Jyrki Lehtola: Monenlaista rasismia

Jyrki Lehtola: Monenlaista rasismia 27.11.2010

Maanantain vastaisena yönä Tampereen keskustassa paloi talo. Palo oli saanut alkunsa alakerran pizzeriasta. Poliisi alkoi tutkia paloa tuhopolttona.

Tuhopoltto! Kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Päivi Lipponen heräsivät tuomitsemaan, mutta he eivät tuominneet sitä, että ylipäätään oli poltettu pizzeria, jonka seurauksena kolme ihmistä kuoli. Kansanedustajat tiesivät palosta muita enemmän. Heidän mukaansa palon olivat sytyttäneet vääränlaiset suomalaiset väärällä motiivilla.

Päivi Lipponen edusti blogissaan esimerkillisesti Lipposen perhettä, jolle omasta ajattelusta seuraa se, että muut ovat väärässä. Päivi Lipponen kutsui blogissaan tuhopolttoa ”sairaaksi rasismiksi” ilmeisesti erotuksena ”terveestä rasismista”, joka on oman maan kansalaisten henkiseen kapasiteettiin kohdistuvaa ennakkoluuloisuutta.

Valitettavasti poliisi pilasi rouva Lipposen hyvin käynnistyneet ylikierrokset ilmoittamalla ensin, ettei kyseessä ole viharikos ja sen jälkeen kertomalla, että yksi pidätetyistä on pizzerian omistaja.

Lipponen pyysi hölmöilyään anteeksi ja kirjoitti: ”Käsitykseni siitä, että ihmiset jakavat huoleni kansakunnan tilasta ja rasismin vahvistumisesta, on saanut tukea.”

Aivan mahtava täti. Ensin se on sekaisin omasta oikeamielisyydestään, sitten paljastuu että se on väärässä ja se pyytää anteeksi ilmoittamalla, että periaatteessa se kyllä oli oikeassa.

Rasisti-käsite pitäisi määritellä uudelleen niin, että se saataisiin tarkoittamaan myös Päivi Lipposta.

Ehkä voisi puhua liberalismin rasismista; rasismista, joka syntyy siitä turvallisesta tunteesta, jonka oman oikeamielisyyden lämmössä istuskelu saa aikaan. Liberaali rasismi kertoo selkeästä maailmankuvasta, jossa ihminen, etenkin liberaali rasisti, pyrkii toiminnoissaan ja ajattelussaan aina hyvyyteen.
Hyviä asioita ovat mm. tasa-arvo, kulttuuri, lähiruoka, monikulttuurisuus, ja siksi meillä on tässä kodin seinällä tämä afrikkalainen sarvi, eikö ole hieno, afrikkalaiset ovat ihania.

Liberaali rasismi on leppoisaa elämää: sellaista, jossa ei täydy katsella kodittomia kaduilla, kun niitä voi katsella Kiasman valokuvanäyttelyssä.
Valitettavasti oman avarakatseisuuden liiallisesta ihastelusta seuraa ylimielisyys: varmuus siitä, että muut eivät kykene tähän.

Lehdissä on ollut kaikenlaisia juttuja tosi tyhmistä suomalaisista, ja Soinin armeijankin kannatus vain kasvaa. Minä sentään luin viime vuonna yhden kirjan, josta alleviivasin ajatuksen, joka minulla jo oli. Mutta nämä muut suomalaiset. Ne ajattelevat väärin; niillä on ahtaita mielipiteitä ja ankea maailma.
Puoluekentässä tämä on etenkin vihreille ja demareille yhteinen näkökulma; ylpeys omien mielipiteiden puhtaudesta.

Se on aika normaalia kaupunkiliberalismia, mutta noloksi se muuttuu, kun pizzeria sytytetään Tampereella. Niissä liekeissä oma lämpö kohoaa, ja veltosta taikinasta nousee esiin vielä veltompi ylimielisyys: Usko siihen, että suuri osa teistä on idiootteja, jotka elävät väärässä tietoisuudessa.