HS: Ihmisrotuja ei voi perustella biologialla

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Petter Portin: Ihmisrotuja ei voi perustella biologialla 23.6.2011

Mitä pidemmälle ihmiskunnan geneettisen muuntelun tutkimus on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että mitään selviä ihmisrotuja ei ole olemassa.

Antropologian historian aikana ihmiskunnassa on erotettu kymmeniä eri rotuja. Ihmisbiologiassa ollaan kuitenkin nykyään luopumassa tai on jo luovuttu rodun käsitteestä.

Molekyylibiologiset tutkimukset osoittavat, että jo yhden populaation sisältä voidaan löytää valtavan suuri osa ihmiskunnan geneettisestä muuntelusta, kun taas niin sanottujen rotujen välinen muuntelu on hyvin vähäistä. Tästä syystä ihmisten luokittelu rotuihin kertoo kovin vähän ihmisyydestä.

Niin sanotuissa klassisissa luokitteluissa rotu määriteltiin joukoksi ihmisiä, joilla oli yhteisiä havaittavia tai mitattavia ruumiillisia piirteitä. Näistä merkittävin oli ihonväri.

Eliöiden nykyaikaisen luokittelun perustan luonut ruotsalainen Carl von Linné (1707–1778) erotti vuonna 1735 neljä rotua: valkoinen, punainen, keltainen ja musta rotu. Tämä jaottelu oli pitkään vallinneen rotukäsityksen perusta. Linné liitti eri rotujen ominaisuuksiin myös erilaisia luonteenpiirteitä.

Antropologian isä, saksalainen Johann Friedrich Blumenbach (1752–1840), puolestaan erotti ihonvärin perusteella aluksi neljä, sittemmin viisi rotua. Nämä olivat kaukasoidinen eli valkoinen rotu, mongoloidi eli keltainen rotu, negroidinen eli musta rotu, intiaanit eli punainen rotu ja malaijilainen eli ruskea rotu.

Kaikki nämä päärodut on sittemmin eri luokitteluissa jaettu vielä pienempiin ryhmiin. Esimerkiksi eurooppalaiset jaettiin viiteen eri rotuun.

Nykyisin, jos ylipäänsä puhutaan roduista, erotetaan kolme rotua. Nämä ovat valkoinen, musta ja keltainen rotu, johon luetaan myös Amerikan intiaanit. Usein valkoinen ja keltainen rotu lasketaan yhdeksi roduksi ja puhutaan vain kahdesta päärodusta, mustasta ja valkoisesta.

Rodun käsitteen käyttö ihmisbiologiassa on kuitenkin monesta syystä käynyt kestämättömäksi. Geneetikot ovat jo luopuneet kokonaan tai ovat luopumassa rotukäsitteestä ihmisistä puhuttaessa. Syyt ovat osaksi biologisia, osaksi yhteiskunnallisia.

Yhteiskunnalliset syyt ovat ne monet sosiaaliset ongelmat, kuten syrjintä ja epätasa-arvo, joita rotukäsitteen käyttö aiheuttaa. Tälle enemmän tai vähemmän poliittiselle kannanotolle on kuitenkin olemassa vankat biologiset perusteet.

Koska rodun käsite kertoo niin vähän ihmisyydestä, sen käytöstä ihmisbiologiassa on todella syytä luopua. Biologiassa yleensä rotukäsite on sen sijaan edelleen hyödyllinen, sillä lajit kehittyvät roduista.

Tieteen tehtävänä on totuuden etsiminen, mutta se ei ole riittävä päämäärä, vaan totuuden avulla on pyrittävä ihmiskunnan parhaaseen. Totuus on, että geneettinen muuntelu niin kutsuttujen rotujen sisällä on paljon suurempaa kuin rotujen välillä.

Kun 1960-luvulta lähtien on tutkittu ensin ihmislajin proteiinien ja sitten geenien muuntelua, on havaittu, että sekä proteiineista että geeneistä mitatusta muuntelusta yli 80 prosenttia on väestöjen sisäistä. Noin kahdeksan prosenttia on väestöjen välistä mutta rotujen sisäistä ja niin ikään vain noin kahdeksan prosenttia muuntelusta on rotujen välistä.

Jos maapallon kaikki muut asukkaat paitsi suomalaiset kuolisivat, ihmiskunnan geneettisestä muuntelusta jäisi kuitenkin jäljelle yli 80 prosenttia.

Kaikkein syvimmällä biologisen muuntelun tasolla, proteiinien ja geenien muuntelussa, niin kutsuttujen rotujen väliset erot ovat hyvin pieniä. Tällä perusteella voidaan hylätä myös kaikki etnisen syrjinnän väitetyt biologiset perustelut.

Mitä pidemmälle ihmiskunnan geneettisen muuntelun tutkimus on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että mitään selviä ihmisrotuja ei ole olemassa. On vain muuntelun maantieteellinen jatkumo.

Itse asiassa ihmiskunta on geneettisesti hyvin homogeeninen. Maapallolla 10 000 kilometrin etäisyydellä toisistaan elävät ihmisryhmät poikkeavat geneettisesti toisistaan vähemmän kuin toistensa naapureina Afrikassa asuvat gorillapopulaatiot.

Suuri homogeenisyys johtuu siitä, että ihmiskunnan historiassa on molekyyligeneettisten laskelmien perusteella ollut karkeasti arvioiden noin 100 000 vuotta sitten tilanne, jolloin vain noin 2 000 yksilöä Afrikassa on jäänyt jatkamaan sukua. Olemme kaikki heidän jälkeläisiään ja siksi geneettisesti niin samanlaisia.

Mitä käsitettä sitten voisimme käyttää väestöjen välisistä eroista, jotka ovat meistä kuitenkin niin ilmiselviä? On ehdotettu esimerkiksi käsitettä etninen ryhmä. Se on rodun käsitettä parempi muun muassa siksi, että se ottaa biologisten seikkojen ohella huomioon myös erilaiset kulttuuriin kuuluvat tekijät. Voidaan myös puhua yksinkertaisesti populaatioista, sillä etninen ryhmäkin on arvottava käsite.

Parasta olisi, jos kaikkinaisesta ihmisten luokittelusta voitaisiin luopua. Sanojen käyttö on vallan käyttöä.

Syyt siihen, että aikaisemmin on käytetty rodun käsitettä, ovat moninaiset. Ensinnäkin ihmisellä – varsinkin länsimaisella ihmisellä – on tarve luokitella asioita, jotta ne olisivat paremmin hallittavissa. Itse asiassa olemme kuitenkin vain ehdollistuneet havaitsemaan roduiksi kutsuttujen ihmisryhmien erot.

Toiset syyt ovat poliittisia: valkoinen mies on leimannut muut ihmiset tietyillä rotujen nimikkeillä voidakseen alistaa heitä. Nykyaikainen biologia kuitenkin puhuu voimakkaasti ihmisten tasa-arvon puolesta.

Kirjoittaja on Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori.