IS: Rasistisesti käyttäytynyt mies töni 8-vuotiaan tytön ulos junasta

Ilta-Sanomat/STT: Mies tönäisi kahdeksanvuotiaan junasta Espoossa 13.5.2009
(oli: "Rasistisesti käyttäytynyt mies töni 8-vuotiaan tytön ulos junasta")
Helsingin Sanomat: 8-vuotias somalityttö paiskattiin junasta Espoon keskuksessa
Poliisi pyytää apua somalitytön pahoinpitelijän tavoittamiseksi
Tutkija: Maahanmuuttajalasten kokema rasismi erittäin yleistä
Vartti: Poliisi etsii somalitytön junasta tönäissyttä pörröpäätä

YLE Uutiset: Aamun lehdet 14.5.2009
Aamulehti/STT: Poliisi etsii yhä somalitytön junasta tönäissyttä miestä
Ilta-Sanomat: Poliisi etsii yhä somalitytön tuuppaajaa
Helsingin Sanomat: Poliisi pyytää somalityttöä auttanutta naista ottamaan yhteyttä

Helsingin Sanomat: Poliisi ja maahanmuuttajat eri mieltä tasapuolisesta kohtelusta 15.5.2009
Poliisi ei ole vielä löytänyt valvontakamerakuvaa somalitytön tönäisystä
Somalitytön lähijunasta tönäissyt mies yhä kateissa
Laki ei tunne rasistista rikosta
Nouse seisomaan senkin suomalainen apina
YLE: Jälkiviisaat: SAK:n uusi puheenjohtaja ja perheen sisäinen adoptio
Kainuun Sanomien kolumni: Seppo Turunen: Talibanit keskuudessamme

Helsingin Sanomien pääkirjoitus: Edes lapset eivät välty suomalaiselta rasismilta 16.5.2009

Sisäasiainministeriön tiedote: Etnisten suhteiden neuvottelukunta vetoaa: Kaikki mukaan älä töni -kampanjaan 18.5.2009
 
Ilta-Sanomat: Poliisi kummissaan: Ei yhtään havaintoa somalitytön pahoinpitelystä 20.5.2009

Helsingin Sanomat: Somalitytön tönäisy asemalaiturilla ei tallentunutkaan valvontakameralle 27.5.2009

Miesmatkustaja tönäisi kahdeksanvuotiaan tytön ulos E-junasta Espoon keskuksen asemalla.

Poliisin mukaan mies oli myös loukannut tyttöä rasistisin sanoin.

Tyttö kaatui junan portailta selälleen asemalaiturille. Hänen reppunsa kuitenkin vaimensi kaatumista, joten kipua pahemmilta vammoilta vältyttiin.

Tapaus sattui noin kahdelta iltapäivällä tiistaina, ja sitä tutkitaan kunnianloukkauksena ja pahoinpitelynä. Miestä ei vielä tiistaihin mennessä ollut tavoitettu.

Länsi-Uudenmaan poliisi pyytää tapahtuneesta tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon (09) 525 4329.

Tytön kertoman mukaan tönäisijällä oli siniset farkut ja pörröiset ruskeat hiukset.

Hän poistui junasta Espoon keskuksessa.
______________________________________

Helsingin Sanomat:

Koulusta kotiin matkalla ollut somalityttö paiskattiin E-junasta selälleen junalaiturille Espoon keskuksessa tiistaina.

Espoossa asuva somalimies kertoo, että hänen 8-vuotias tyttärensä oli vieraillut hänen työpaikallaan hakemassa rahaa matkakorttia varten koulupäivän jälkeen. Sitten tyttö oli lähtenyt kohti kotia Koivuhoviin.

Kun tyttö astui junaan Espoon keskuksessa noin kello kahdelta iltapäivällä, junassa ollut mies tönäisi hänet takaisin laiturille.

"Mene pois mun edestä senkin pieni apina", tyttö oli kertonut miehen huutaneen.

