Ana María Gutiérrez Sorainen: Mihin maahanmuuttajaehdokkaita tarvitaan?

Ana María Gutiérrez Sorainen: Mihin maahanmuuttajaehdokkaita tarvitaan? 24.11.2010

Uuden Suomen omistaja ja kirjoittaja Niklas Herlin kirjoitti 18.11.2010, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajaehdokkaat saavat paljon näkyvyyttä. Ilmeisesti siihen vedoten Herlin on päättänyt olla tukematta sellaisia ehdokkaita.

Olen ehdolla ja ihaninta olisi päästä eduskuntaan ilman mitään rahoitusta. Kuitenkin saadakseen muuta näkyvyyttä kuin blogin, Facebookin ja kotisivun kautta, periaatteessa pitäisi myydä talo tai auto, jos ei saa rahoitusta. Antavatko Herlin ja muut tukijat mahdollisuuden julkkis- tai maahanmuuttajaehdokkaille, yms., se on rahoittajan asia. Joka tapauksessa Herlinin lauseessa on se yksi sana, josta haluaisin sanoa pari asiaa.

Maahanmuuttajaehdokas. Kuka kuuluu siihen luokkaan? Asia on selvä, ja ilmeisesti minäkin kuulun siihen luokkaan, vaikka minulta ei ole edes kysytty, haluanko olla tuon ryhmän jäsen. Julkkishan on vaikuttanut jollain tavalla julkisuuteensa, mutta pelkkä ulkoseikkoihin perustuva luokittelu pistää oikein miettimään.

Pelkän maahanmuuttajuuden ei pitäisi olla edellytys mihinkään. Ihmisiä me vain ollaan. ”Maahanmuuttajaehdokas”on kuitenkin ennen kaikkea muuta. Kohdallani ehdokas on nainen, äiti, vaimo, ystävä, opettaja, kääntäjä, blogisti ja vasta silloin tällöin esimerkiksi kun toimittaja soittaa ja kysyy, samastutko maahanmuuttajiin, muistan, että olen tullut muualta. Olen sitä mieltä, ettei tarvitse samastua esimerkiksi yksinhuoltajiin ollaakseen sitä mieltä, että yksinhuoltajakin voi olla hyvä vanhempi.

Tiedän, että tämä on vain ihanteeni, mutta unelmoin yhteiskunnasta, jossa kukaan ei kysy, mistä tulet ja mihin menet, koska ollaan vain. Siihen on pitkä matka ja jos sen unelman rakentaminen vaatii maahanmuuttajaehdokkuuksia, hyvä on sitten. Periaatteessa ihmisiä ei pitäisi luokitella, kuten tässä maahanmuuttajaehdokkaaksi. Pitäisi olla vain hyviä ehdokkaita.

Miksi sitten puolueilla ja julkisuudessa on tarvetta tälle maahanmuuttajaehdokkaiden joukolle? Kasvava maahanmuuttajajoukko nähdään potentiaalisena äänestäjäryhmänä. Käytännössä on kuitenkin niin, että maahanmuuttajaäänestäjien aktivoimiseen on tehty vähän. Moni näkee jopa, että heitä ei kuulu edes äänestää, koska heidän ei pitäisi vaikuttaa yhteiskuntamenoon. Väärin! Yhteskunnan täysinäisenä jäsenenä kuuluu käyttää ääntään ja vaikuttaa omaan elämään. Ketä äänestää, ei ole sivuseikka, mutta harva järkevä ihminen äänestää vain naaman perusteella, tai tässä tapauksessa vain maahanmuuttajuuden perusteella, myös maahanmuuttajat.

Jos on jotakin, mitä muualta vastaan tulevat tarvitsevat vähän enemmän kuin jo maassa syntyneet ja kauan asuneet, on se suomenkielen hallinta ja kulttuurin tuntemus. Moni ehdokas ajaa näitä asioita. Niin kauan, kun joku suomalainen haluaa huolehtia myös niistä, jotka ovat heikossa asemassa ja eivät pysty huonon kielitaidon takia ajamaan itselleen parempia mahdollisuuksia oppia kieliä ja mahdollisuuksia ansaita itse elantonsa, niin maahanmuuttajiaehdokkaita ei tarvita.

Henkilökohtaisesti tilanne ei ole yksinkertainen, koska ilman maahanmuuttajuuttani esimerkiksi blogini ei kenties kiinnostaisi, enkä siis olisi ehdolla. Haluan uskoa kaikesta huolimatta, että olen hyvä. En siis häpeä sitä, mikä olen, mutta en halua tulla luokitelluksi. En halua päästä eduskuntaan vain siksi, että nimeni on erikoinen ja vietin lapsuuteni Nakkilan sijasta Achuapassa. Jos taustani ja kokemukseni auttaa hahmottamaan asioita myös toisella tavalla, se on sitten ok.

Muutama viikko sitten Monitorissa toimittaja Adrián Soto haastatteli muutamaa maahanmuuttajaehdokasta. Ilmeisesti jotkut näkevät, että maahanmuuttajaehdokkaiden olemassaolo on matka maahanmuuttajien yhdenvertaisempaan kohteluun. Sanon suoraan, että ei ole mieltäylentävää joutua tahtomattaan kantamaan sitä taakkaa.

Monitorin haastattelussa sanoin, että julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa tarvitaan nyt toisenlaista ääntä. Sellaista ääntä, jota tähän asti ei ole kuultu. Minä haluan edustaa äänetöntä kansaa.”Tarkoitin kaikkia niitä, jotka monista syistä ovat hiljaa, eli lapsia, vanhuksia, ja myös maahanmuuttajia.

Kirjoittelen ahkerasti paikallislehtiin, vaikka Uusimaa on valtava. Minulla on blogini, Facebook, kotisivuni ja ystävät, jotka tukevat ja auttavat. Näillä eväillä kampanjoin. Olen siis ehdokas, sellainen kuin olen. Tule mukaan jos haluat.