.
Saksalaiset ovat työstäneet hirveää historiaansa arvostuksen ansaitsevalla tavalla.

Nytkin he ovat järjestäneet teemavuoden käsitelläkseen tuhoisiin seurauksiin johtanutta tapahtumaa. Näyttelyiden ja tilaisuuksien avulla tahdotaan muistuttaa demokratian ja monimuotoisuuden tärkeydestä.

Natsien valtaanpääsyä on syytä miettiä yhä uudelleen nimenomaan siksi, ettei vastaava pääse toistumaan. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu sanan- ja kokoontumisvapaus. Erilaisten ajatusten ja suuntausten on saatava kukkia. Mutta jossakin menee aina raja. Vaikeus on tunnistaa se, missä vaiheessa jonkin yhteiskunnallisen liikkeen toimintaan pitää puuttua kansalaisten ja demokratian suojelemiseksi.

Jokin sellainenkin erikoinen poliittinen tai muu aatteellinen järjestö, jonka toiminta vaikuttaa vaarattomalta tai vain hölmöltä uhoamiselta, voi kehittyä jyrkkään suuntaan ja alkaa syyllistyä laittomuuksiin ja terrorismiin. Jos ääriliikehdintä osuu sopivaan saumaan, siitä voi tulla ikään kuin muotihuume, johon ihmiset tarttuvat ilman perinpohjaista harkintaa. Suomen historiassa tämäntyyppisiä ilmiöitä on koettu lapuanliikkeessä ja tietyllä lailla myös taistolaisuudessa.

Tuhoisille voimille jää yhteiskunnassa tilaa, jos ihmiset eivät osaa ja uskalla ajatella omilla aivoillaan eivätkä rohkene toimia itsenäisesti valtavirtojakin vastaan puolustaakseen demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjä. Tarvitaan myös vahvoja mielipidejohtajia, jotka korottavat epäsuosion uhallakin ääntään laittomuuksien pysäyttämiseksi.

Sosiaalisella medialla on heikkoutensa, mutta nykyään se on väline, jota demokraattiset voimat voivat hyödyntää jo siinä vaiheessa, kun esiintyy heikkoja signaaleja sallitun rajan ylityksistä. Jokaisen kansalaisen julkituomilla kannoilla ja tykkäyksillä on merkitystä silloin, kun perusarvot vaativat puolustamista. Kansanvallan polkijoiden ja rasistien temmellyskentäksi sosiaalista mediaa ei pidä jättää.

Suomessa pelottaa juuri nyt se, että meillä toimii järjestäytyneitä äärioikeistolaisia ryhmiä. Pelkoa hälventää se, miten selvästi Jyväskylässä kirjanjulkistustilaisuudessa tapahtunut poliittinen väkivallanteko on tuomittu.