Laiturilla ollut nainen auttoi tytön pystyyn ja takaisin junaan.

Isä ja tytär kävivät tekemässä rikosilmoituksen myöhemmin iltapäivällä kunnianloukkauksesta ja pahoinpitelystä. Espoon poliisi aloittaa tapauksen tutkinnan tänään keskiviikkona.

---

Espoon poliisi pyytää yleisöltä apua Espoossa eilen sattuneet somalitytön pahoinpitelijän tavoittamiseksi. Tyttö paiskattiin selälleen junalaiturille Espoon keskuksessa tiistaina iltapäivällä.

Tapaus sattui juna-asemalla kello 14. E-junasta poistumassa ollut tuntematon mies tönäisi tytön laiturille ja rasistisin sanoin loukkasi 8-vuotiaan tummaihoisen tytön kunniaa.

Tytön selässä ollut reppu vaimensi kaatumista ja pahemmilta vammoilta vältyttiin. Kaatuminen aiheutti kuitenkin tytölle kipua.

Tapahtumaa tutkitaan kunnianloukkauksena ja pahoinpitelynä. Tytön kertoman mukaan miehellä oli siniset farkut ja "pörröt" ruskeat hiukset. Mies poistui junasta Espoon Keskuksessa.

Kyseistä henkilöä tai tapahtuman nähneitä henkilöitä pyydetään ottamaan yhteyttä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikköön numeroon 09 525 4329.

---

Maahanmuuttajataustaisten lasten kohtaama rasismi on valtavan yleistä, toteaa aiheesta väitöskirjan kirjoittanut Anna Rastas. Hän haastatteli vuonna 2007 julkaistuun väitöskirjaansa kymmeniä lapsia ja nuoria, jotka on adoptoitu Suomeen tai joiden toinen vanhempi oli taustaltaan ulkomaalainen.

Jokainen heistä oli kokenut rasismia.

Fyysisen väkivallan lisäksi Rastaan haastattelemat lapset ja nuoret olivat kokeneet rasistista nimittelyä, syrjintää ja seksuaalista häirintää. Julkisten paikkojen lisäksi rasismia esiintyi yhtä lailla lasten omissa ympäristöissä, kouluissa, päiväkodeissa ja vapaa-ajalla.

"Oli tapauksia, joissa oli joko uhattu väkivallalla tai sitten saatettu hakata vain siksi, että toinen on tummaihoinen", Rastas kertoo.

Hänen mukaansa ongelmallista on, että tällaiset tapaukset jäävät usein vaille huomiota. Tekijät ovat vielä niin nuoria, etteivät joudu teoistaan rikosvastuuseen.

Myös tieto rasismin uhasta on lapsille rankka kokemus.

Osa Rastaan haastateltavista oli hyvin tietoisia siitä, että erilaisina he joutuvat rajoittamaan menemisiään eivätkä voi liikkua samalla tavalla ulkona kuin syntyperältään suomalaiset lapset.

Vanhemmille tai opettajille rasistisesta suhtautumisesta ei useinkaan kerrota.

"Lapset eivät välttämättä luota siihen, että muut ymmärtävät heidän kokemuksiaan. Myös uhrin asema on hyvin leimaava", Rastas arvelee.

Lasten kokemuksia myös vähätellään. "Kuitataan kertomukset sanomalla, että ei ne tarkoita pahalla."
________________________________

Vartti.fi:

E-junassa matkustanut, 8-vuotias somalityttö joutui rasistisen hyökkäyksen kohteeksi eilen tiistaina noin kello 14.00 Espoon keskuksessa.

Junassa ollut mieshenkilö rupesi ylikonstaapeli Timo Knuuttin mukaan ensin solvaamaan rasistisesti tyttöä, minkä jälkeen vielä paiskasi tämän selälleen aseman laiturille numero kaksi.

Tyttö ei loukkaantunut hyökkäyksessä. Knuuttin mukaan tytön selässä ollut koulureppu vaimensi maahan iskeytymistä. Kaatuminen aiheutti kuitenkin tytölle kipua.

Karkuteillä olevalla tönäisijällä oli tytön mukaan tekohetkellä jalassaan siniset farkut ja päässä hulmusivat pörröiset, ruskeat hiukset. Mies poistui junasta Espoon keskuksessa.

Tapahtumaa tutkitaan kunnianloukkauksena ja pahoinpitelynä. Poliisi toivoo tapahtuneesta jotain tietävien ottavan yhteyttä Espoon poliisin väkivaltarikosyksikköön numeroon (09) 52 54 380.
_________________

YLE Uutiset:

Aikamiehen kumoon kaatama 8-vuotias somalityttö sai Espoon asemalla tuta suomalaisen rasismin. Helsingin Sanomat on kuullut hänen kohtalotovereitaan kuten parikymppistä Marua Ben Tarchaa, jolla on sukujuuret Tunisiassa.

"Minut on kaksi kertaa hakattu ihonvärini takia. Molemmilla kerroilla minut on hakattu kouluni edessä keskellä päivää. Ensimmäisellä kerralla minua seurattiin koulun pihalle aamulla. Kun käännyin ympäri, näin takanani kommandopipoisen miehen, joka sitten hakkasi minut. Myös viime vuonna hakkaaja oli mies. Ensin hän haukkui minua pakolaiseksi, sitten löi ja potki. Toisella kerralla rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi alkoi itkeä." Tällaisia kokemuksia siis Suomessa syntyneellä ja koko ikänsä eläneellä Marua Ben Tarchalla.
____________________________________

Aamulehti/STT:

Junasta tönäistyä somalityttöä auttaneen naisen toivotaan ottavan yhteyttä poliisiin. Länsi-Uudenmaan poliisi jatkaa tapauksen selvittämistä.

Miesmatkustaja tönäisi kahdeksanvuotiaan tytön ulos E-junasta tiistaina iltapäivällä Espoon keskuksen asemalla. Mies oli myös loukannut lasta rasistisin sanoin.

Poliisin mukaan tytön nurin työntänyt mies nousi junaan todennäköisesti Kauklahdesta. Mies tönäisi ja solvasi somalityttöä poistuessaan junasta Espoon keskuksessa noin kahdelta iltapäivällä.

Tytön selässä ollut reppu vaimensi kaatumista ja pahemmilta vammoilta vältyttiin. Tyttö on kertonut, että hänet auttoi pystyyn asemalla ollut nainen.

Poliisi pyytää yleisön apua jutun selvittämiseksi. Länsi-Uudenmaan poliisi toivoo, että tapahtuman nähneet ihmiset ottavat yhteyttä väkivaltarikosyksikköön numeroon (09) 525 4380.
______________________________________________

YLE Jälkiviisaat 15.5.2009:

Rasismi Suomessa

Myös suomalaisten rasistinen käytös pääkaupunkiseudulla puhututti tällä viikolla. 8-vuotiasta somalityttöä tönäistiin junalaiturilla suomalaismiehen toimesta.

- Pienten lasten kimppuun käyminen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Mä en ymmärrä mitä tämän miehen päässä liikkuu, Suonoja kauhisteli.

Petäjäniemi nosti esiin asennemittauksissa esiin tulevan suvaitsemattomuuden, johon tulisi hänen mielestään puuttua.

- Me pikku pikku hiljaa totutaan siihen, että meillä on erivärisiä ihmisiä ja eritaustaisia ihmisiä.

- Miten sä kasvatat viiskymppistä miestä?, Erola veisteli.

______________________________________________

Helsingin Sanomat 15.5.2009:

Poliisi ei ole ainakaan toistaiseksi ole löytänyt kameratallenteita Espoossa junasta tönäistyn 8-vuotiaan somalitytön tapauksesta. Tyttö tönäistiin kumoon Espoon keskuksen juna-asemalla tiistaina kahden aikaan iltapäivällä.

"Asemalla on kyllä kameroita, mutta toistaiseksi kuvamateriaalista ei ole ollut hyötyä", kertoo tutkinnanjohtaja Jukka Kaski.

Kaski ei ole varma, kuvasiko yksikään kamera juuri sitä paikkaa, missä tönäisy tapahtui.

Poliisi uskoo tapauksen selviävän, mutta kaipaa silminnäkijähavaintoja.

"Junassa oli paljon ihmisiä. Luulisi, että joku kiinnitti mieheen huomiota", Kaski toteaa.

Varsinkin tyttöä auttanutta suomalaisnaista pyydetään ottamaan yhteyttä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikköön numeroon (09) 5254 380

---

Mielipidekirjoitus

Tunnen surua ja häpeää suomalaisten rasismin takia

Millä tavoin suomalainen rasisti ylipäätään rasisminsa perustelee?

Lapsi on syytön aikuisten ongelmiin.

Jälleen kerran pöyristyttävä uutinen suomalaisesta käytöksestä. Aikuinen mies työntää 8-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen lapsen kumoon ja solvaa päälle (HS 12. 5.).

Millä tavoin tämä "mies" itselleen käytöksensä perusteli? Tunsiko hän olonsa pienen tytön, itseensä nähden huomattavasti heikomman ja käytännössä puolustuskyvyttömän olennon edessä miehekkääksi ja sankarilliseksi?

Kerskuiko hän tuttavilleen tehneensä isänmaallisen teon ja kaataneensa taas yhden "apinan" junassa, ja nauroi räkäisesti päälle? Todennäköisesti.

Näin siis 2000-luvun Suomessa. Maassa, joka komeilee kansainvälisten vertailujen kärkipaikoilla niin koulutuksen, elämänlaadun, luonnon puhtauden, tuotteiden korkean laadun, turvallisuuden, vähäisen korruption ynnä muun suhteen. Turvallisuuden ja korruptionkin? Miten niiden kanssa lienee.

Kuinka turvalliseksi olonsa mahtaa tuntea se pikkutyttö, jonka raavas mies työntää yhtäkkiä nurin, aiheetta? Ja entä ne lukuisat muut vastaavaa kokeneet, joiden kokemuksista ei mediassa kerrota? Jotka eivät uskalla puhua?

Entä kuinka korruptoitunut mieli on henkilöllä, joka ylipäätään kajoaa lapseen? Unohtiko tämä "aikamies", että jokaisen aikuisen velvollisuus on puolustaa, tukea ja auttaa lapsia riippumatta siitä, ovatko nämä omia tai vieraita ja minkä kulttuurin edustajia he ovat?

Unohtiko hän edustavansa maata, joka puolustaa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja tasa-arvoa?

Hän myös ilmeisesti unohti, että lapset ovat täysin syyttömiä niihin lukuisiin ongelmiin, joiden kanssa he kuitenkin joutuvat tekemisiin. He, tulevat aikuiset, joutuvat painimaan meidän, nykyaikuisten, ja meitä edeltäneiden sukupolvien aiheuttamien ongelmien kanssa.

Meidän on siis autettava ja tuettava heitä, jotta heistä kasvaa vahvoja ja hyvän itsetunnon omaavia aikuisia. Aikuisia, jotka eivät enää syyllisty muun muassa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, rasismiin ja muihin väärinkäytöksiin.

Millä tavoin suomalainen rasisti ylipäätään rasisminsa perustelee? Voisiko joku heistä esimerkiksi kirjoittaa yleisönosastoon valottaakseen käytöksensä taustaa, rohkeasti, omalla nimellään? Sitä odotellessa ei auta muu kuin arvella heidän käytöksensä syitä.

Eräs niistä lienee pelko vieraita kulttuureja kohtaan. Ehkä näiden henkilöiden olisi syytä käydä tutustumassa elämänmenoon Suomen rajojen ulkopuolella. Nyt en siis tarkoita sikailumatkaa halvan viinan ja tupakan perässä Tallinnaan, vaan vilpitöntä kiinnostusta muita ihmisiä, kulttuureja ja tapoja kohtaan. Arvostavaa, avointa mieltä.

Kolmessa maassa asuneena voin kertoa, että se kannattaa. Kuinka hyvät muistot jäivätkään muun muassa lapsuuden ajalta Bagdadista, Irakista – tuosta pelottavasta rättipäiden maasta.

Tuttavien osoittama lämpö, vieraanvaraisuus ja anteliaisuus eivät unohdu koskaan. Eivätkä ne vähän vieraampien ystävälliset katseet ja sanat, bussissa ohi kulkevan aikuisen lempeä kosketus ja niin edelleen.

Vaikka yrittämällä yritän, en kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan, että joku sikäläinen mies olisi työntänyt minut, ulkomaalaisen lapsen, nurin ja solvannut.

Kun vertaan ulkomailla saamiani kokemuksia suomalaiseen känniuhoon, nurkkiin kuseskeluun, yltiöpäiseen räkimiseen, yleiseen töykeyteen ja karkeuteen, en voi muuta kuin tuntea surua ja häpeää isänmaani puolesta. Nämäkö ovat niitä suomalaisia arvoja, joiden koetaan olevan uhattuina, kun maahamme muuttaa ihmisiä muista maista? Jos, niin minun puolestani saavat mennäkin.

Haluankin täydellisesti irtisanoutua rasismista ja muusta syrjivästä käytöksestä sekä esittää pahoittelut kaikille ihmisille, jotka ovat rodun, uskonnon tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi joutuneet kärsimään Suomessa.

Toivon myös, että oma kahdeksanvuotiaani saa rauhassa kulkea julkisissa kulkuvälineissä, kaduilla, asemilla, tai missä tahansa hän tuleekaan elämässään kulkemaan. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

RENE ERTOMAA

Helsinki

---

Rasistiset teot jäävät usein ilmoittamatta


Rasismia tutkineen Anna Rastaan mukaan (HS 14. 5.) valtaväestö ei useinkaan osaa suhtautua lapsiin kohdistuvaan rasismiin. Lasten kokemuksia vähätellään.

Rastas nosti esille lasten kokeman rasismin yleisyyden. Tilastot poliisin tietoon tulleista epäillyistä rasistisista rikoksista osoittavat, että lasten kokema rasismi on todellinen ja valitettavasti kasvava ongelma.

Juuri nuoriin, alle 15-vuotiaisiin kohdistuneiden epäiltyjen rasististen rikosten määrä on lisääntynyt. Vuonna 2006 noin kuusi prosenttia epäillyistä rasistisista rikoksista kohdistui alle 15-vuotiaisiin. Vuonna 2007 luku oli jo lähes kymmenen prosenttia. Teoista noin 60 prosenttia oli pahoinpitelyjä.

Lapsen kasvun ja identiteetin muodostumisen kannalta on varsin merkittävää, millaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä hän elää. Kun hyväksymme vihamielisen keskustelun, alentaako se kynnystä hyväksyä myös vihamieliset teot?

Vastuullisessa keskustelussa on asetettava selvät rajat sille, millainen keskustelu on hyväksyttävää. Rasistiset ja loukkaavat väitteet pitää tuomita. Aikuisina meidän on annettava lapsille selvä viesti siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Erityisen suuri vastuu on politiikoilla ja julkisuuden henkilöillä.

Merkittävä osa rasismista ei todellisuudessa tule poliisin tietoon. Yleisen suhtautumisen rasistisiin tekoihin ollessa vähättelevä niiden ilmoituskynnys niistä pysyy korkeana.

MILLA AALTONEN

asiantuntija

JOHANNA LAMPINEN
________________________________

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 16.5.2009:

Suomalaisten kyky edes sietää ihmisiä – suvaitsemisesta puhumattakaan –, jotka poikkeavat ihonväriltään, ulkonäöltään tai kieleltään kantaväestöstä on vielä hyvin ohutta. Suurimmillaan suvaitsevaisuus ilmenee juhlapuheissa, puolue- ja yritysjohtajien lausunnoissa ja koulujen opetussuunnitelmissa.

Kun juhla- ja seminaarisaleista tai kirjoitetuista muistioista laskeudutaan arkimaailmaan vaikkapa paikallisjunan ovelle, vastassa on toisenlainen todellisuus. Siihen törmäsi muiden joukossa pieni kahdeksanvuotias tummaihoinen Amal Farah Abdi viime tiistaina, kun valkoihoinen mies tönäisi hänet asemalaiturille selälleen ja korosti väkivaltaansa nimittämällä tyttöä apinaksi.

Sosiaaliantropologi Anna Rastaan kaksi vuotta sitten Tampereen yliopistossa tarkastettu väitöskirja piirtää Suomeen lapsena adoptoitujen tai maahanmuuttajaperheiden lasten arjesta hyvin raa'an kuvan. Jokainen väitöskirjaa varten haastatelluista lapsista tai nuorista oli kokenut rasismia: nimittelyä, syrjintää, väkivaltaa tai seksuaalista häirintää (HS 14. 5.).

Erityisen vastenmielistä on se, että lapset joutuivat suomalaisten aikuisten harrastaman rasismin kohteeksi. Tyypillinen häiritsijä on humalainen suomalainen mies.

Espoolainen pikkutyttö sai lohdutusta ja apua suomalaiselta naiselta Espoon keskuksen rautatieasemalla. Tavallista kuitenkin on, ettei kukaan puutu rasistiseen huuteluun tai tönimiseen. Jos joku tilanteeseen puuttuukin, kuuluu hän hyvin usein itse johonkin vähemmistöön. Silmät ja korvat sulkien on helpompaa ohittaa ikävät asiat.

Suomalaisten suhtautuminen rasismiin kävi hyvin esille Radio Suomen kuuntelijakyselyssä. 65 prosenttia vastaajista ilmoitti, etteivät he puutu rasistiseen käytökseen havaitessaan sitä. Jo kysymyksen asettelu paljasti asenteet. Kuuntelijoilta kysyttiin, puuttuisivatko he rasistiseen käyttäytymiseen. Monessa muussa Euroopan maassa olisi kysytty, miten puutut rasistiseen käytökseen.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen vetosi viime syksynä puoluevaltuustonsa kokouksessa suomalaisiin aikuisiin, jotta Suomeen saataisiin ryhtiliike kantamaan vastuuta myös muista. Katainen sanoi olevansa varma, että perusfiksut ja vastuulliset suomalaiset osaavat ottaa vastuuta lähimmäisistään. Hienoinkaan hyvinvointiyhteiskunta ei kykene korvaamaan aikuisen ihmisen henkilökohtaista vastuuta.

Kataisen ja monen muun poliitikon toive ihmisten halusta kantaa vastuuta lähimmäisestään ei valitettavasti näytä vastaavan todellisuutta. Kaikessa vastenmielisyydessään tämä paljastui Espoolahden asemalla. Tekijä – aikuinen mies – ei teollaan antanut vastuullisuudestaan tai fiksuudestaan kovinkaan vakuuttavaa näyttöä.

Amal Farah Abdin vanhemmat sen sijaan osoittivat fiksuuttaan ja vastuullisuuttaan tehdessään lapsensa kohtelusta rikosilmoituksen ja antaessaan lapsensa kasvot julkisuuteen esimerkiksi rasismin uhrista.

Maahanmuutto ei ole Suomessa enää niin uusi asia, etteikö kantaväestöön kuuluvilla olisi ollut aikaa totutella elämään tasa-arvoisina kaikkien ihmisten kanssa. Viime vuodenvaihteessa Suomessa asui noin 235 000 ihmistä, jotka olivat joko ulkomaan kansalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Suomi on jo monikulttuurinen maa.

Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen rauhaan ja koskemattomuuteen. Kaikilla lapsilla rodusta ja ihonväristä riippumatta on lisäksi oikeus odottaa aikuisilta suojelevaa ja vastuullista käyttäytymistä.
___________________

Kainuun Sanomat, Seppo Turusen kolumni:

Talibanit (suom. oppilaat) eivät pidä tytöistä eivätkä naisista. Paraikaa Afganistanin tyttökoulujen oppilaat ja koulujen ylläpitäjät taistelevat kirjaimellisesti henkensä kaupalla, jotta tytöt saisivat käydä koulua.

Talibanien mielestä naisten ei tarvitse osata mitään, ainakaan heidän ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa. Kantansa he ilmaisevat heittämällä happoa koulua käyvien tyttöjen silmille tai - niin kuin viimeksi - laskemalla myrkkykaasua tyttökoulujen luokkahuoneisiin.

Tytöt ovat todella tiukoilla, mutta eivät aio luovuttaa. He tietävät, että ainoa keino muuttaa takapajuisen maansa asioita ja heidän omaa asemaansa on koulun käynti.

* * *

Onneksi talibanit ovat kaukana. Onneksi he puhuvat meille outoa kieltä.

Vaan ovatko he kaukana? Osaavatko he sittenkin suomea?

Helsingin Sanomat uutisoi keskiviikkona, kuinka suomalaismies tönäisi kahdeksanvuotiaan somalitytön junasta niin, että tyttö kaatui aseman laiturille selälleen. - Mene pois mun edestä senkin pieni apina, tyttö kertoi miehen huutaneen.

Millä tavalla tämä eroaa talibanien touhuista Afganistanissa? Aikuinen mies kolmekymmenkiloisen ja vähän toistametrisen tytön kimpussa? Periaatteessa ei yhtään mitenkään.

* * *

Tämän tapauksen rinnalla minä melkein ymmärrän omasta miehisyydestään ja toimeentulostaan arkojen suomalaismiesten kipuiluja maahanmuuttajamiesten edessä. Mutta sitä minun on mahdottoman vaikea edes ymmärtää, että suomalainen, todennäköisesti koulunsa ja armeijansa kestänyt mies käy pikkutytön kimppuun.

Vai onko se kovinkaan ihmeellistä? Miten kaukana tällainen tyttöjen töniminen on esimerkiksi heidän seksuaalisesta hyväksikäytöstään? Mikä saa suomalaisen aikuisen miehen suhtautumaan tyttöihin niin väkivaltaisesti? Niin armottoman halveksivasti?

* * *

Kertovatko talibanien touhut ja somalityttöä tyrkkineen äijän tekoset jollakin tasolla samasta asiasta? Näinkö ohut on meidän, lukutaitoisten ja Euroopan tasa-arvoisimpien miesten sivistys? Näinkö mitätöntä toisen ihmisen kunnioittaminen?

En mitenkään suostu ajattelemaan niin, että minussa olisi joku miesgeeni, joka voisi joissakin oloissa pakottaa minutkin tekemään samaa kuin talibaaniveljeni Afganistanissa tai junaan kiirehtinyt korsto Espoossa. En mitenkään.

Tai tottahan minussa on pedon geenit niin kuin meissä jokaisessa ihmisessä. Kysymys onkin loppukädessä kulttuurista ja kasvatuksesta. Minun kulttuuriini ei tyttöjen töniminen kuulu. Niin minut on kasvatettu.

Miten kasvatetaan ne tuhannet pikkupojat, jotka saavat jatkuvasti kuunnella vanhempiensa puheita mutiaisista ja rättipäistä? Miten ne, jotka osaavat jo tarhaikäisinä homotella ja huoritella?

Tyrkkijöitä meillä jo on. Milloin hapon heittäjiä?